Kun työpaikalla kartoitettiin henkilöstön kiinnostusta kirjoittamiseen, tartuin toimeen oitis. Osa tiimistä koki kirjoittamisen olevan mieluisaa puuhaa, osa ei lainkaan. Kuulun itse ensimmäiseen porukkaan, rakkaudesta lajiin. Kirjoittamalla omat ajatukset jäsentyvät, ja yhdessä kirjoittamalla oppii myös toisen kokemuksista ja osaamisesta.

Kirjoittaminen jäsentää ajatuksia

Sanojen järjestäminen paperille – tai nykyään lähes poikkeuksetta näytölle – saa ajatuksetkin järjestymään, niin opintoihin liittyvän esseen kuin mutkikkaamman työasian suhteen. Kirjoittaminen tukee ajattelua ja itseilmaisua (Honko ym. 2022). Usein vasta tekstimuodossa on helpointa hahmottaa, mitä käsillä olevasta asiasta oikeastaan ajattelee ja tietää. Sanojen, lauseiden ja kappaleiden merkityssuhteet muodostuvat kirjoituksen kautta, jolloin mielessä risteilevät pohdinnat jäsentyvät selkeämmäksi kokonaisuudeksi.

Kaikille kirjoittaminen ei ole se paras tapa ilmaista itseään. Joku ei saa puettua pohdintojaan mieleisekseen tekstiksi, vaan mieluummin puhuu ajatuksensa auki. Tämä on hyvä ottaa huomioon työelämässä, ja kunnioittaa kullekin luontaisia tapoja tuoda esiin mietteitään.

Työyhteyksissä toisinaan pohditaan, mikä on kellekin riittävä motivaattori käyttää aikaa kirjoittamiseen. Itse ajattelen, että kirjoittaa voi ihan kirjoittamisen vuoksi. Jollekin muulle syy saattaa olla maine, kunnia tai palkkio. Usein jo omannäköisen tekstin valmiiksi saaminen on palkitsevaa sinänsä. Lisäksi kirjoittaminen on työssäkin oppimiskokemus, oli sitten kyse aiemmin hankitun asiantuntijuuden tarkastelusta tai tuoreen tutkimuksen esille nostamisesta. Kirjoitan, siis olen, ajattelen ja opin uutta.

Yhteiskirjoittamalla uusia näkökulmia

Kun työssä tai opinnoissa ollaan yhteisen tekstin äärellä, on kirjoittamalla mahdollisuus kehittyä asiantuntijana kollegalta oppien. Asiaan saa uutta näkökulmaa, kuulee toisenlaisia kokemuksia tai voi peilata samantyyppisiä kokemuksia työurien varrelta.

Ryhmätyöskentely ei aina ole ruusuilla tanssimista, kun motivaatiotekijät ja lähtökohdat kirjoittamiselle voivat poiketa toisistaan. Työelämän yhteiskirjoittamisessa kukin kirjoittaja parhaimmillaan kuitenkin täydentää toisiaan – jos nyt ei aivan kuin Akun sisarenpojat konsanaan, niin ainakin ajatuksia pallotellen ja edistäen. Yhteisöllisessä kirjoittamisessa toisen ajatusten täydentäminen ja tarkentavien kysymysten esittäminen tukevat tiedonrakentamista, ja sisällöllinen keskustelu ja oman ymmärryksen sanoittaminen auttavat käsitteellistämään ideoita (Nykopp 2022).

Aiheen rajaaminen, konkreettisten esimerkkien lisääminen sekä loppumuokkausten tekeminen saattaa olla helpompaakin silloin, kun vaikkapa yhdellä on runsaammin substanssiosaamista, toisella sana hallussa ja kolmannella tiivistämisen taito. Kokenut kirjoittaja välittää osaamistaan kokemattomalle, ja tieteenalat ylittävässä yhteistyössä opitaan eri alojen konventioista puolin ja toisin.

Kirjoittamista voi ajatella äänen antamisena erilaisille ryhmille. Kirjoittaminen toimii vaikuttamisen ja osallistumisen mahdollistajana niin omassa lähiyhteisössä kuin yhteiskunnan tasolla (Honko ym. 2022). Siksi pidän tärkeänä kannustaa eri ammattiryhmiä mukaan kirjoitustyöhön.

Kuva: