Siirry sisältöön
Työelämä
Työn iloa Islannissa

Kirjoittajat:

Anu Sipilä

asiantuntija, tutkimuspalvelut
Haaga-Helia ammattikorkeakoulu

Julkaistu : 18.11.2019

Historiansa koulimat, karuihin olosuhteisiin sopeutuneet ja kaikkivoivassa positiivisuusliemessä dipatut islantilaiset liikkuvat ahkerasti uuden työn tai koulutuksen perässä. Sinne mennään, missä töitä ja uusia mahdollisuuksia löytyy. Rakennetyöttömyys ei aiheuta päättäjille päänvaivaa eikä työmarkkinoita palvelevan joustavan muuttoliikkeen edistämiseksi tarvita kolmikantatyöryhmiä tai kokonaisia hallitusohjelmia. Jos omalla alalla ei ole töitä, vaihdetaan alaa, etsitään muita hommia – ja muutetaan töiden perässä sinne missä niitä on. Vaikka Ruotsiin.

Islannissa pitkään asunut suomalainen Satu Rämö selittää islantilaisten nopeita uranvaihtoja, työvoiman vilkasta liikkuvuutta ja työmarkkinoiden joustavuutta muun muassa historialla ja saariasumisen erityispiirteillä sekä työllisyyteen positiivisesti heijastuvalla tasa-arvolla, itsevarman kansanluonteen lisäksi. Saarivaltiossa on totuttu muuttamaan töiden perässä uudelle paikkakunnalle tai jopa ulkomaille, milloin luonnonvoimien, milloin vuodenaikojen tai yksinkertaisesti omalta saarelta puuttuvien mahdollisuuksien perässä. Ja se on islantilaiselle elämää, ei sen kummempaa.

Maailma on mahdollisuuksia täynnä!

Ammatti-identiteetti ei tunnu islantilaiselle olevan kuolemanvakava asia. Sadun omasta perhekunnasta löytyy kauppatieteitä opiskellut ja kansainvälistä konsulttiuraa luonut käly, joka päätyi huumepoliisin päälliköksi. Tuttu kahvilayrittäjä on aiemmalta koulutukseltaan puuseppä ja Sadun kanssa samassa yhteistyöskentelytilassa toimiva yrittäjä tekee samanaikaisesti ja päivittäin sekä graafisen suunnittelijan että joogaopettajan töitä.

Myös yrittäjyys on Islannissa aito ja varteenotettava vaihtoehto. Maailmahan pursuaa hyviä ideoita! Aito islantilainen uskoo omaan, aina maailman parhaaseen ideaansa ja on valmis pistämään startupin pystyyn tuosta vaan. Vuoden 2008 pankkikriisistä toipumiseenkin tarvittiin vain purkautunut tulivuori, jonka islantilaiset osasivat kääntää matkailun vetonaulaksi. Tulivuori syöksi Islannin matkailun hurjaan nousuun ja toi pian leivän lukemattomille uusille yrittäjille.

Hauskuus edellä

Rämön kuvaamassa islantilaisessa asenteessa työhön hurmaa positiivisuus, ennakkoluulottomuus ja avoimuus kaikelle uudelle. Kaikki on mahdollista eikä yrittänyttä laiteta. Islantilainen heittäytyy urallaan takaviistoon vasemmalle, koska miksipä ei? Kalastajasta kuoriutuu sijoitusneuvoja ja konsultista kahvilayrittäjä, eikä se hämmästytä ketään.

Islantilainen musiikkitieteen maisteri ja väitöskirjatutkija Arnar Egger, joka opettaa yliopistossa sosiologiaa, pyörittää omaa radio-ohjelmaa ja toimii lisäksi turistioppaana, kiteyttää Islannin matkailubuumia käsittelevässä YLEn artikkelissa jotain oleellista islantialisesta mielenlaadusta ja työkulttuurista: ”Tärkeintä on, että tekeminen on hauskaa”.

Mikä voisi olla vastaava suomalainen työelämämotto?

YLEn jutun Islannin matkailubuumista on muuten kirjoittanut myös toimittajan töitä tekevä ja Islanti-asiantuntijana toimiva Satu Rämö ja kuvan juttuun on ottanut Sadun valokuvaajana työskentelevä puoliso, joka on ammatiltaan myös jäätikköopas ja solubiologi.

Lähteet:

Rämö, S. 2015. Islantilainen voittaa aina. Elämää hurmaavien harhojen maassa. WSOY, Helsinki.

YLE 2017. Islanti uhkaa upota turisteihin – Kaksion vuokra Reykjavíkissa ampaisi yli 2 000 euroon.


Tässä kolmen blogin sarjassa pohdiskellaan islantilaisten ja suomalaisten suhdetta työhön ja työnhakuun. Ensimmäinen kirjoitus avaa islantilaisten suhdetta työhön ja omaan uraan. Sarjan toinen kirjoitus sukeltaa suomalaiseen ura-ajatteluun ja sarjan viimeisessä osassa pohditaan, olisiko meillä myös opittavaa toisiltamme.