Varhaisiän musiikkikasvattajan työhön liittyviä kuormitustekijöitä

Olen seurannut nyt keväällä 2023 Facebook-ryhmää ”Varhaisiän musiikinopettajat”, jossa erityisenä keskustelunaiheena on ollut opettajien työssäjaksaminen. Keskustelu on käynyt vilkkaana, ja siihen ovat osallistuneet lukuisat opettajat. Summaan tähän useampien opettajien mainitsemia työn riskitekijöitä.

Suuri osa rasituksesta näyttää liittyvän työn järjestelyihin. On yleistä, että työpäivä on kaksiosainen: ryhmiä aamulla klo 9–13 sekä opettajan palkattoman keskipäivän tauon jälkeen klo 15–20. Tämä siksi, että pienemmät lapset tarvitsevat päiväunen ja isommat ovat päiväkodissa. Opettajan työpäivästä tulee näin ollen pitkä. Ilta- tai lauantailisiä ei makseta. Monissa työpaikoissa oppituntien väleissä ei ole taukoa, jotta opettaja voisi hiukan palautua. Opettajan työnkuvaan sisältyy paljon yleensä palkatonta vapaa-ajalla tehtävää työtä. Tätä on muun muassa tuntien suunnittelu eri-ikäisten ryhmiin, sähköposteihin, tekstiviesteihin ja puheluihin vastaaminen, tiedottaminen, joidenkin opetustilojen raivaaminen (esim. koululuokat) ja takaisinlaitto, soittimien ja muiden työvälineiden esille laitto ja viritys ennen tuntia sekä takaisinlaitto ja soitinten pesu ja huolto.

On myös tavallista, että opetuspisteitä on useita ja opettaja saattaa vaihtaa opetuspistettä päivän aikana. Tämä tapahtuu yleensä omalla kustannuksella. Koska soittimistoa ei ole kaikkialla, voi joutua kuljettamaan soittimia ja muita työvälineitä mukanaan ja autoa tarvitaan työssä. Työnantajia saattaa olla useampia ja kirjavia käytäntöjä sopimuksissa. Ongelmaksi on myös koettu se, että moni ei saa sairastamisajalta palkkaa, joutuu sairaana hoitamaan itselleen sijaisen tai joutuu korvaamaan pitämättömät tunnit lukukauden lopulla. Työajat eivät jousta, sillä kun on kysymys ryhmäopetuksesta, on opettaja sidottu tiettyyn aikaan ja paikkaan. Palkkaa pidetään riittämättömänä työn vaativuuteen nähden. Kansalaisopistoissa työskentelevillä on kokemusta määräaikaisketjutuksesta.

Työn sisältöön liittyviä rasitteita on lapsiryhmien melu ja näin ollen rasitus hermostolle ja kuulolle. Myös opetustilan akustiikka vaikuttaa tähän. Opettajan ääni on myös koetuksella ja iltatöissä lapset saattavat olla väsyneitä. Opetusryhmissä on erilaisia oppijoita ja tukea tarvitsevilla lapsilla ei ole avustajia mukanaan. Heidän kanssaan toimiminen vaatii valppautta ja taitoa.

Työyhteisön sosiaaliseen toimivuuteen liittyvänä tekijänä mainitaan keskusteluissa joissain työpaikoissa vähäinen määrä työkavereita, joiden kanssa voisi jakaa vastuuta juhlien järjestämisessä. Jollakin on myös kokemus syrjivästä kohtelusta työyhteisön jäsenenä ja riittämättömästä tuesta esihenkilön taholta. Ainakin työn järjestelyihin liittyviin kuormitustekijöihin voidaan vaikuttaa. Työntekijän vastuulla on pitää esihenkilö tietoisena työtilanteesta. Työturvallisuuslain mukaan työnantaja on velvollinen huolehtimaan työntekijöiden terveydestä työssä.

Kehitysideoita varhaisiän musiikkikasvattajan työssäjaksamisen parantamiseksi

Varhaisiän musiikkikasvattajien työolosuhteet ovat kirjavia. Ryhmäkoot vaihtelevat suuresti, ja tunnit tapahtuvat usein yhteen putkeen ilman taukoja. Jotta opettajat jaksaisivat työssään paremmin, olisi hyvä huomioida esimerkiksi vessatauot ja aikataulu niin, että opettaja ehtii hengähtää edes muutaman minuutin tuntien välissä. Palkkaus olisi hyvä saada päivitettyä tähän päivään myös tuntiopettajille, joita valtaosa varhaisiän musiikinopettajista on. OVTES, jota käytetään kunnallisissa musiikkioppilaitoksissa, kertoo ammattikorkeakoulun käyneiden vakinaisten tuntiopettajien kuukausipalkan perusosan olevan 2428,92 €. Monella tilanne on kuitenkin se, että tekee työtä sivutoimisena tuntityöntekijänä, jolloin tulot voivat olla tätäkin matalammat. Tuntikorvaus ammattikorkean käyneellä opettajalla on 28, 73 €. Nämä palkat ovat voimassa vain kunnallisissa musiikkioppilaitoksissa. Yksityisellä puolella palkat voivat olla lähes mitä vain.

Useilla opettajilla arki koostuu eri oppilaitosten välillä pomppimisesta. Tuntitöitä on haalittu kasaan monesta paikasta, jotta tulotaso olisi riittävä elämiseen. Opetus on pääosin iltatyötä, sillä muskarit järjestetään päiväkotipäivien jälkeen. Säännöllisestä päivätyöstä haaveileville tämä tuokin hankaluuksia, sillä vain marginaalinen osa muskaritoiminnasta tapahtuu päivällä. Huolestuttava ilmiö on myös se, kuinka opettajat joutuvat sairastuessaan etsimään sijaisia itse, eli hoitamaan työasioita myös sairauslomalla. Ei ole myöskään harvinaista, että tuntisuunnittelu hoidetaan palkatta omalla vapaa-ajalla. Tämä kaikki vaikuttaa olennaisesti omaan jaksamiseen, jonka vuoksi olisi tärkeää saada siirrettyä vastuu sijaisten hankkimisesta musiikkioppilaitoksille ja työaikaan lisättyä aikaa myös suunnittelulle. Ilmaista työtä ei pidä joutua kenenkään tekemään.

Virossa on otettu käyttöön malli, jossa jokaisessa päiväkodissa on yksi pätevä varhaisiän musiikkipedagogi osana vakituista henkilökuntaa. Maan PISA-tulokset ovat myös nousussa. Olisikohan tässä tulevaisuuden malli myös Suomeen? Ainakin varhaisiän musiikkikasvattajat pääsisivät halutessaan helpommin säännölliseen päivätyöhön ja -rytmiin, ja opetus olisi helpommin saavutettavissa kaikille lapsille.

Työnantaja ja työyhteisön merkitys työssäjaksamisen kannalta

Työnantaja ja työyhteisö vaikuttavat työolosuhteisiin merkittävästi. Varhaisiän musiikkikasvatuksessa tuntien suunnittelu on usein työn eniten aikaa vievä osa, ja se tehdään työajan ulkopuolella. Varsinkin työuran alussa valmiita tuntisuunnitelmia ei ole paljoa, ja niihin voi käyttää helposti jopa enemmän aikaa kuin itse työn tekemiseen. Kollegiaalinen ideoiden ja suunnitelmien jakaminen voi tuoda ongelmaan helpotusta. Pyörää ei tarvitse aina keksiä uudelleen, ja eri ryhmissä voidaan vallan hyvin käydä samaan aikaan samoja sisältöjä. Mikäli suunnitelmia ja ideoita jaetaan, syntyy mahdollisuus vertaisoppimiseen ja luova paine voi helpottua. Olisi tärkeää, että kollegoiden kanssa pääsisi aika-ajoin jakamaan kokemuksia ja saamaan vertaistukea. Hyvä työyhteisö ja ilmapiiri työpaikalla ovatkin ensisijaisen tärkeitä asioita, vaikka muskarityötä tehdäänkin pääasiassa yksin.

Sellainen avoin ja keskusteleva työympäristö, jossa otetaan kehitysehdotuksia vastaan, on tärkeää työhyvinvoinnin kannalta. Hyvinvointia luo myös selkeä työnkuva. Työyhteisössä olisi hyvä olla myös esihenkilö, joka on kiinnostunut siitä, miten työyhteisössä voidaan. Työntekijät tietävät itse parhaiten mitä tarvitsevat työssään, ja työnantajan sekä esihenkilön olisi hyvä pyrkiä toteuttamaan toiveita mahdollisuuksien puitteissa. Muskarityössä työhyvinvointia luo esimerkiksi työnohjaus, palkalliset kollegiaaliset kokoontumiset, sekä opettajien jatkuva kouluttaminen. Työnantajan olisi tärkeä järjestää myös virkistyspäiviä, joissa on mahdollista hitsata työyhteisöä yhtenäisemmäksi!

Muskarityössä turhaa kuormitusta aiheutuu siitä, että työtä tehdään usein useassa eri osoitteessa ja välineistö vaihtelee toimipisteittäin. On työnantajan vastuulla tarjota hyvät puitteet työn tekemiseen, kuten rauhalliset tilat ja tarvittavat soittimet sekä välineet muskareiden pitämiseen. Muskarityö on intensiivistä kohtaamista ja sen takia työnantajan tulisi mahdollistaa tuntien aikataulutus niin että opettajalla on hengähdystaukoja työpäivän aikana. Riippuu täysin työnantajasta, miten sairastapauksissa menetellään. Valitettavan usein sairastapauksissa muskariopettaja joutuu itse metsästämään itselleen sijaista sairaana, ja tuntiopettajilla sairastapauksissa jää palkka saamatta. Joissakin paikoissa taas opettaja saa sairastuessaan palkan, ja työnantaja hoitaa sijaisen etsimisen. Hyvässä työpaikassa pitäisi pystyä luottamaan siihen, että työnantaja on työntekijän puolella, myös sairastuessa.

Fyysinen hyvinvointi

Jotta työhyvinvointi ja työssä jaksaminen säilyy, on tärkeää pitää fyysisestä terveydestä huolta. Tässä tekstissä haluamme antaa ehdotuksia siihen, kuinka musiikkileikkikoulun opettajan fyysiseen työhyvinvointiin voi vaikuttaa.

On lähes itsestään selvää, että keho tarvitsee riittävää unta, ruokaa, lepoa sekä palautumista pysyäkseen hyvässä ja terveessä kunnossa. Mutta miten käytännössä pidämme tästä huolta kaiken kiireen keskellä? Työterveyslaitoksen julkaisemassa ”Nyt laitetaan kroppa ja nuppi kuntoon” -oppaassa annetaan vinkkejä siihen, miten lisätä vireyttä päivittäisessä elämässä. Vireystasoja voi alkaa parantaa pienillä arjen päätöksillä, kuten menemällä portaita pitkin ylös hissin sijasta tai laittamalla Tiktokin kiinni, kun menee sänkyyn. Muskariopena pitää jaksaa keskittyä ja olla hetkessä. Tämä vaatii hyvää vireystasoa. Jos huomaa omalla kohdalla, että vireystiloja olisi hyvä parantaa, on tärkeää, että sen tekee pikkuhiljaa; lisäämällä pieniä päivittäisiä asioita ja vähän kerrallaan, jotta niistä voi tulla osa arkipäivää.

Kuten yllä todettiin, varhaisiän musiikkipedagogin tarvitsee olla virkeä, mutta tämän takia riittävä palautuminen on tärkeää. Olisi hyvä, jos pyrkisi ottamaan yhden päivän viikossa, jona ei ollenkaan joudu miettimään työasioita; kirjoittaa päivän valmiiksi kalenteriin ja pitää tämän päivän vapaana kaikelle muulle paitsi työasioille. Tämän lisäksi on hyvä pohtia, miten voisi vaikuttaa oman unen laatuun paremmin; voiko kenties unta parantaa pimennysverholla taikka laittamalla puhelimen pois käytöstä tunnin ennen nukkumaanmenoa.

Työergonomia on myös hyvä ottaa huomioon. Musiikkipedagogina, erityisesti varhaisiän musiikkipedagogeina meillä on mahdollista vaihdella asentoa; seistä ja istua oman mielen mukaan. Nuorena muskaripettajana lattialla istuminen voi tuntua luontevalta, mutta kun ikää tulee niin saattaa olla, että on nivelille parempi istua tuolilla. Fyysiseen jaksamiseen ja terveyteen liittyy myös fyysinen työturvallisuus. Musiikkipedagogina altistuu melulle. On tärkeää huomata, kun kuulo rasittuu ja olla silloin valmis laittamaan kuulosuojaimet taikka korvatulpat korville.

Musiikkileikkikoulun opettajina olemme siinä mahtavassa asemassa, että me saamme ja se on oikeastaan suotavaakin, että liikumme työpäivän aikana mukana musiikkiliikuntaleikeissä. Tämän lisäksi kaikenlainen taukojumppa tai pieni happihyppely voi olla hyvä tapa virkistäytyä ja saada uutta energiaa päivään.

Työssä jaksamista fyysisesti työnantaja voisi auttaa sillä, että ostaisi työntekijöilleen esimerkiksi valetut korvatulpat taikka tukisi niiden hankinnassa. Työnantajan on myös mahdollista tarjota esimerkiksi liikuntaseteleitä työntekijöilleen ja tämä kannustaa työntekijää aktiivisuuteen omalla tavalla ja näin hyviin vireystasoihin. Tärkeää olisi myös, että työntekijälle annetaan rauha syödä ja tähän voitaisi esimerkiksi kannustaa palkallisella ruokatauolla. Tämä voi olla haastavaa, silloin kun musiikkipedagogi työskentelee eri opetuspisteillä. Tästä huolimatta olisi tärkeä panostaa siihen, että hän saa ravitsevan sekä rauhallisen ruokailuhetken.

Toivon, että tulevaisuudessa työntekijä itse voi tiedostaa parhaat työkalut omaan fyysiseen työhyvinvointiinsa, mutta myös, että työnantaja kannustaa parhaimmalla mahdollisella tavalla sekä antaa mahdollisuuden työntekijän fyysiseen työhyvinvointiin.

Äänen hyvinvointi

Ääni on yksi varhaisiän musiikkipedagogin tärkeimmistä työkaluista, siksipä siitä on erittäin tärkeää pitää hyvää huolta. Äänen hyvinvointiin vaikuttavat monenlaiset tekijät. Näitä ovat muun muassa opetustilan akustiikka, ilmanlaatu, lämpötila, pöly, homeet, kaasut, hajut ja taustamelu. Myös yksilölliset tekijät, kuten esimerkiksi allergiat, fyysinen- ja psyykkinen terveys, hormonaaliset tekijät, unen saanti, sekä anatomiset seikat vaikuttavat äänen kuntoon.

Yleisesti suurimpia ongelmia äänen jaksamisen kannalta aiheuttaa meluisa ääniympäristö. Lapsiryhmien kanssa toimiessa opetustilan melutaso voi nousta yllättävän korkeaksi, etenkin silloin kun tila on erityisen kaikuisa akustiikaltaan. Oman äänen korottaminen ja jatkuva melun päälle huutaminen rasittaa ääntä merkittävästi. Siksi olisikin tärkeää, että opettajilla olisi käytössään erilaisia hiljaisia ääniä säästäviä keinoja luokan hiljentämiseksi. Näitä voisivat olla esimerkiksi erilaiset taputukset, hiljaiset salasanat, käsimerkit tai eleet, konkreettiset hiljaisuutta symboloivat esineet tai vaikka jotkin soitettavat asiat. Kova melutaso ei ole ainoastaan äänelle raskas, vaan siitä kärsii myös kuulo. On siis myös yleisen terveyden kannalta tärkeää, että opettajalta löytyy oikeanlaiset työkalut melutason laskemiseen.

Opetuksessa on hyvä muistaa oikeaoppinen lauluasento aina kun siihen on mahdollisuus. Laulamisasento määräytyy kuitenkin yleensä toiminnan mukaan. Välillä on toki leikkejä ja liikettä, joissa asento ei ole laululle otollinen, mutta seistessä, sekä istuessa olisi hyvä muistaa ryhti ja rentous. Tunteja voi myös suunnitella lauluasennot huomioiden. Voi esimerkiksi miettiä milloin kannattaa itse liikkua ja leikkiä ja milloin vain keskittyä lauluun ja soittoon.

Äänielimistön lihasten lämmittely, sekä puhe- ja lauluäänen avaaminen ja rentouttaminen auttaa huomattavasti oman äänen jaksamisessa. Olisi siis todella tärkeää aina muistaa avata ääntä ennen opetustilannetta. Avattu ääni auttaa laulamaan, mutta myös puhumaan rennosti vahingoittamatta ääntä.

Mielen hyvinvointi

Tutkitusti työstressin aiheuttajia ovat työn kognitiiviset vaatimukset, intensiivisyyden vaatimukset, eettiset vaatimukset, emotionaaliset vaatimukset, työn epävarmuus ja työn ja perheen ristiriita. Varhaisiän musiikkikasvattajan työssä näitä kaikkia esiintyy. Keikkatyössä erityisen paljon stressiä aiheuttaa työn epävarmuus. Vaikeat työajat ja työn suunnittelu vapaa-ajalla kuormittaa myös perhe-elämää. Kognitiivisia vaatimuksia aiheuttaa muskarien suunnittelu ja vaihtuvien laulujen ja työtapojen muistaminen. Myös opetustilanteet vaativat nopeita päätöksiä ja pedagogista improvisointia. Työ on intensiivistä, lapsille täytyy olla kokonaan läsnä, ryhmät vaihtuvat nopeasti ja ympäristö on meluisa. Luovan työn prosessit voivat olla kuluttavia ja aina pitää olla uusia ideoita. Vaihtuvat työskentelypaikat ja työvälineet aiheuttavat työstressiä. Ryhmäopetus asettaa aina työhön eettisiä vaatimuksia. Varhaisiän musiikkikasvattajalla on opetustilanteen ajan lapsista kasvatusvastuu ja opetuksen pitää olla myös musiikillisesti tasokasta. Emotionaalisia vaatimuksia aiheuttaa työn sosiaalinen kuormitus, lasten yksilöllinen huomioiminen, vanhempien kanssa toimiminen ja herkkyys ryhmän lukemisessa.

Stressin kokeminen on yksilöllistä. Temperamentti vaikuttaa siihen, mitkä asiat koetaan stressaavina. Tämän takia omannäköisillä valinnoilla voi ennaltaehkäistä haitallista stressiä. Stressin mittarina toimiikin parhaiten yksilön kokemus stressistä. Työ pitäisi järjestää niin, että se ei aiheuta työntekijälle pitkittynyttä negatiivista stressiä. 15 minuutin rentoutushetki kerran päivässä vähentää tutkitusti työstressiä merkittävästi. Rentoutumisen taitoa voi opetella. Rentoutumismenetelmiä on monenlaisia ja ne vahvistavat yhteyttä omaan kehoon.

Mikäli pitkittynyt haitallinen stressi johtaa uupumiseen, on se tärkeää tunnistaa ja pysäyttää tilanteen paheneminen pian. Työuupumuksen merkkejä ovat kokonaisvaltainen uupumisasteinen väsymys, kyyninen asenne työhön, ammatillisen itsetunnon aleneminen, vaikeudet selviytyä työstä ja että suuri määrä yleisiä stressioireita, kuten päänsärkyä, vatsavaivoja tai unihäiriöitä. Usein voi tarvita sairasloman, jotta saa ensin etäisyyttä työhön ja palautuminen pääsee alkuun ja sen jälkeen tarkastellaan työn järjestelyjä ja pohditaan, miten tilanne syntyi ja kuinka tästä eteenpäin. Työuupumusta voidaan hoitaa vaan, jos uupunut itse tunnistaa tilanteen ja ottaa apua vastaan.

Työuupumus ja elämää rajoittavat mielenterveyden häiriöt on aina tärkeää hoitaa asianmukaisesti. Tämän lisäksi jokainen voi kuitenkin oppia vahvistamaan omaa mielenterveyttään opettelemalla mielen taitoja. Esimerkiksi palautumisesta on tärkeää huolehtia. Kiireen vastapainoksi mieli tarvitsee lepoa. Työn vastapainoksi sopii usein jokin ihan toisenlainen tekeminen. Arkirytmi ja hyvinvoinnin perusasiat ovat tärkeitä myös mielen hyvinvoinnille. Mielen hyvinvointia parannetaan pienillä päivittäisillä valinnoilla. Ihmissuhteet ovat mielenterveyden voimanlähde ja niitä kannattaa vaalia. Jokainen tarvitsee kokemusta siitä, että on hyväksytty sellaisena kuin on. Tunnetaidot vahvistavat positiivista minäkuvaa ja mielen hyvinvointia ja auttavat toimimaan muiden kanssa. Niitä ovat tunteiden tunnistaminen, sanoittaminen, hyväksyminen ja sääteleminen. Kaikenlaiset tunteet kuuluvat elämään. Monipuoliset stressinhallintataidot ovat työntekijälle tärkeä voimavara. Fyysinen hyvinvointi ja terveelliset elämäntavat ovat tärkeitä myös mielen hyvinvoinnille.