Erilaiset tilanteet ja tulkinnat niistä herättävät meissä tunteita. Tunteet ovat fysiologisia, käyttäytymiseen liittyviä tai viestinnällisiä reaktioita tilanteessa olleisiin ärsykkeisiin. Ne voivat olla sisäisesti koettuja, kuten sydämen sykkeen nousu. Tunteet voivat olla myös vuorovaikutuksellisia, riippuen siitä, miten ympäristö niihin suoraan tai tulkinnan kautta vaikuttaa. Kehon fysiologinen tunnereaktio ei välttämättä ole muiden havaittavissa. Sisäinen tunnereaktio tulee toisille näkyväksi, jos reaktio johtaa käyttäytymiseen tai sanoitamme tai viestimme tunteen toisille. (Arajärvi & Thessleff 2020.)

Kehollisuuden ja tunteiden yhteys voi olla erityisen voimakas liikunnassa, jossa keho ja tunteet ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa. SOTELI-hankkeen koulutuksessa tämäkin teema on tärkeä osa liikkumisen edistämistä.

Osa tunteista näkyy vain jäävuoren huipulla

Tunteet voidaan jakaa kahteen päätyyppiin: perustunteisiin ja toissijaisiin tunteisiin. Perustunteet ovat synnynnäisiä tunteita, joita koetaan lyhyitä aikoja ja jotka ilmenevät nopeasti, yleensä reaktiona ulkoiseen ärsykkeeseen, ja niitä koetaan samankaltaisesti eri kulttuureissa. Yleisesti tunnistetut perustunteet ihmisillä ovat: pelko, viha, suru, inho, onnellisuus ja hämmästys. (Arajärvi & Thesleff 2020). Lisäksi kaikilla tunnekirjosta löytyy uteliaisuus ja leikki (ASDC s.a.).

Myllyviidan (2016) mukaan toissijaiset tunteet kehittyvät, kun ihminen yrittää suojella itseään ensisijaisilta tunteiltaan. Toissijaiset tunteet yleensä lisäävät tunneperäistä epämukavuutta ja estävät ensisijaisten tunteiden asianmukaisen käsittelyn. Esimerkiksi, jos ensisijaisen pelon tunteen ilmaiseminen on vaikeaa, se saattaa johtaa toissijaisen vihan tunteen syntymiseen.

Tunteiden sanoittaminen on tärkeää

Kuvitellaanpa tilanne liikuntaan tottumaton henkilö aloittaa uuden liikuntaharrastuksen ohjaajan johdolla. Alussa ensisijainen tunne voi olla uteliaisuus uudesta kokemuksesta. Uteliaisuus saattaa väistyä, jos hän kokee pelkoa ja epävarmuutta, osaako toimia liikuntatilanteissa niiden vaatimalla tavalla. Hän saattaa pelästyksissään alkaa välttää uutta harrastustaan.

Jos kyseinen henkilö ei ilmaise tätä pelkoa tai keskustele siitä ohjaajan kanssa, se voi muuttua toissijaiseksi tunteeksi, kuten turhautumiseksi tai vihaksi. Tunnistamalla ja ilmaisemalla ensisijaisen pelon tunteen, voi pyytää apua ja tukea, mikä auttaa ylittämään esteet ja jatkamaan matkaa kohti liikkuvampaa elämäntapaa. Tunteiden sanoittamisessa tärkeää on kuulluksi tulemisen tunne, joka jo itsessään vahvistaa positiivisia tunteita.

Meillä on taito tehdä toisenlaisia valintoja kuin tunteemme tekisivät

Tunteet ovat tehokkaita mielen ja käyttäytymisen valintatyökaluja. Liikunnalliset kokemukset ja niihin liitetyt tunteet muokkaavat käsitystä itsestä liikkujana ja tapaamme liikkua.

Erityisesti lapsena ja nuorena koettu joko rohkaisee liikkumaan tai etäännyttää liikunnallisesta elämäntavasta. Kokemuksien synnyttämät tunteet vaikuttavat siihen, millainen suhde meillä johonkin asiaan syntyy ja syntynyt suhde vaikuttaa käyttäytymiseemme. (Harikkala-Laihinen ym. 2022.)

Saatamme helposti välttää liikuntatilanteita, jotka herättävät meissä vanhoja kipeitä tunnekokemuksia. Tällaisten tilanteiden välttäminen pitää yllä uskomusta liikunnan epämiellyttävyydestä samalla kaventaen liikunnallisen elämäntavan mahdollisuuksia. Jos liikunta herättää negatiivisia tunteita, mutta tarve ja halukin liikkua olisi olemassa, on hyödyllistä palata liikunnan pariin pienin askelin ja opetella osallistumaan, vaikka tilanne ahdistaisi. Sanoiksi puettuna tunteita voi kuulostella, mistä ne kertovat ja niitä on helpompi säädellä ja tehdä asioita tunteista huolimatta.

Hyväksymis- ja omistautumistyöskentely (HOT), jota on menestyksekkäästi käytetty elintapamuutosohjauksissa, painottaa tunteiden ja tunnistamisen hyväksymisen merkitystä onnistuneessa elintapamuutoksissa (Arajärvi & Thesleff 2020). Kun opimme tunnistamaan ja hyväksymään tunteemme, voimme käyttää niitä työkaluina, jotka auttavat meitä rakentamaan vahvemman ja terveemmän suhteen liikuntaan. Tunteet eivät määritä meitä, mutta ne voivat inspiroida meitä tekemään parempia valintoja – liikunnassa ja elämässä.

Kuva: Haaga-Helia