Siirry sisältöön
Hyvinvointi
Itseohjautuvuusteoria ryhmäohjausten viitekehyksenä

Kirjoittajat:

Tiina Laiho

lehtori, liikunta ja hyvinvointi
Haaga-Helia ammattikorkeakoulu

Mari Punna

lehtori
Jyväskylän ammattikorkeakoulu

Paula Harmokivi-Saloranta

yliopettaja, liikunta ja hyvinvointi
Haaga-Helia ammattikorkeakoulu

Julkaistu : 05.06.2023

Liikunnanohjaajien työ on innostavaa ja antoisaa, mutta se voi olla fyysisesti ja henkisesti vaativaa. Heidän työnsä on ollut monen muun ammattiryhmän lailla muutoksessa, sillä käytettävät resurssit ovat pienentyneet, ja sekä asiakaskunta että asiakkaiden tarpeet ovat moninaistuneet. Etenkin pienissä kunnissa liikunnanohjaajan työ voi olla jopa yksinäistä ja vertaisen tuki vähäistä.

Yhdessä-hankkeen puitteissa tarjosimme kunnissa liikunnanohjaustyötä tekeville mahdollisuuden osallistua keväällä 2023 verkkovälitteisiin ryhmäohjauksiin. Ohjausten tavoitteena oli tukea liikunnanohjaajien työhyvinvointia vertaisryhmissä.

Ryhmät kokoontuivat ohjaajan johdolla kuusi kertaa puolitoista tuntia kerrallaan. Eri kunnista tulevat liikunnanohjaajat saivat mahdollisuuden pysähtyä ohjauksissa hetkeksi pohdiskelemaan työarkeaan, jakaa kokemuksiaan ja oppia toinen toisiltaan.

Psykologiset perustarpeet ohjauksen pääteemoina

Ohjauksien pääteemoiksi oli etukäteen valittu motivaatiota käsittelevästä itseohjautuvuuden teoriasta tutut psykologiset perustarpeet: autonomia, kyvykkyys sekä yhteenkuuluvuus.

Ryanin ja Decin (2017) mukaan psykologisten perustarpeiden täyttyminen ja hyvinvointi kulkevat käsikädessä. Lisäksi ihmisen ammatillisen kehittymisen kannalta olennaisempaa on motivaation laatu kuin määrä, sillä työskentely pelkkien ulkoisten motiivien varassa heikentää yksilön koettua hyvinvointia ja oppimista (Rigby & Ryan 2018).

Teemojen toimiessa tukipuina ohjauksissa, vastuu sisältöjen tarkemmasta määrittelystä oli ohjattavilla. Heidän sanoittaminaan psykologiset perustarpeet hahmottuivat vahvuuksien tunnistamisen, työyhteisöjen ilmapiirin, työn merkitysten kaltaisina keskusteluaiheina. Tunnistamisen lisäksi ryhmäläiset pohtivat yhdessä, millaisin teoin niihin voisi itse vaikuttaa.

Ohjauksissa opeteltiin myös erilaisten pari- ja pienryhmätehtävien avulla dialogi- ja reflektiotaitoja. Välillä pysähdyttiin kuuntelemaan, mitä toisella oli sanottavaa, ja toistamaan se takaisin sellaisena kuin kuulija oli sen kuullut. Tällaisten harjoitusten ajatuksena oli antaa rauhaa kuuntelulle ja toisten ajatusten huomioimiselle.

Osallistujat määrittivät itse yhteiset pelisäännöt ja sanoittivat toiveita ja tarpeita, mitä he ryhmältä odottivat.

Itsemääräytymisteoria antoi ohjaukselle suunnan aina suunnitteluvaiheesta toteutukseen

Itsemääräytymisen teoria tuki ja suuntasi myös ohjaajan valintoja. Suunnitteluvaiheesta lähtien prosessin rakennusta ohjasivat kysymykset:

  • kuinka rakentaa ryhmissä yhteenkuuluvuutta,
  • millaisin teoin ohjattavien autonomiaa voi vahvistaa ja
  • miten tukea heidän kyvykkyyttään ratkoa työhyvinvoinnin kysymyksiä.

Käytännön ohjaustilanteissa valinnat näyttäytyivät mm. yhdessä tekemisenä ja tilan antamisena. Ohjaajan tehtävänä oli harjoituksissa huolehtia dialogin sujuvuudesta ja raivata tilaa niin reflektiolle kuin kuulluksi tulemiselle.

Ohjaaja rakensi yhdessä ohjattavien kanssa turvallista ja yhteisöllistä ilmapiiriä, jotta kaikki osallistujat uskaltautuisivat jakamaan ajatuksiaan ja tunteitaan. Ohjaaja ei siis omasta auktoriteetistaan käsin kertonut, miten ja millaisin keinoin tähän tulisi pyrkiä.

Ohjauksen orientaatio pohjautui ”ei tietämisen tilaan” ja ohjattavien oman päätösvallan tukemiseen. Ohjaaja ei toiminut työhyvinvoinnin asiantuntijana, jolla olisi ollut oikeat vastaukset siihen, kuinka liikunnanohjaajien tulisi rakentaa omaa työhyvinvointiaan. Esittämällä avoimia kysymyksiä ja haastamalla osallistujia katselemaan käsiteltäviä asioita erilaisista näkökulmista, hän auttoi ohjattavia itse tutkimaan niitä ja etsimään niihin erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja.

Teorian avulla olennainen pysyi ohjauksen keskiössä

Yhdessä-hankkeen viimeisenkin ryhmän ohjaukset ovat ohi. Itseohjautuvuusteoria antoi ohjaajalle kättä pidempää ohjauksen suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin. Teoria auttoi hahmottamaan, mikä ohjauksessa on olennaista, jotta ohjattaville mahdollistuisi hankkeen tavoitteen saavuttaminen. Teoria auttoi yhtälailla hahmottamaan, mitä on olennaista huomioida, että prosessi vastaisi ohjattavien tarpeita ja toiveita.

Kokemustemme mukaan teoria oli käyttökelpoinen ohjauksen tuki ja monistettavissa samankaltaisiin ryhmäohjaustilanteisiin.

YHDESSÄ – Verkkovälitteiseksi yhteisöksi liikunnanohjaustyötä tekevät -tutkimushankkeessa selvitämme kunnissa liikunnanohjaustyötä tekevien työhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä. Tutkimme verkossa toteutuvan ryhmäohjauksen merkitystä liikunnanohjaustyötä tekevien työhyvinvointiin ja sosiaaliseen tukeen. Hanke on Työsuojelurahaston rahoittama.

Lähteet

Rigby, C. S., & Ryan, R. M. 2018. Self-Determination Theory in Human Resource Development: New Directions and Practical Considerations. Advances in Developing Human Resources, 20(2), 133–147.

Ryan, R. M. & Deci, E. L. 2017. Self-determination theory: Basic psychological needs in motivation, development, and wellness. New York: The Guilford Press.