Islantilainen työnhakija liikkuu työmarkkinoilla kuin kala vedessä; sulavasti, virtaviivaisesti ja nopeita liikkeitä suosien. Täältä toisesta, pienestä pohjoismaisesta valtiosta katsottuna islantilaisten työmarkkinoiden joustavuus, liikkuvuus ja monimuotoisuus näyttäytyvät vähintäänkin eksoottisina.

Suomessa vallitseva työelämäkeskustelu vaikuttaa islantilaiseen verrattuna varsin ongelmakeskeiseltä.  Keskustelua hallitsevat pätkätyöt, velvoitteet, leikkurit, ikäsyrjintä, osaamisvaje, kohtaanto-ongelma…ja tottahan se on, osaaminen ja työpaikat eivät Suomessa tällä hetkellä näytä kohtaavan. Pitkittyvä työttömyys on monen kipeä ongelma. Osalle taas työura näyttäytyy toistuvasta tallaamisesta kapeaksi kuluneena urana, jolta on vaikea islantilaiseen tapaan ponnistaa sivuun. Varmasti jotkut meistä myös nauttivat työstään ja toteuttavatkin itseään, joskin heistä uutisoidaan merkillepantavan harvoin.

Uranvaihtajana suomalainen on varovainen. Tilastokeskuksen laajan Työolotutkimuksen ja kansainvälisen palkkavertailusivusto Paylabin tekemät tutkimukset kertovat suomalaisten olevan moneen muuhun eurooppalaiseen maahan verrattuna hyvin sitoutuneita yhteen ja samaan työnantajaan. Suomalainen työntekijä viihtyy samassa työpaikassa hyvinkin 10 vuotta, joskin eroja on jo nähtävissä vanhempien ja projektimaisempaan työelämään tottuneiden nuorempien sukupolvien välillä. Sitran työelämätutkimuksen (2017) vastaajista 64 % ei ollut vaihtanut työurallaan alaa kuin korkeintaan kerran, ja neljännes työpaikkaakin vain korkeintaan kerran.

Insinööri on insinööri

Työroolimme ovat tutkimusten valossa selkeitä ja olemme työnantajauskollisia. Valtaosa suomalaisista työskentelee kerrallaan vain yhden työnantajan palveluksessa ja vain noin 7 % ilmoittaa Sitran mukaan tekevänsä töitä useammalle kuin yhdelle työnantajalle samanaikaisesti. Harvassa ovat näiden lukujen valossa ne suomalaiset, joiden ura rakentuisi islantilaiseen tapaan erilaisten roolien luontevista yhdistelmistä. Insinööri on insinööri. Eikä mikään joogaopettaja.

Pysyvyys on päivän sana myös rekrytoinnissa. Kauppalehden tuoreessa artikkelissa rekrytointialalla työskentelevä johtaja tuo esille, että rekrytoijan näkökulmasta ihanteellinen aiempien työsuhteiden kesto on vähintään 3-5 vuotta, toimialasta riippuen. Siis vähintään. Haastatellun johtajan mukaan liian nopeat käänteet uralla herättävät rekrytoijissa kysymyksiä: Eikö tämä henkilö kykene sitoutumaan pitkäjänteiseen työsuhteeseen?

Millainen sitten on perinteinen rekrytointi-ilmoituksen diskurssi? ”Meillä asenne ratkaisee! Ensisijaisesti etsimämme henkilö on kuitenkin kokenut osaajaa, jolla on näyttöjä menestyksekkäästä…” Näillä sanoin suljetaan usein joku hyviä ideoita pursuava juniori, muodollisesti epäpätevä mutta osaava uranvaihtaja tai väärälle alalle kouluttautunut persoonallisuus ulkopuolelle. Ei nyt oteta riskejä tälläkään kertaa, varmuuden vuoksi.

Maailman parhaimmat ja vaatimattomimmat

Rekrytoijien puhe resonoi vahvasti tunnollisen suomalaisen työnhakijan omien pätevyyskäsitysten kanssa. Uuteen työpaikkaan hakeminen arveluttaa meitä, jos emme löydä CV:stämme kaikkia ilmoituksessa vaadittuja tutkintoja, titteleitä, kursseja, kortteja ja arvostamme erityisesti-kohdassa vaadittua täsmäkokemusta. Sekin espanjan osaaminen on varmaan vain kohtalaista, ei sujuvaa, joten tuskin kannattaa edes yrittää! Emme ole parhaimmillamme osaamisemme myymisessä. ” No tää nyt on vaan tämmönen”, totesi epäilemättä A.I. Virtanenkin kemian Nobelia vastaanottaessaan.

Suomalaisesta työurapelistä ei siis ole vientietuotteeksi – toisin kuin suomalaisesta koulutuksesta, jossa todistetusti olemme maailman parhaita. Ja koska koulutuksen me osaamme, on luontevaa, että työuriamme ja osaamistamme edistetäänkin nyt ahkerasti hallituksen toimesta erilaisin muunto-, täydennys-, ja erikoistumiskoulutuksin.  Lisäksi työmarkkinoitamme vaivaavaan jähmeyteen ja jumitukseen kehitellään lääkkeeksi monimutkaisia ohjelmia, toimenpiteitä ja malleja ja käynnistellään kokeiluja, joilla yritetään saada työvoima liikkumaan sinne, missä töitä on tarjolla, ja väärälainen osaaminen muuntautumaan oikeanlaiseksi.

Islantilaiset tuntuvat tekevän saman jotenkin paljon yksinkertaisemmin. Tarttumalla mahdollisuuksiin ja pitämällä hauskaa.

Lähteet:

Kauppalehti 2019. Rekrytoija kertoo, kuinka usein työpaikkaa voi vaihtaa – Liian tiuha vaihtotahti saattaa arveluttaa työnantajaa.

Rehn, A. 2019. Miksi työpaikkaan sitoudutaan kuin avioliittoon? Vaihtamalla paranee, uskoo Alf Rehn.

Sitra 2017. Työelämän tutkimus 2017.

---

Tässä kolmen blogin sarjassa pohdiskellaan islantilaisten ja suomalaisten suhdetta työhön ja työnhakuun. Ensimmäinen kirjoitus avaa islantilaisten suhdetta työhön ja omaan uraan. Sarjan toinen kirjoitus sukeltaa suomalaiseen ura-ajatteluun ja sarjan viimeisessä osassa pohditaan, olisiko meillä myös opittavaa toisiltamme.