Hybridityöntekijöiden määrä tulee mitä luultavimmin lisääntymään lähitulevaisuudessa. Mutta mitä hybridityö tarkoittaa? Entä millaista osaamista se vaatii käytännössä?

Hybridiroolissani työskentelen HR-palveluissa ja tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiopalveluissa koulutusasiantuntijana ja yrittäjyyden opettajana. Viime aikoina moni vastaantulija on kysynyt minulta, miten työskentely kahden eri yksikön palveluksessa sujuu ja kuinka jaan työaikani näiden kahden kesken. Vastaukseni on ollut aina sama: ajattelen tekeväni töitä kokonaisvaltaisesti työnantajalleni, en vain yhdelle sen yksiköistä.

Käytännössä hybridityön toteuttaminen on helppoa, vaikka kiireisinä aikoina saan ajoittain muistuttaa itseäni, että 50 % viikosta on 2,5 päivää työtä kummallekin yksilölle, ei 70 % tai 150 % molemmille. Kuinka helppo siitä onkaan lipsua! Tärkein hybridin apuväline onkin työajanseurannan työkalu, joka mahdollistaa oman työn hallinnan. Usein työni sisällöt koskevat kuitenkin molempien yksikköjen toimintoja; en kehitä osaamista vain HR:n näkökulmasta, tai kasvata tutkimuskapasiteettia ja opeta yrittäjyyttä vain TKI-palveluiden näkökulmasta – tällöin saakin olla tarkkana, missä kahden tehtävän raja oikeastaan kulkee.

Oleellista hybridityössä on se, että mitä useammin yhdistän nämä näkökulmat, sitä rikkaampia ovat oivallukset ja uudenlaiset ratkaisut, joita yhdessä kehitämme.

Oivalluttamisesta iloa työhön

Hybridinä toimimisen yksi parhaimmista eduista onkin oivalluttamisen taito, minkä olen huomannut lisäävän sekä omaa että kollegojen työhyvinvointia. Coachina haluan kollegojeni oivaltavan jotain sellaista, mitä en itsekään ole ehtinyt vielä ajatella. Työn katsominen vähintään kaksien eri linssien läpi luo heti uudenlaista ajattelua ja avartaa omaa maailmankuvaa. Täten hybrideillä onkin loistava mahdollisuus kehittää jatkuvasti osaamistaan eri näkökulmien rajapinnassa.

Synergiaetuja voi löytää lähes mistä vain, kun aktivoi taitonsa vaihtaa näkökulmaa. Kun asennoituu oikein, näkökulmanvaihdosta jos jostain syntyy innostusta ja motivaatiota. Proaktiivinen ja yrittäjämäinen asenne erilaisten kokeilupohjaisten ratkaisujen edistämiseksi onkin ratkaisevassa asemassa hybridin roolissa. Kun ideoita syntyy, niitä on kokeiltava ja jatkokehitettävä yhdessä eri toimijoiden kanssa heti, kun innostuksen energia virtaa – on tuotava ihmiset saman pöydän ääreen ja jaettava oivaltamisen ja onnistumisen ilo.

Tuhansista silmälaseista erilaisia näkökulmia

Vaikka kiinnostavinta hybridinä toimimisessa on erilaisten näkökulmien avaus kollegoille ja erilaisuuden näkeminen rikkautena, se on välillä myös haastavaa. Uuden näkökulman omaksuminen vie energiaa, ja joskus sen hyväksyminen on vaikeaa. Usein vasta jälkikäteen huomaa oman ajattelun avartuneen.

Hybridinä ei voi ajatella vain yhtä näkökulmaa; asiaa on aina katsottava monen linssin läpi. Toisia ei kuitenkaan voi pakottaa kokeilemaan tuhansia silmälaseja, ja siksi hybridin on hallittava myös vuorovaikutuksen ja vaikuttamisen jalo taito. On osattava lukea toisia ihmisiä, rakennettava yhteyttä ja asetettava sellaisia yhteisiä tavoitteita, joiden edistäminen on kaikille osapuolille mielekästä ja työhyvinvointia edistävää. Joskus on ehkä jopa lainattava omia silmälaseja.

On myös oltava valmis päästämään irti tutusta turvallisesta ja luopumaan asian omistajuudesta, jotta uusien innovaatioiden kehittymiselle on tilaa. Omiminen hidastaa ketterää kehitystä, mikä aiheuttaa pitkiä työjonoja yhden ihmisen taakse. Toisten ihmisten arviointi ja vertailu eivät myöskään kuulu hybridiajatteluun. Omimiselle ei ole tarvetta, koska yksilö tuntee varmuutta olla oma kokonainen itsensä ja hänen osaamistaan arvostetaan. Tällöin hän kokee olonsa psykologisesti turvalliseksi, mikä on edellytys myös oppimiselle ja oman osaamisen kehittämiselle – ja Googlen mukaan avaintekijä täydelliselle tiimille!

Hybridiajattelussa toisten vertaisuuden ja asiantuntijuuden tunnustaminen ovat avainasemassa psykologisen turvallisuuden takaamiseksi. Yksilöiden ja yksiköiden ei ole tarkoitus käyttää resurssejaan keskinäiseen kilpailuun talon sisällä, vaan kilpailla yhdessä joukkueena muita taloja vastaan hyvässä hengessä.

Jaettu tavoite murtaa siiloja

Optimaalisinta olisi, että hybridin kummallakin kotipesällä on ainakin muutama jaettu tavoite, jolloin yhteistyö tuo lisäarvoa kaikille toimijoille sekä koko organisaatioille. Näin yksiköt alkavat luontaisesti toimia yli siilojen. Kunkin yksikön rajapinnassa voisi toimia yksi hybridi, joka pitäisi huolen, että yhteisesti sovittuja tavoitteita edistettäisiin riittävän isolla joukkueella turvallisessa ilmapiirissä. Yhtä hyvin hybridinä voisi toimia myös kahden eri organisaation välillä.

Varhaismilleniaalina uskon vahvasti, että hybridimuotoinen työskentelytapa yleistyy. Hybridiroolien vaatimuksiin vastataan jo toimitilojen näkökulmasta. Työelämän murroksen ajureiden, globalisaation ja digitalisaation vaikutus näkyy jo milleniaalien työskentelynä usealla eri alustalla, verkostoissa, ekosysteemeissä ja pätkätöiden lisääntymisenä. Alustoilla työskentely mahdollistaa mm. oman työn tuunaamisen itselleen mielekkääksi. Hybridi-moniosaaja voisikin toimia ekosysteemin sisällä useassa eri roolissa luoden uusia yhteyksiä ekosysteemin eri puolilla mutta myös ekosysteemistä toiseen. Voitaisiinko silloin puhua jo polybridistä?

Mitkä ovat mielestäsi hybridityön haasteet ja mahdollisuudet? Millainen hybridi sinä haluaisit olla ja mitä haluaisit hybriditoiminnallasi muuttaa?

Inspiraation lähteitä

• Erikson, Thomas 2018. Idiootit ympärilläni: Kuinka ymmärtää muita ja itseään?
• Marston, William: DISC theory and personality styles.
• Kosonen, Riina 2018. Milleniaalit ovat jo työelämässä, mutta mitä sukupolvi Z odottaa työelämältä? Blogikirjoitus, julkaistu 26.5.2018.
• Kolehmainen, Marjo 2018. Hybridi-ihminen tarvitsee mahdollisuuksia. Blogikirjoitus, julkaistu 1.10.2018.
• Attfield, Bev 2019. 7 ways to create psychological safety in your workplace. Blogikirjoitus, julkaistu 2019. Jostle.