Uuden vuoden alussa on hyvä katsoa menneeseen aikaan ja luoda näkymiä tulevaisuuteen. Samalla voimme miettiä nykyhetkeen vaikuttavia tekijöitä ja niitä valintoja, jotka vaikuttavat tulevaisuuteemme. Vuosi 2024 avaa uuden näkymän myös ammattikorkeakoulukentälle ja -yhteisöille.

Tarkastelen nyt ammattikorkeakouluyhteisön hyvinvointia ja sen kehittämistä. Yleiset työhyvinvoinnin kysymykset, kuten työssä jaksaminen ja resilienssi, ovat vuorovaikutuksessa opetushenkilöstön pedagogisen hyvinvoinnin kanssa. Nämä taas vaikuttavat yhdessä opiskelijoiden hyvinvointiin.

Opiskelijahyvinvoinnissa voimme miettiä, millaiset tekijät vaikuttavat tällä hetkellä opiskelijoiden hyvinvoinnin isoon kuvaan. Avaimia ovat opiskelijoiden hyvinvointiin liittyvät oppimisen, työn ja toimeentulon tekijät.

Tuoreen Eurostudent-tutkimuksen mukaan opiskelijoiden työssäkäynti (tilastovuosi 2021) erityisesti ammattikorkeakouluopiskelun ominaispiirre. Noin 55 prosenttia ammattikorkeakoulututkintoja suorittavista työskentelee lukukauden aikana. Noin 66 prosenttia ammattikorkeakouluopiskelijoista määrittelee työn (hyvin tai melko läheisesti) omaa alaa vastaavaksi. Työssäkäynnin määrä vaihtelee suuresti koulutusaloittain, yleisintä se on kaupan- sekä palvelualoilla.

Olemme siis tilanteessa, jossa opiskelijat liukuvat työelämään opintojen aikana elleivät jo ole siellä. Tässä joudumme miettimään, tukevatko työ ja oppiminen toisiaan vai muodostuuko työstä ja toimeentulosta opintoja viivästyttävä tekijä. Meillä on tästä ristiriitaista tietoa: jotkut näkevät opiskeluaikaisen työssäkäynnin kannatettavana (Vanhanen-Nuutinen, Mäki & Kotila 2016) ja tuoreet Laboren isot aineistot taas viittaavat siihen, että työssäkäynti hidastuttaa opintoja (Isotalo, Karhunen, Tuomala, Saarinen & Virtanen 2023).

Saman tyyppiset ristiriitaiset ilmiöt leimaavat opetuskenttää

Korkeakouluyhteisön pedagogisen hyvinvoinnin ja yleisen työhyvinvoinnin näkymät ovat haastavat. Ei ole näkyvissä, että opetukseen tai ohjaukseen olisi tulossa merkittävästi lisää rahoitusta. Sen sijaan tutkimus- ja kehitysrahoitus näyttää olevan kasvussa. Yleisen työhyvinvoinnin ja pedagogisen hyvinvoinnin parantuminen on kiinni siitä, miten saamme lisääntyvän TKI-rahoituksen tukemaan opetusta ja oppimista ja millaisten ratkaisujen kautta se tapahtuu.

Uuden vuoden lupauksia tehdessämme meidän tulee miettiä, mitä nykyhetkeen liittyviä tekijöitä on työntämässä meitä jotain kohti. Näkemykseni mukaan TKI-rahoituksen lisääntyminen ohjaa meitä kohti tutkimus- kehitys ja innovaatiotoiminnan ja oppimisen integraatiota eli TKIO:ta.

Millaisia historiallisia painolasteja me kannamme mukanamme? Mielestäni ajattelemme edelleen opiskelijoita päätoimisina opiskelijoina, vaikka heidän elämäänsä kuuluvat samaan aikaan työ, hyvinvointi ja oppiminen. Ne on saatava tukemaan toisiaan ja koko korkeakouluyhteisöä.

Millainen mahdollinen tulevaisuus meitä odottaa? Tulevaisuus on valoisa, jos osaamme tarttua korkeakouluyhteisön rakenteellisiin haasteisiin ja pystymme luomaan yhteisöohjautuvia ja vastavuoroiseen johtamistoimintaan tukeutuvia rakenteita, joissa työhyvinvointi, pedagoginen hyvinvointi ja sitä kautta opiskelijahyvinvointi tukevat toisiaan. Tähän haemme tutkittua tietoa ja kehittäviä ratkaisuja Yhteisön parhaaksi -hankkeen kautta.