Muistatko vielä, miten koronapandemia tyhjensi kotimaiset kokous-, kongressi- ja kulttuuritalot runsaaksi kahdeksi vuodeksi?

Hetkittäin kohteet saivat olla auki, mutta koko ajan jouduttiin seuraamaan, milloin koronarajoitukset pakottavat taas sulkemaan toiminnan. Välillä edes henkilöstö ei tiennyt, saako avata ovet vai ollaanko kiinni.

Korona pakotti muutokseen

Pienille tapahtuma-areenoille, teattereille ja muille esittävien taiteiden toimijoille jäi pandemian aikana käytännössä kaksi vaihtoehtoa: joko lopettaa esitystoiminta kokonaan tai tehdä niitä striimattuina, eli verkon kautta suoratoistettuina asiakkaiden kotitietokoneisiin. Useat tarttuivat haasteeseen, mutta vain harvat onnistuivat siinä.

Kulttuurinnälkäisimmät kansalaiset varmasti hakivat lohtua myös striimauksista, ja kosketuspinta asiakkaisiin säilyi. Menetettyjä lipputuloja striimaukset eivät kuitenkaan korvanneet.

Teatterin tiedotuskeskuksen tilastotutkimuksen mukaan teattereiden maksullisten esitys-striimausten tarjonnassa Suomessa parhaiten pärjäsi turkulainen Linnateatteri. He onnistuivat markkinoimaan esityksiään laajalti myös Turun ulkopuolelle. Linnateatterin striimauksia varten lanseeraamasta Sohvateatterista on tullut pysyvät osa teatterin tarjontaa.

Korona ajoi monet kohteet analysoimaan liiketoimintaansa ja uudistamaan palvelujaan uudelleen. Yritykset ja yhdistykset pohtivatkin nyt, miten palauttaa asiakasvolyymi ja jopa nostaa käyntitiheyttä ja lippujen keskihintaa. Näin saataisiin kurottua menetetyt tuotot ja inflaatiokulujen nousut kiinni.

Kokemusten talo

Laurean, Turun, Kaakkois-Suomen ja Haaga-Helian ammattikorkeakoulut tarttuivat tapahtuma-, matkailu- ja ravintolayritysten haasteeseen Kokemusten talo -hankkeella, jossa pyritään kehittämään matkailu-, ravintola- ja kulttuurialan fyysis-digitaalis-virtuaalisia tiloja. Projektiin osallistuvien organisaatioiden ja tutkijoiden yhteisenä haasteena on myös innovoida uusia palveluja ja niiden mahdollistamia ansaintamalleja. Lisäksi tehtävänä on parantaa kokous- ja ravintolatilojen sekä kohtaamispaikkojen käyttöastetta ja tätä kautta myös tuottoja.

Yksi työpaketeista on ohjelmien, tallenteiden tai elävien esitysten striimaminen eri kohteisiin. Hotellien ja ravintoloiden näkökulmasta kyse on sisältöjen monikanavaistamisesta, hiljaisten iltojen elävöittämisestä sekä uusien asiakkaiden houkuttelemisesta.

Esittävien taiteiden ammattilaisille striimaukset, tai esitystallenteiden uudenlainen jakelu, mahdollistavat niin ikään uusia kohderyhmiä, mutta antavat mahdollisuuden uusiin ansaintamalleihin.

Televisio olisi luontainen ja helppo mediapinta kulttuurille, elämyksille ja viihteelle. Ruudut kuuluvat olennaisesti elokuvateatterien, kasinoiden, keskusten ja areenoiden auloihin, palvelutalojen olohuoneisiin ja erilaisiin odotustiloihin. Ne hallitsevat myös pitkälti juomaseurusteluravintoloita, pubeja ja hotellin auloja.

Onkin luovien toimijoiden ja varsinkin kulttuurintuottajien taitavuutta valita oikeat sisällöt oikeaan kohteeseen oikeaan aikaan oikealle kohderyhmälle. Esimerkiksi perhedraama ei sovi juomaseurusteluravintoloihin, sillä juuri sitähän tullaa kapakkaan pakenemaan. Toisaalta taas saippuaviihdetaltiointi ei uppoa jazz-, runo- tai kirjallisuusiltaan.

Tulevaisuuden näkymiä

Korona-aika koulutti työssäkäyvää väestöä etäkokousten osaajiksi. Teams-palavereissa tuskastellaan varmasti vieläkin vuorovaikutuksen eroja verrattuna kasvotusten pidettäviin kokouksiin. Vuorovaikutteisia striimattuja esityksiä sen sijaan on ollut tarjolla vähemmän, jos laisinkaan.

Miten saataisiin toimimaan vaikkapa taikuriesitys, jossa taikuri kutsuisi yleisöä ruudun takaa avustajaksi lavalleen? Entä voisiko vaikkapa hotellien sisäistä TV-järjestelmää hyödyntää niin, että hotellivieraat voisivat osallistua vuorovaikutteiseen esitykseen omasta huoneestaan?

On tärkeää ymmärtää eri kohteiden ja erilaisten iltojen kulloisetkin kontekstit. Niiden tunnistamiset ja tunnustamiset puolestaan antavat tilaisuuden järjestäjille ja taiteilijoille monia mahdollisuuksia perinteiden rikkomiseen. Monet konservatiiviset kohteet, jopa kulttuurilaitokset, tarvitsevat digitaalis-virtuaalisia sisältöjä sekä uusia sisältöjä, joita suoratoistoteknologiat voivat välittää.

Virtuaalilasien kehitystahti on ollut vauhdikasta viime vuosina, ja tällä hetkellä markkinoilla on kuluttajaystävällisiä tuotteita, jotka pikkuhiljaa yleistyvät. Teatteritaiteen esittäminen virtuaalitodellisuudessa immersiivisenä kokemuksena, jossa katsoja tuntee olevansa keskellä näyttämöä, voisi olla yksi tapa elävöittää hotellihuoneita. Istuma- ja tv-kulttuuria on erityisen herkullista rikkoa niin, että passiivinen yleisö saadaan innostumaan ja osallistumaan.