Työelämä vie meitä monenlaisen epävarman äärelle. Ilmiöiden kehitystahti, monimuotoisuus ja kytköksellisyys pitävät huolen siitä, että elämme arkeamme erilaisten epäjatkuvuuksien ja yllätysten maailmassa.

Muutokset haastavat niin tietämystä kuin toimintakykyä. Kautta aikain ihmisillä on ollut tarve ymmärtää muutosta ja vaikuttaa siihen. Selityksiä syille ja seurauksille on löydetty niin taivaanmerkeistä, traditioista, henkimaailmasta kuin tieteestä. Omia vaikutusmahdollisuuksia on pyritty parantamaan uskonnollisilla riiteillä, yhteistyöllä, keksinnöillä ja kehittämällä tarinankerrontaa. Yhteisöissä valta onkin rakentunut niille, jotka ovat onnistuneet tässä.

Ajan myötä itse keneenkin meistä on tartutettu tietämisen ja vaikuttamisen eetos. Kulttuurimme nostaa mielellään esiin asiantuntijoita, keksijäneroja ja yrittäjäsankareita, jotka näyttävät olevan kuin kotonaan muutoksessa ja epävarmuudessa, ja joiden kautta tulevaisuus näyttäytyy selkeämmältä, ymmärrettävämmältä tai haluttavammalta.

Vaikka sankarimyytit elävät ja voivat hyvin myös postmodernissa ajassa, ne ovat erheellisiä. Ei ole olemassa ihmisiä, joilla yksin olisi tieto, ymmärrys tai taito tehdä tulevaisuutta. Maailmaa muuttavat ideat luodaan ja toteutetaan yhdessä. Kyse on kollektiivisesta toisinnäkemisen ja -tekemisen taidosta. Parhaat osaajat tarvitsevat ympärilleen ihmisiä, jotka auttavat heitä olemaan parhaimmillaan. Parhaassa tiimissä oikeat ihmiset ja osaamiset täydentävät toisiaan. Onnistuakseen siinä jokainen tarvitsee tilan loistaa.

Sosiaalinen riski on myrkkyä uudelle ajattelulle

Ainutlaatuiset ideat ja innovaatiot syntyvät harvoin suoraviivaisen kehitysprosessin tuloksena. Yleensä taustalla on yrittämistä, epäonnistumista, oppimista ja onnekkaita sattumuksia. Tämä edellyttää tekijöiltään astumista epävarmuuteen ja matkantekoa vielä tutkimattomissa tulevaisuuksissa. Se tarkoittaa kykyä nähdä ja kohdata riskejä.

Koska uuden luominen on ennen kaikkea sosiaalinen tapahtuma, erityinen riski liittyy näihin tilanteisiin. Kyseessä on sosiaalinen riski.

Sosiaalisella riskillä tarkoitetaan tilannetta, jossa pelkäämme oman arvomme puolesta, aavistamme ympäristön kritiikin meitä kohtaan tai epäilemme tulevamme torjutuksi ajatuksinemme ja tekoinemme. Sosiaalinen riski on todellinen, jos ajattelemme, että meidän pitää tietää tai onnistua jossain asiassa. Se voi saada nolostumaan, häpeämään tai kokemaan kasvojen menetystä. (Paakkanen 2022.) Näissä tunteissa ei ole mitään hyvää.

Sosiaalinen riski on myrkkyä uusia ideoita ja innovaatioita hamuaville tekijöille, tiimeille, organisaatioille ja yhteiskunnille. Uudenlaiset ajatukset ja oivallukset syntyvät harvoin varmuudesta – siitä, että joku tietää ennalta mitä tarkalleen ottaen pitää tehdä ja miten. Uudet ideat ovat hentoja ja hauraita. Ne voivat saada tekijänsä näyttämään amatööriltä ja naurettavalta. Niissä on kuitenkin mahdollinen muutoksen siemen, jos se vain saa tilaa kasvaa ja kehittyä.

Psykologinen turvallisuus vapauttaa potentiaalin

Jo hyvän aikaa työkulttuurin kehittämisen ja johtamisen kohdalla on puhuttu psykologisesta turvallisuudesta. Sillä tarkoitetaan tulkintaa siitä, miten turvallista on ottaa sosiaalinen riski tietyssä tilanteessa. Psykologinen turvallisuus on siis sosiaalisen riskin vastakohta. (Paakkanen 2022.) Tai kuten termin kehittäjä Amy Edmondson on muotoillut, se kuvaa lupaa rehellisyyteen (Gallo 2023).

Alkuperäisessä tutkimuksessaan Edmondson selvitti yhteyttä tiimien tekemien virheiden ja suorituskyvyn välillä. Oletuksena oli, että suorituskykyiset tiimit tekevät vähemmän virheitä. Tutkimus kuitenkin paljasti, että parhaat tiimit tekevät myös enemmän virheitä. Sittemmin ilmeni, että virheiden määrää tärkeämpää on, että psykologisesti turvallisessa ilmapiirissä tiimit uskaltavat paremmin tuoda esiin virheitään. Tämä puolestaan parantaa tiimin oppimista ja siten suorituskykyä. (Edmondson 2018.)

Psykologiseen turvallisuuteen kuuluu siis ajatus, että mitä haavoittuvampia voidaan olla, sitä vapaammin itseä voidaan ilmaista. Vapaus puolestaan lisää rohkeutta, mikä mahdollistaa itsessä ja siten tiimissä olevan potentiaalin vapautumisen. (Paakkanen 2022.) Käytännössä kyse on organisaatioissa ja tiimeissä kehittyvästä ominaisuudesta – ei siitä, mitä alkujaan ollaan, vaan siitä, miksi yhteistyötä tekemällä ajan myötä tullaan.

Oppimistiimi – kollektiivisesti kehittyvä yhteisö

Ottaen huomioon, että elämme globaalien haasteiden ja eksistentiaalistenkin uhkien maailmassa, voidaan pohtia, kuinka paljon meillä on varaa hukata ideoita, joilta puuttuu maaperä kasvaa ja kehittyä. Työelämä tarvitsee riskin ottamiseen kykeneviä osaajia ja osaajatiimejä enemmän kuin koskaan. Nämä tiimit ovat ennen kaikkea oppimistiimejä. Edmondson (2018) kiteyttää tällaisten tiimien piirteet siten, että samalla kun ne kohottavat rimaa omalle tekemiselleen ja kunnianhimolleen, ne laskevat rimaa sosiaalisen riskin ottamiseen. Tuloksena on positiivinen itseään ruokkiva kasvun kehä.

Psykologisen turvallisuuden luominen ei ole vain tietyn persoonallisuuden, luonteen tai osaamisen omaavien ammattilaisten tehtävä. Kyse on kollektiivisesti kehittyvästä yhteisön toimintaa kuvaavasta piirteestä. Eikä kyse ei ole vain siitä, mitä tällaisessa tiimissä toimivat osaajat tekevät itse, vaan siitä, mitä he saavat toiset tuntemaan ja sitä kautta tekemään. Näitä jatkuvan parantamisen edellytyksiä rakennetaan kohtaamisissa osana päivittäistä toimintaa.

Voi vaatia rohkeutta olla haavoittuva. Ottamalla tuon riskin jokaisesta meistä kuitenkin tulee todellinen muutoksentekijä. Ja se muutos näkyy ihmisissä ympärillämme. Opetammeko korkeakouluissa tulevaisuuden työntekijöille taidon ottaa riski saadakseen toisen kokemaan olonsa turvalliseksi?

Kuva: Haaga-Helia