Persoonalliset tekijät, henkilökohtaiset kyvyt, ammattiasema ja organisaatiokulttuuri voivat aiheuttaa ostrakismia (Manninen 14.6.2024). Ostrakismin kohteeksi joutuneet ihmiset voivat olla liian erilaisia ihmisiä työyhteisössä: joku voi olla esimerkiksi liian äänekäs tai liian hiljainen. 

Ostrakismi voi tapahtua tahallisesti tai tahattomasti. Se ei ole siis suoraan työpaikkakiusaamista ja voi tapahtua erittäin hienovaraisesti ja huomaamatta. (Manninen 2024; Manninen 14.6.2024.) Ulkopuolelle jättäminen, osattomuus ja yksinäisyys aiheuttavat sosiaalista kipua, joka voi tulla esiin fyysisenä kipuna ja sairastuttaa sekä psyykkisesti että fyysisesti (Manninen 2024, Pessi 6.6.2024). 

Työpaikkaostrakismiin liittyy yksinäisyys, joka aiheuttaa stressiä ja työpahoinvointia. Tällöin työpaikalla ei viihdy. Ostrakismia kokeneet voivat tuntea terveydentilansa huonoksi: ulkopuolisuuden kokemus on yhteydessä toivottomuuteen, masennukseen ja epäsuorasti jopa itsemurha-ajatuksiin (Fisher ym. 2015, 31). 

Yhteenkuulumisen tarve ja yhteisöllisyys sosiaalisen kivun lievittäjänä 

Inhimillinen tarve yhteenkuuluvuuteen ja osallisuuteen ei täyty, ellei tule kohdatuksi toisten ihmisten kanssa.  Kun työelämässä on vastavuoroisia kohtaamisen mahdollisuuksia, työntekijälle tulee tunne, että hän on tärkeä työyhteisölleen ja häntä arvostetaan.  

Sosiaaliseen hyvinvointiin vaikuttavat sosiaaliset suhteet sekä yhteisöllisyyden ja osallisuuden tunteet.  Sosiaaliset suhteet edistävät aivojen ja mielen terveyttä. Työyhteisön tuki on oman osaamisen ohella myös tuloksellisen työn avaintekijä. (Kalakoski ym. 2022; Puustinen 4.3.2020, Työterveyslaitos 27.11.2020.) 

Työyhteisö on dynaamisesti muuttuva, systeeminen kokonaisuus, jossa pienet tekijät vaikuttavat suurempaan kokonaisuuteen ja systeemin kaikki osat liittyvät toisiinsa. Kun systeemin jossain osassa tapahtuu muutos, se vaikuttaa koko systeemiin. Herääkin kysymys, onko etätyöskentely lisännyt myös ostrakismia? 

Osallisuus sekä nähdyksi ja kuulluksi tuleminen lisäävät hyvinvointia 

Kesällä 2023 tehdyssä Miten Suomi voi -tutkimuksessa (N=1843) tuli esiin, että etätyötä tekevistä työntekijöistä 32 prosenttia ja lähityötä tekevistä 29 prosenttia koki yksinäisyyttä. Noin joka neljäs koki vahvaa yhteisöllisyyttä työssään. Yksin asuvilla ja osa-aikaisilla työntekijöillä oli vähiten yhteisöllisyyttä työssään. Vastaajista 14 prosenttia koki, että he eivät tule kuulluksi työyhteisössään ja noin joka kymmenes eli 12 prosenttia koki, että he eivät tule ymmärretyksi työyhteisössään. (Kaltiainen ym. 30.5.2024). 

Osallisuuteen tarvitaan vuorovaikutusta, kohtaamista, hyväksytyksi tulemisen tunnetta ja tilaa ja vapautta olla juuri oma itsensä hyväksyttynä.  

Opettajat ja opiskelijat pedagogisen hyvinvoinnin peilinä 

Pedagoginen hyvinvointi on sekä opettajan ja opiskelijan hyvinvointia. Opettajan hyvinvoinnilla on vaikutusta myös opiskelijoiden hyvinvointiin. Pedagogiseen hyvinvointiin kuuluu myös osallisuus ja toimijuus omassa yhteisössä. (Erkkilä & Perunka 23.6.2021.) 

Korkeakouluopiskelijoista noin joka neljäs kokee yksinäisyyttä (KOTT 2011). Opettajana tai ohjaajana meidän tulisi pitää mielessä, että saatamme olla opiskelijoiden elämässä ainoita, jotka osoittavat kiinnostusta heihin. Useat ulkomaalaiset opiskelijat ovat tulleet yksin maahan, eikä heillä ole välttämättä paikallista sosiaalista verkostoa. On tärkeää, että opiskelijat löytävät oman vertaisryhmän ja kohtaamisia muiden kanssa. 

Myös korkeakouluhenkilökunta voi kokea yksinäisyyttä. Uusi työntekijä voi kokea arjen kiireen keskellä, että kellään ei ole aikaa tutustua häneen tai kohdata häntä. Työntekijät, joilla ei ole puolisoa tai perhettä, voivat kaivata sosiaalisia suhteita, mutta kampuksella he huomaavatkin, että suurin osa työkavereista tekee etätöitä kotona. Sosiaalisia vuorovaikutussuhteita on vaikea muodostaa.  

Ulossulkemisen sijaan tarvitaan yhteisöllisyyttä, mukaan ottamista ja välittämistä 

Yhteisöllisyyden vahvistamisella voidaan edistää työhyvinvointia, pystyvyyden tunnetta ja työpaikkaan sitoutumista sekä torjua yleistä yksinäisyyttä (Kaltiainen ym. 30.5.2024). Yhteisön parhaaksi (YP) -hankkeessa tutkitaan, millainen vuorovaikutus edistää korkeakoulujen työtiimien pedagogista hyvinvointia yhteisöohjautuvuuden sekä vastavuoroisen johtamistoiminnan näkökulmasta.

Ostrakismin käsite on varsin uusi eikä työyhteisöissä ole paljoa puhuttu sen merkityksestä. Ostrakismi tapahtuu hienovaraisesti ja huomaamatta ja voi olla myös tahatonta. Herääkin kysymys, uskallammeko puhua ostrakismista omissa työyhteisöissämme. 

Meistä jokainen on osa yhteisöllisyyden rakentamista, jota voi tehdä osoittamalla välittämistä. Tämän voi aloittaa aidosti kiinnostuneella, avoimella kysymyksellä: Mitä sinulle kuuluu?