Yleisessä keskustelussa on noussut puheenaiheeksi huoli opiskelijoiden hyvinvoinnista ja jaksamisesta koronapandemian aikana. Miten koronapandemia on vaikuttanut opiskelijoiden hyvinvointiin ja mitä muita ilmiöitä tähän liittyy? Keskustelemassa ovat suunnittelija Inka Paakkinen Haaga-Helian laadunohjauspalveluista ja Haaga-Helian opintopsykologi Maiju Romo.

Sisältö

2:14 Haaga-Helian opiskelijakysely: jaetut ja yksilölliset kokemukset

7:22 KARVIn ja SAMOKin hyvinvointikyselyiden tuloksista

9:19 Etäopiskelun plussat ja miinukset

15:55 Miksi kyselyihin kannattaa vastata?

Opiskelijahyvinvointi pandemian aikana osa 1: Jaettuja ja yksilöllisiä kokemuksia

Inka Paakkinen: Yleisessä keskustelussa puheenaiheeksi on noussut huoli opiskelijoiden hyvinvoinnista ja jaksamisesta koronapandemian aikana. Tässä podcastissa keskustelemme siitä, että mitenkä koronaepidemia on vaikuttanut opiskelijoiden hyvinvointiin ja mitä muita ilmiötä tälläseen liittyy. Tervetuloa kuuntelemaan. Minä olen Inka Paakkinen Haaga-Helian laadunohjauspalveluista ja minun kanssani täällä radiostudiossa keskustelee opintopsykologimme Maiju Romo. Tervetuloa, Maiju.

Maiju Romo: Kiitos.

Inka Paakkinen: Kertoisitko meille Maiju ihan aluksi, että mikä on opintopsykologia, millaisia työtehtäviä, kohtaamisia työviikkosi sisältyy?

Maiju Romo: Joo, hei vaan kaikille munkin puolesta. Mä oon tosiaan laillistettu psykologi, jonka työtehtävät täällä korkeakoulussa painottuu hyvinvoinnin ohjaukseen ja oppimisen psykologiaan. Psykologia on tieteenala, joka tutkii ihmisen käyttäytymistä ja mielentoimintaa, esimerkiksi just tunteita ja ajattelua ja niitten hermostollista perustaa. Et keskeisenä osana psykologiopintoja on esimerkiksi oppimiseen ja persoonallisuuden ja mielenterveyden psykologiaa. Ja täällä Haaga-Heliassa opintopsykologin rooli on tarjota sit yksilöohjausta opiskelijoille oppimiseen ja hyvinvointiin liittyvissä kysymyksissä. Ja lisäks opintopsykologi osallistuu asiantuntijana korkeakoulun toiminnan kehittämiseen. Et työviikkoon sisältyy aika vaihtelevasti tapaamisia opiskelijoitten kanssa ja sitten erilaista yhteistyötä Haaga-Helian eri toimijoitten kanssa, just kokouksien ja tapaamisten ja kirjallisen työn parissa.

Inka Paakkinen: Eli voi varmasti sanoa, että opintopsykologi on meillä monessa mukana.

Maiju Romo: Kyllä.

Inka Paakkinen: Sitten syy, että minkä takia olemme täällä keskustelemassa tästä aiheesta, on yksinkertaisesti se, että meitä yhdistää pitkä kokemus opiskelijoiden parissa tehdystä työstä eli olemme ihan omassa työssämme kohdanneet monia haastavissa tilanteissa olleita opiskelijoita. Ja sen vuoksi olemme kokeneet ja näemme, että on tosiaan mahdollista löytää hyviä ratkaisuja ja asioita, jotka auttaa jaksamaan eteenpäin. Eli toisin sanoen päivän aihe on Haaga-Helialle ja myös meille henkilökohtaisesti erityisen tärkeä. Ja tätä podcastia äänitettäessä pandemia on vaikuttanut globaalistikin ihmisten arkeen kohta vuoden päivät. Eli meillä laadunohjauspalveluissa tehdyt opiskelijakyselyt osoittaa, että opiskelijan kokema kuormitus on voimistunut varsinkin viime kesän jälkeen voimakkaasti.

Maiju Romo: Niin onkin tosi hyvä, että ollaan saatu näitten kyselyitten avulla aika nopeesti ajantasaista tietoo siitä, et miten opiskelijat voi. Tää on tosi tärkee viesti meille korkeakoulun työntekijöille, et pystytään sit siihen tietoon perusteuen kehittää toimintaa.

Inka Paakkinen: Ja tähän vaikuttaa myös se, että meidän opiskelijakunta on moninaista eli tarkoittaa sitä myös, että opiskelijan kokemat kuormittumisen muodot ja pandemian vaikutukset on yksilöllisiä, aina riippuen siitä opiskelijan omasta kokonaistilanteesta. Ja sen lisäks me avata havaittiin näistä meidän opiskelijakyselystä, että kaikille vastaajille ei ollutkaan itsestään selvää, että minkälaisilla arkisilla asioilla omaa jaksamista voi pitää yllä, milloin kannattaisi hakea apua tai mistä sitten siihen omaan tilanteeseen sopivaa tukea saa.

Maiju Romo: Mm, ja tää on kyllä just se syy, miks näist on tosi tärkeää puhua, et se tietosuus näistä asioista lisääntyy. Et esimerkiks on tärkee jotenkin tietää ja mieltää, että harvoin on yksin tai ainoo, joka kokee samoin tai jotakin mitä ite käy läpi sillä hetkellä. Et totta kaikkien kokemukset ja tilanteet on aina yksilöllisiä, mut usein on myös muita, jotka kokee jotain samankaltaista. Et varsinkin tämmöses pandemiatilanteessa mikä on maailman laajuinen, niin varmasti siellä jaetaan paljon samankaltaisii kokemuksii muitten kanssa. Mut silti me ihmiset osataan olla tosi ankaria ittellemme ja vaatia, että pitäis vaan jaksaa ja voida hyvin, vaikka olo suhteet oiskin haastavat. Ja myöskään semmonen epävarmuus tai uupumus tai epäonnistuminen ei sais näkyä, vaikka ne on ihan tavallisia asioita. Ja siis toisaalta täytyy myös muistaa se, että siit saa nauttia ja olla tyytyväinen, jos voi hyvin tai et jos tän koronan myötä omaan elämään on tullut hyviä asioita. Et tällä koronatilanteella on toki ollut monia ikäviä vaikutuksia, mutta ei se kaikkiin yksilöihin oo vaikuttanut tai meidän yksilöllisiin tilanteisiin oo vaikuttanut samalla tavalla. Että ei tarvii kokee huonoo omaatuntoo tai syyllisyyttä siitä, jos tuntuu, että nää koronan tuomat muutokset on tehnyt hyvää omaan elämään. Et harva asia on mustavalkonen ja tääkään ei oo.

Inka Paakkinen: Näinhän se on. Esimerkiks moni on kokenut, että korona on tavallaan säästänyt aikaa ja vaivaa siinä mielessä, että ei ole voinut siirtyä opintojen takia toiseen paikkaan esimerkiksi tekemään ryhmätyötä, niin silloin aika on yksinkertaisesti säästyny. Sit toisaalta meillä lisäänty virtuaalinen opintotarjonta eli se tarkoitti joillekin sitä, että se virtuaalinen opetus helpotti ja nopeutti joillakin töiden, perheen ja opiskelun yhdistämistä. Mut tietysti niinku Maiju sanoit, niin pandemialla on myös kielteinen puoli. Et esimerkiks virtuaalisessa ympäristössä työskentely on uutta ja opintojaksojen toteutusten laadussa koettiin varsinkin silloin aluksi vaihtelua. Eli ihan kaikki, myös henkilöstö opiskelijoiden lisäksi, on uuden äärellä eikä silloin ennakoimattomiin muutoksiin oo ihan helppo löytää sellasta optimaalista ratkaisua ihan vaan sormia näpäyttämällä. Mut sit jos ajattelee opiskelijoita, niin heille tää verkostojen luominen ja kaverisuhteiden ylläpito on ollut erityisen vaikeaa, eli se on lisännyt yksinäisyyttä ja joillakin jopa suoranaista eristäytyneisyyttä. Ja sitten kaiken kukkuraksi, tuo etäopiskelu vaatii tosi paljon semmosta itsensä johtamista. Mikä käytännössä tarkoittaa esimerkiksi sellaista, että pitää osata suunnitella ja ohjata omaa opiskelua itsenäisesti, pitäis jaksaa pitää kiinni rutiineista tai jos niitä vanhoja rutiineja ei pysty ylläpitämään, niin sitten pitäis osata luoda uudet tilalle. Ja se on aika haastavaa, voi kuluttaa voimia ja johtaa passivoitumiseen ja sellaseen yleiseen motivaation laskuun.

Maiju Romo: Kyllä. Joo tää poikkeusaika haastaa ihmisiä kyllä monella tavalla ja aina näihin muutoksiin, koki ne sit myönteisinä tai kielteisinä, ni se sopeutuminen vie energiaa ja aikaa ja tilaa elämästä. Nyt varsinkin ku tää tilanne on jatkunut jo aika pitkään, niin voi tulla sellasta väsymystä ja kyynistymistä ja turtumustakin siihen vallitsevaan tilanteeseen, vaikka tuntus, että jossain kohassa on jo ollu ihan hyvällä tasapainolla tän asian suhteen ja sopeutunut. Mutta nyt kun se tilanne vaan jatkuu, niin totta kai se sopeutumisprosessi myös jollain lailla jatkuu, koska odotuksena ehkä on kuitenkin koko ajan se, että tää päättyis jossain kohdassa ja päästäis palaamaan jossain määrin ainakin semmoseen tuttuun entisen kaltaseen arjen järjestykseen. Mut et nää on just niit syitä, minkä takia on paikallaan pohtii ja keskustella siitä, että miten tää tilanne voi vaikuttaa vaik just omaan hyvinvointiin ja jaksamiseen. Ja millasin keinoin voi tukee sitä omaa hyvinvointia ja toisaalta, millast apua on saatavilla, jos tuntuu että ne omat keinot ei riitä.

Inka Paakkinen: Aivan, ja jos katsotaan vähän laajemmin tätä valtakunnallista tilannetta, niin silloin tuo Kansallisen arvioinninkeskus Karvi on tutkinut sitä poikkeusolojen ja poikkeustilan vaikutusta eri koulutusasteille. Ja julkaisi viime syksynä näitä tuloksia ja niistä kävi ilmi, että nää valtakunnalliset tulokset oli ihan saman suuntaisia, kun nämä meidän omamme. Eli käytännössä huomattiin, että pandemia nakersi, ei vaan opiskelijoiden vaan henkilöstönkin voimavaroja. Vaikka sinänsä toki täytyy sanoa, että Haaga-Heliassa selvittiin siitä tilanteesta hämmästyttävän hyvin. Ja kuitenkin on tarpeellista ja tärkeää, että jatketaan niiden hyvien käytäntöjen kartottamista ja jakamista suomalaisella korkeakoulukentällä laajemmin, koska nää vaikeudet ei koske ainoastaan pääkaupunkiseutua, vaan koko Suomea ja tietysti viime kädessä koko maailmaa. Mutta sitä meidän ei nyt tosiaan tarvii tässä kohtaa käsitellä.

Maiju Romo: Onneksi ei sentään. Joo, esimerkiks SAMOK teki tutkimusta Suomen laajuisesti. Ja siellä noin puolet vastaajista koki just stressin lisääntyneen ja jaksamisen olevan huonompaa tai erittäin paljon huonompaa verrattuna tilanteeseen ennen poikkeusoloja. Ja samoin noin puolet koki motivaation opintoihin heikentyneen. Et toki myös siin samassa kyselyssä oli huomattavissa, että vajaa 20 % koki myös jaksamisen parantuneen tai motivaation parantuneet, et ihan kumpikin ääripää oli siellä näkyvissä. Ja tää SAMOKin aineisto toki oli viime keväältä ja vastausprosentti oli melko pieni, et ei voida sillee ehkä suoraan yleistää tätä, vaikka nykyhetkeen. Mutta nää tulokset on kyllä ilmiöitten suhteen hyvin samansuuntaisia, kun mitä tässä syksyn ja kevään -21 aikana on ollut ehkä jo huomattavissa, et miten tämä korona vaikuttaa opiskelijoitten hyvinvointiin ja ehkä myös meidän henkilökunnan, ihan meidän kaikkien.

Inka Paakkinen: Se on ihan totta. Jos vielä tarkemmin pohtii näitä pandemian vaikutuksia, niin ihan näistä meidän omista kyselyistä vois nostaa joitakin plussia ja miinuksia esille, jos pohtii tätä etäopiskelua nimenomaan. Niin tietysti ihan ilmeinen on se, että virtuaalisesti kun opiskelee, niin verkossa ei altistunut virukselle eli kyllä meillä joitakin opiskelijoita tietysti ahdistaa yhtä lailla se mahdollisuus sairastua. Ja silloin tavallaan, kun ei tarvitse mennä lähiopetukseen, ei myöskään synny sitä pelkoa siitä tartunnan saamisesta. Ja joillekin etäopiskelu sopii yksinkertaisesti sen vuoksi, että se mätsää yhteen oman opiskelutyylin tai opiskelutapojen kanssa eli tavallaan, ei tarvitse edes ponnistella, koska se on itselle luontevaa. Se toisaalta, vaikka ei silloin viime keväänä vielä tiedetty, että miten pitkälle tää tilanne tulee jatkumaan, niin silloin alettiin Haaga-Heliassa tietoisesti työstää verkkotyöskentelyn metodeja ja saavutettavuutta. Eli se tavallaan nyt sitten kantaa pitkässä juoksussa hedelmää ja sitä työtä täytyy tietysti edelleen jatkaa. Ja toisaalta varmaan mekin, jotka olemme etätyössä olleet, niin olemme huomanneet sen, että verkkoympäristössä toimiminen kyllä tylsistyttää ja uuvuttaakin pidemmän päälle, koska joillekin, ja varmaan aika monillekin meistä, kasvotusten oleminen ja keskustelu on yksinkertaisesti luontevampaa kuin verkossa tapahtuva kokoustaminen ja työskentely. Eli nyt on tultu myös tavallaan tietoiseksi siitä, että verkkoympäristössäkin on omanlaiset kuormitustekijät ja niihinkin täytyy jollain tapaa reagoida ja yrittää vaikuttaa, niin että ne ei haittais liikaa. Sit puhuttiin tuossa edempänä, just näist jaksamisen ja motivaation haasteista, joita voi sitten entisestään lisätä se, että tekniset ongelmat, internetin tökkiminen ynnä muu sellainen, voi joskus käydä hermoille varsinkin, jos pinna on valmiiksi kireällä. Ja tosiaan jos miettii sitä, että minkälaista on arki, niin usein sitä opiskelua ja vapaa-aika on nyttemmin tavallista vaikeampi erottaa toisistaan.

Maiju Romo: Hmm, joo ihan hauskasti nää samat teemat tulee selkeästi sekä nois valtakunnallisissa että sit näis meidän omissa kyselyissä esille näist jaksamisen haasteista esimerkiks tai miten tää korona-aika on vaikuttanut. Ja tosiaan näissä must on kiinnostavaa jotenkin se, et osalle tosiaan toiset asiat on plussia ja toisille miinuksia. Että just vaik toi  face to face, tai toisten kanssa kohtaamiset. Niin osa kokee, että se on plussaa, että ei tarvi olla siellä lähiopetuksessa ja tunnilla ja tehdä ryhmätöitä siinä keskustellen suoraan muitten kanssa, et on mukavampi siellä virtuaalisesti ja viestiä maileilla ja zoomin välityksellä. Ja osa taas sitten nimenomaan kaipaisi kovasti jo takaisin sinne tunneille ja muitten kanssa tekemään niitä ryhmätöitä ihan livenä.

Inka Paakkinen: Tuo on varmasti totta. Meilläkin kyselyissä nousi esille myös muita semmosia yleisiä pandemian aiheuttamia kuormitustekijöitä ja usein oli esimerkiksi ihan sellainen järkeenkäypä asia, kuin että harrastustoimintaa ei ole. Ja silloin stressin purkaminen ja semmonen mukava vapaa-ajan vietto ei onnistu. Ja tietysti, jos se sairastuminen tai sairastumisen mahdollisuus ahdisti, niin sitten siihen saattaa liittyä myös ahdistusta siitä, että mitä tapahtuu omalle toimeentulolle. Koska meillähän on paljon opiskelijoita, jotka käy koko- tai osa-aikaisesti työssä, jos on saattanut kohdata sitten lomautusta tai joillakin jopa irtisanominen ja siitä tulee tietysti monenlaista ylimääräistä kuormitusta. Ja meillä on myöskin paljon perheellisiä opiskelijoilta, joilla se vaikutus näkyy myös sitä kautta, että oman perheen tukiverkostot on tavallistakin ohuemmat. Ja silloin joissakin tapauksissa saattaa myös käydä niin, että kun koko perhe on siellä yhdessä kaiken aikaa, niin ei oo semmosta omaa tilaa ja silloin saattaa jopa parisuhteet ja ihmissuhteet myöskin kärjistyä. Ja tuottaa sitä kautta sitten lisää stressiä siihen tilanteeseen. Mutta yhtä lailla vaikka asuis yksin tai vaikka yhdessä kimppakämpässä, niin kyllä sielläkin niitä kuormitustekijöitä saattaa löytyä. Eli jossakin jaetussa asunnossa esimerkiksi voi olla hankala järjestää semmosta rauhallista työskentelypaikkaa tai opiskelupaikkaa. Tai sitten, jos on yksin asuva, niin tukiverkostot voi ihan samalla tavalla kaventua kun perheellisilläkin, koska ei ole mahdollista tavata ystäviä tai läheisiä muuten, jos he kuuluu riskiryhmään. Tai sitten jos järjestää niitä tapaamisia, ni saattaa silloinkin potea huonoa omaatuntoa, koska virallisten ohjeiden mukaan kontakteja pitäisi välttää.

Maiju Romo: Mmm, ja siis mä en tiedä onks tää näkyny varsinaisesti kyselyissä tai näis tutkimuksissa, mutta varmasti semmonen yleisesti tiedostettu kurja puoli täs pandemiatilanteessa on opiskelijoitten kannalta nähtävissä. Että tämmöinen ainutkertainen elämänvaihe, mitä ehkä monet on odottanut ja sen suhteen on ollut toiveita, että mitä se tois omaa elämään. Ni se ei nyt toteudu samalla lailla tai se jää ehkä vähän vaillinaiseks tai tosi erilaiseks, kun ne odotukset. Et just se semmonen ehkä perinteinen opiskelijaelämä on nyt isolta osin jäissä ja ihan jo ylipäänsä semmonen kampuksella oleskelu ei oo mahdollista tai uusiin ihmisiin tutustuminen ja verkostoituminen sekä siis täällä opintojen ohessa koululla, mut myös siellä koulun ulkopuolella vapaa-ajalla. Ja totta kai myös isona semmosena harmina, minkä suhteen kokemukset saattaa nyt jäädä vaillinaisiks tän pandemian takia, että kaikki toi kansainvälistymiseen liittyminen, et vaihto-opiskelut ja ulkomaan työharkkajaksot ja muut, ni on nyt tän suhteen ollut tosi erilaisia tai jopa sitten täytynyt perua kokonaan.  Ja toki toi työmarkkinatilanteen muutos ehkä semmosena isona sitten, että harjottelupaikkoja ei oo välttämättä löytynyt samalla lailla tai sit valmistumisen jälkeen se työelämään siirtyminen ei oo ollut niin helppoo, kun niitä työpaikkoja ei oo vain ehkä ollut tai niit on ollut vaikeempi löytää.

Inka Paakkinen: Niin pakko sanoo, että kuulostaa aika haastavalta tällä hetkellä opiskelijoiden tilanne ja sitä kautta voi ajatella myöskin, että on ihan hyödyllistä tietää, miten meidän opiskelijat milloinkin voi.

Maiju Romo: Kyllä. Ja toki just kiinnostavaa kuulla noista kyselyittenkin tuloksista, et voidaan sit miettii sen pohjalta, et miten me voitas ehkä tarjota ja auttaa opiskelijoita. Et monesti kuitenkin se tapahtuu se tiedonsaanti sen kautta, et saadaan tietoa siitä ajankohtaisesta tilanteesta ja vastaamalla sit niihin, niin sit pystyy parhaiten vaikuttaa siihen asiaan. Toki se saattaa se vastaaminen tuntuu helposti vähän semmoselta turhalta, ehkä jopa joskus vähän vaikealta, et mitä näihin laittas, ja varsinkin jos niitä tulee paljon, niin sit voi tuntuu helpommalta jättää vastaamatta.

Inka Paakkinen: Niin aivan, mutta miksi kuitenkin vois olla hyvä vastata niihin? Mitä mieltä olet?

Maiju Romo: No joo, kyl tos ehkä jo sitä vähän perustelinkin, että sitä kautta pystyy välittää sitä sellast tärkeetä tietoo meille, mitä muuten ollaan vähän arvailujen varassa täällä, et mitä sellai koko opiskelijakunnalle kuuluis. Mutta must on tärkeet muistaa myös ehkä se näkökulma siitä oman itsen näkökulmasta, että se vastaaminen voi toimia myös semmosena hyvänä itsearvioinnin ja pohdinnan välineenä. Et kun pysähtyy miettii niitä, niin voi seurata, et miten ite voi ja miten ne itselle tärkeet asiat toteutuu tällä hetkellä, vaikka jos mietitään näit opiskelukyselyitä. Niin ihan se oma vointi siellä, mut myös semmonen opetuksen laatu tai minkälainen ilmapiiri koulussa on tai moni tämmönen tärkee asia.

Inka Paakkinen: Niin juuri, eli se on ihan totta, et näillä kyselyillä ei kerätä tietoa vain sitä jaksamisesta, vaan myöskin ihan suoranaista palautetta, jota käytetään sitten erilaisiin kehittämistoimiin. Eli käytännössä se menee niin, että kun opiskelija aloittaa, hän saa aloituskyselyn aina sen ensimmäisen lukukauden ensimmäisen periodin päätyttyä jo. Ja sitten ihan siitä samasta aihepiiristä sitten seurantakyselyn kolmannella tai neljännellä lukukaudella helmikuussa. Sitten toisaalta meidän täytyy miettiä myös meidän muitakin opiskelijaryhmiä, eli master opiskelijoille on sen takia räätälöity ihan oma opiskelijakysely. Koska heidän tilanne on vähän erilainen jo siinä vaiheessa, koska he ovat olleet pitkään työelämässä ja perheellisiä usein jo siinä vaiheessa, kun vastaavat. Eli heiltä sitten taas kerätään ensimmäisen lukuvuoden aikana, huhtikuussa palaute.

Kiitos, Maiju, kiinnostavasta keskustelusta ja tämän podcastin seuraavassa osassa keskustelemme sitten siitä, minkälaisissa tilanteissa kannattaa hakea apua ja mistä apua löytyy.