Hyvinvointi
Stressinhallinta on opiskelijalle elintärkeä taito
Julkaistu : 27.03.2020
Häpeä auttaa meitä korjaamaan valitsemaamme suuntaa kohti moraalisesti oikeampaa käyttäytymistä, mikäli olemme jollakin tavalla rikkoneet yhteisömme sosiaalisia tai eettisiä sääntöjä. Parhaimmillaan häpeäntunne estää meitä tekemästä tekoja, joiden seurauksia emme voisi mielessämme ja elämässämme kestää.
Häpeämättömyys
Joidenkin ihmisten vähäinen tai olematon kyky tuntea häpeää näyttäytyy häpeämättömyytenä. Näiden ihmisten minävaurio on syntynyt varhaislapsuudessa. Syy on aina muissa, eikä heillä ole olemassa sairaudentuntoa. Vaurioituneella minällä varustettu ihminen osaa toimia yleensä melko taitavasti peittäen toimintansa todelliset motiivit. Hänellä on yleensä manipuloitu tukijoukko tukemassa toimintaa, minkä vuoksi häntä on vaikea saada vastuuseen.
Häpeämättömän minävaurioisen pahin pelko on oman, itselleen kohtaamattomaksi ja tutkimattomaksi jääneen haavoittuvuuden mahdollinen paljastuminen. Hän käyttää kaikki häpeämättömät keinonsa suojaksi oman häpeäntunteensa peittämiseen ja verhoamiseen. Hän laittaa toisen tuntemaan itselleen sietämättömäksi kokemiaan tunteita häpäisemällä, manipuloimalla, nöyryyttämällä, mitätöimällä ja kontrolloimalla.
Häväisty
Mitä nuorempi ja psyykkisesti keskenkasvuisempi ihminen on, joka joutuu tällaisen henkilön vaikutuspiiriin, sitä suuremmat vauriot syntyvät. On vaikea erottaa, kenen häpeää kannat. Kannatko minävaurioituneen ihmisen toiminnan seurauksena häpeää, joka onkin itse asiassa lähtökohtaisesti hänen häpeäänsä?
Häväistyksi tulemisen kokemus saa ihmisen tuntemaan puutteellisuutta ja kelpaamattomuutta. Sen vaikutus yltää itsetuntoon, minäkuvaan ja ihmisarvon kokemukseen. Häväistyksi tullut menettää kiinnostuksensa muihin ihmisiin ja kyvyn kokea positiivisia tunteita. Häpeäntunne vieraannuttaa muista ihmisistä ja eristää ihmisen omaan yksinäisyyteensä.
Toipuminen
Häpäisyä systemaattisesti ihmissuhteissaan käyttävä ihminen ei kykene sillä tavalla terveeseen pitkäkestoiseen ja jatkuvaan vuorovaikutukseen, että kykenisi pitämään ihmisiä lähellään niin, että ihmissuhde olisi tyydyttävä molemmille. Ongelmallista on, ettei hän halua päästää uhria myöskään pois läheisyydestään. Hän voi käyttää uhkailua koettaakseen saada uhrin pysymään vaikutuspiirissään, koska kateus ja omat suuruuskuvitelmat ohjaavat hänen toimintaansa.
Toipuakseen kokemastaan uhri tarvitsee yleensä irtioton ja ulkopuolista tukea hahmottaakseen, millaisen valtapelin nappulaksi joutuikaan. Tätä kautta on mahdollista jäsentää tapahtuneita ja oppia pitämään omista terveistä rajoista kiinni. Tuen turvin voi oppia kieltäytymään suostumasta mitätöitäväksi.
Moni opiskelija uskaltautuu vasta vastaanotolla avautumaan kokemastaan. Uhrin asemasta on mahdollisuus selviytyä oman elämänsä toimijaksi ja kokijaksi.