Kasvuyrittäjillä on aina liikaa tekemistä, ja siksi he joutuvat miettimään tarkasti, mihin heidän kannattaa aikansa käyttää. Ajankäyttöön liittyvät valinnat vaikuttavat keskeisesti yrityksen menestymiseen.

Kyky priorisoida, hoitaa päivittäiset pakolliset tehtävät, suunnitella tulevaa ja lisäksi pitää huolta omasta hyvinvoinnista vaativat paljon henkistä kapasiteettia. Tutkimusten mukaan se kuitenkin kannattaa: aika ja investoinnit, jotka yrittäjä priorisoi omaan ja yrityksensä henkilöstön kehittämiseen, tuottavat liiketoiminnallisesti yritykselle selvästi kasvua.

Pk-yritysten on pinnisteltävä suuria enemmän

Kasvu on haastavampaa pk-yrityksille kuin suurille yrityksille, koska pk-yrityksiltä puuttuvat isojen yritysten resurssit (Simons ym. 2007). Yleensä pk-yritykset ovat kiinni päivittäisissä tekemisissä, joten aikaa kehittymiseen ei ole, eikä myöskään tietotaitoa (Simons ym. 2007; Baden-Fuller & Pitt 1996). Isoilla yrityksillä on mahdollisuus panostaa myös rekrytointiin pk-yrityksiä enemmän, ja näin ne saavatkin usein parhaat työntekijät.

Rekrytoinnissa pk-yritykset keskittyvät usein lyhyen aikavälin HR-toimintoihin strategisen HR:n sijaan (Anderson ym. 2002). Yli puolet Suomen pk-yrityksistä raportoi, että hankaluus löytää sopivia työntekijöitä sekä tiedon puute estävät kasvua (Kuismanen 2019; ks myös Atkinson & Storey 1994; Fraza 1998; Hornsby & Kuratko 1990, Simon ym. 2007).

Tehtävät vaihtuvat lennosta

Kasvuyrityksissä työskentelevä henkilöstö saa usein vaihtaa toimenkuvasta ja tehtävästä toiseen. Vauhti voi olla joillekin liikaa. Osa kasvuyrittäjistä kertookin, että osaamisen vaatimukset henkilöstölle ovat valtavat, kun tehtävät vaihtuvat ja muuttuvat.  Saattaa olla, että se tehtävä, mihin henkilö on palkattu, onkin loppunut, ja henkilön on täytynyt opetella uusia taitoja uuteen tehtävään. Osa yrittäjistä sanoi ymmärtävänsä hyvin, että kaikilla ei ole motivaatiota pysyä erittäin nopeasti liikkuvan junan kyydissä, etenkään koska heillä ei ole samaa insertiiviä kuin yrittäjillä itsellään (Brandt ym. 2018).

Kasvuyrittäjyys tarkoittaa monelle yrittäjälle useita rooleja ja oppimista rekrytoijaksi, markkinoijaksi, esimieheksi ja henkilöstön kehittäjäksi. Yrittäjä vaihtaa päivän aikana näitä rooleja monta kertaa. Osa yrittäjistä sanookin, että haluaisi mieluummin toimia asiantuntijana tai omalla ydinosaamisalueellaan eikä hoitaa lainkaan ns. hallinnollisia asioita tai toimia esimiehenä, mitä yrityskasvu on tuonut väistämättä mukanaan (Brandt 2017).

Millainen meidän yrityksemme on?

Yrittäjän tulee miettiä, millaista organisaatiokulttuuria yritykseen halutaan rakentaa, millaista asennetta ja osaamista henkilöstöltä edellytetään ja miten pätevä henkilöstö sitoutetaan. Yksi syy joidenkin yrittäjien heikohkoihin johtamistaitoihin on se, että he ovat vastahakoisia osallistumaan itsensä kouluttamiseen ja kehittämiseen, vaikka he tiedostaisivatkin, että taidoista olisi hyötyä heidän liiketoiminnalleen (Webster ym. 2005).

Kasvuyrittäjien täytyisi osata kommunikoida visio, missio ja arvot työntekijöilleen ja lisäksi saada yritykseen selvä ymmärrys siitä, miten nämä tavoitteet voitaisiin saavuttaa (Barrier 1999). Myös suomalaisissa yrityksissä kommunikaatio on yksi kasvuyrittäjyyden haasteista. Tavoitteet ja suunnitelmat tulisi saada viestittyä selkeästi kaikille, ja eri osastojen välistä vuorovaikutusta tulisi kehittää (Simons 2007).

Yrityksen pyörittämisen vauhti saattaa tuntua niin kovalta, että siitä on vaikea hypätä pois, ja yrittäjät mieluummin juoksevat pyörän vierellä kuin hyppäävät kyytiin. Lisäksi yrittäjien itsensä sekä henkilöstön taitojen kehittäminen vaatii aikaa, ja se voi tuntua erittäin kovalta uhraukselta taloudellisesti.

Tutkimukset osoittavat sen kuitenkin kannattavan. Henkilöstön kehittämisellä ja palkitsemisella näyttää olevan selvä positiivinen yhteys yrityksen nopeaan kasvuun (Barringer 2005; Barrett & Mayson 2007;  Bryson & Forth 2016.

Yrittäjille pitäisikin selvemmin kertoa liiketaloudellisista hyödyistä: mitä kehittämisinvestoinnit tuottavat? Näin yrittäjät saataisiin kehittämään toimintaansa ja hyppäämään ns. pyörän kyytiin (Storey 2004; Westhead & Storey 1996).