Koulutusbisneksessä liikkuu miljoonia euroja, mutta siitä yli 80 % menee hukkaan. Tiedot käyvät ilmi Ina Weinbauer-Heidelin väitöskirjatutkimuksesta (STT:n tiedote).  

Jotta tilanne saataisiin korjattua, yritysten tulisi muuttaa ajatteluaan ja keskittyä suunnitelmallisiin koulutushankintoihin. Osaamiskartoitukset ja koulutuksen vaikuttavuuden arviointi ovat keinoja, joilla vältytään siltä, että koulutus olisi hukkainvestointi. 

Kuinka moni mittaa vaikuttavuutta? 

Weinbauer-Heidelin mukaan yritykset mittaavat epäolennaisia asioita, kun ne mittaavat koulutusten ja valmennusten onnistumista. Miltei kaikki mittaavat sitä, kuinka tyytyväisiä osallistujat ovat valmennuksen sisältöön tai valmentajaan. Vain alle 10 % yrityksistä mittaa valmennuksen vaikuttavuutta ja valmennuksen aikaansaamaa käyttäytymisen muutosta.

Myös monilla koulutuksen järjestäjillä on käytössään palautelomakkeet, joilla mitataan ainoastaan tyytyväisyyttä koulutukseen ja kouluttajaan. Tyytyväisyyskyselyitä kutsutaan myös smile sheeteiksi.  

Monesti niissä kysytään, oliko kouluttaja ammattitaitoinen – mutta osaako osallistuja arvioida kouluttajan pedagogista osaamista? Toinen tyypillinen kysymys on, toimivatko koulutuksen järjestelyt hyvin – eikös sen pitäisi olla kysymättäkin selvää, ihan perusasia? Nämä kysymykset eivät ole oppimisen kannalta tärkeitä. Niihin kuitenkin tyydytään, eikä lähdetä sen pidemmälle asiaa selvittelemään. Todellinen vaikuttavuus jää arvioimatta.  

Käsi ylös – kuka haluaa, että koulutuksella on mitattavaa vaikutusta? 

Toivon vilpittömästi, että mahdollisimman moni organisaatio hankkii koulutusta, jonka vaikuttavuutta voidaan ja halutaan arvioida. Koulutuksen järjestäjiltä tulee vaatia, että koulutuksen vaikuttavuusaspekti on päätöksenteossa mukana.

Koulutuksen järjestäjä tosin ei yksin ole vastuussa siitä, että koulutuksella on vaikuttavuutta. Myös organisaatiolla on vastuu, että opittu on mahdollista ottaa käyttöön. Nimenomaan käyttäytymisen muutos on vaikuttavuutta.

Tehokas koulutus edellyttää, että sen onnistumiselle määritellään tarkoituksenmukaiset mittarit ja tavoitteet. Jos tavoitteita ei ole tai ne ovat liian yleisellä tasolla, ollaan sivupolulla.

Yksi mitattava selkeä tavoite voi usein riittää. Kun tavoite on kaikkien osapuolien – koulutettavat, kouluttaja, koulutuksen järjestäjä ja koulutuksen ostaja – tiedossa, ollaan lähempänä aitoa koulutuksen vaikuttavuuden arviointia ja investoinnin tuottavuutta.