Lähes parisataa vuotta sitten Saksassa alettiin koulutuksen ja lukemisen edistämiseksi suunnitelmallisesti kertoa lapsille tarinoita kindergarteneissa. Sieltä malli levisi Amerikkaan, ja valtameren tuolla puolen satutunteja alettiin järjestää lastentarhoista kirjastoihin. Tausta-ajatuksena oli tietoinen tavoite tuoda lapset tarinoiden, lukemisen ja kirjojen pariin ja näin parantaa kansan lukutaitoa ja kouluttautuneisuutta. (Kimball 2021.)

Idea on yksinkertaisuudessaan nerokas: kun lapsi saa kokea tarinan kuulemisen elämyksen keskellä kirjastoa, on tuosta elämyksestä lyhyt matka kirjojen ja lukemisen maailmaan.

Vaikka lasten satutunnit pikavilkaisulla näyttävät olevan melko kaukana 2000-luvun Suomen matkailu- ja ravintola-alasta, on näillä kahdella maailmalla itse asiassa paljon yhteistä. Arkiselta tuntuva kertomus pienen paikkakunnan ruokakulttuurista ja elämäntavoista voi muuttua sykähdyttäväksi kokemukseksi, kun se kerrotaan aidossa ympäristössä, jossa tarinaa ei pelkästään kuulla vaan eletään kaikilla aisteilla.

Syvempiä kokemuksia, unohtumattomia elämyksiä

Ruoan avulla voidaan herättää tarina henkiin kaikilla aisteilla ja vahvistaa tarinaan liittyviä tiedollisia, emotionaalisia sekä fyysisiä muistikuvia. Tarinallistettu ruokaelämys voidaan kokea mieleenpainuvimpana asiana matkalla. Parhaimmillaan tarina näkyy, tuntuu, kuuluu, maistuu ja tuoksuu koko palvelukokemuksen ajan.

Tarinallistaminen on muutakin kuin yrityksen tarinan kirjoittaminen menun takapuolelle – se on palveluiden kehittämisen tapa, jossa asiakas tulee osaksi tarinaa.

Tutkimuksessa huomattiin, että tarinoiden myötä syntyneet mielikuvat olivat voimakkaita ja selkeitä ja ne olivat eri lapsilla hyvin erilaisia (Del Negro & Kimball 2021). Tarina on jokaiselle kuulijalleen – tai kokijalleen – erilainen riippuen kontekstista, jonka kokija tuo mukanaan tarinankerronnan hetkeen. Myös aikuiset kokevat sen eri tavoin. Tarinan herättämät mielikuvat ja tunnetilat ovat jokaiselle erilaiset.

Tarinan sulatteluun ja tulkitsemiseen tarvitaan tilaa, rauhallinen hetki ja ympäristö, jossa voi jäsentää kokemusta (Del Negro & Kimball 2021). Tämä pätee paitsi kirjan lukemiseen tai elokuvan katseluun myös tarinan kokemiseen osana matkailu- tai ravintolaelämystä.

Tarinallistamista ja tarinoita hyödyntäessä on hyvä pitää mielessä, että puolet jokaisesta tarinasta on kokijan. Asiakkaalle tulisi tarjota mahdollisuuksia ja tilaa hyödyntää ja jakaa omia aikaisempia kokemuksiaan ja tarinoitaan. Lisäksi on tärkeä mahdollistaa rauhallinen hetki koetun jäsentelemiseen.

Tarina järjestää olemassa olevat elementit eheäksi kokonaisuudeksi

Monilla ruokamatkailutoimijoilla on mielessään kuva siitä, minkälaista tarinaa he haluavat asiakkailleen välittää. Tarinoita voi ammentaa alueen historiasta, niitä voi keksiä tai voi käyttää kulttuuritarinoita. Liian montaa tarinaa ei kannata kuitenkaan kertoa kerralla.

Valinta voi olla vaikea, jos tarjolla on erilaisia tarinoita niin rakennuksen historiasta kuin paikkakunnan erityispiirteistäkin. Kertoako siitä, keitä paikalla asui satoja vuosia sitten vai paikkakunnan omaleimaisesta roolista osana Suomen historiaa? Tarinan valinta määrittää palvelun sävyn, yrityksen brändin.

Yrittäjällä ei välttämättä ole riittävästi keinoja muotoilla aineksista asiakkaille välittyvää, selkeää elämystä. Tarinallistamisprosessi kirkastaa yrittäjälle paitsi sen, mitä hän haluaa asiakkaille kertoa ja miksi, myös ne erilaiset elementit, joiden avulla asiakaspolusta muodostuu eheä kokonaisuus ja monikerroksinen kokemus.

Tarinankerronta voi synnyttää siteen kertojan ja kuulijan välille (Schatt 2021). Parhaimmillaan tällainen side voi syntyä palveluntarjoajan ja asiakkaan välille, niin että asiakas palaa kokemuksen äärelle aina uudestaan. Kun yrittäjä tarjoaa asiakkaalle monitasoisen elämyksen, panostaa myös jälkimarkkinointiin ja tarjoaa ensimmäisen vierailun jälkeen jälleen jotakin uutta ja kiinnostavaa, asiakas haluaa tulla paikkaan uudelleen. Parhaassa tapauksessa yrityksestä voi tulla asiakkaan luottopaikka ja lempikohde, jota hän suosittelee muillekin.