Systeemiajattelulla on keskeinen rooli kompleksisten ongelmien ratkomisessa. Systeemien hahmottaminen ja hyödyntäminen luo edellytyksiä toiminnalle monimutkaisten asioiden parissa. Mutta mikä on systeemien merkitys osaamisen kehittämisessä? Miten korkeakoulujen nykyiset systeemit tukevat kompleksisten ongelmien ratkomisessa tarvittavan osaamisen kehittymistä?

Olemme keskustelleet kompleksisuudesta ja siihen liittyvän osaamisen kehittämisestä pienimuotoisessa Delfoi-paneelissa, johon kutsuimme osaajia eri puolilta organisaatiotamme. Keskustelun tavoitteena on ollut luoda näkemystä toimintamme nykytilasta ja sen kehittämisestä.

Keskusteltuamme muun muassa maailman muutoksesta, asiantuntijatyön muuttuvasta luonteesta sekä oppilaitosten roolista tulevaisuudessa, päädyimme keskustelemaan myös korkeakoulujen systeemeistä ja erityisesti Haaga-Helian rakenteista suhteessa kompleksisuuteen ja kompleksisuusosaamisen kehittämiseen.

Mahdollisuuksia ja rajoitteita

Haaga-Heliassa on käyty äskettäin läpi mittava koulutusuudistus. Osa panelisteista näkikin, että juuri se luo mahdollisuuksia tulevaisuutta ajatellen tärkeän hybridiosaamisen – erilaisia sisältöjä ja osaamisaloja yhteen tuovan osaamisen – rakentamiseen. Meillä on tarjolla design sprintejä ja erilaisia innovaatiokursseja, jotka haastavat opiskelijoita ratkomaan visaisia pulmia.

Koulutusuudistuksen myötä opiskelijoilla on mahdollisuus yhdistää erilaisia aihealueita omiin opintosuunnitelmiinsa. Tämä luo edellytyksiä monipuolisten ja monialaisten opintopolkujen rakentamiseen. Uudessa rakenteessa kurssit voivatkin tuoda yhteen erilaista osaamista ja kokemusta omaavia opiskelijoita. Lähtökohdat ovat lupaavat.

On myös parannettavaa. Jotkut panelistit kommentoivat, että joskus opintojen rakenne saattaa itse asiassa rajoittaa tilaa oppia kompleksisuudesta. Kompleksisuusosaamisen kehittäminen käy vaikeaksi, jos opetettavissa aineissa on liikaa valmiiksi pureskeltuja ja osin menneeseen pohjautuvia teemoja.

Kompleksisuusosaamisen kannalta olisi myös optimaalista, että opintorakenteessa olisi tarpeeksi tilaa oppia aidosti yhdessä työelämän kanssa. Organisaatio ei saa jakaa opettajia osaamissiiloihin, joissa työt tehdään opintojaksoilla yksin tiukkojen raamien sisällä. Jos asiat on suunniteltu valmiiksi ja raamitettu tiukasti, edes opettajilla itsellään ei ole mahdollisuutta oppia kompleksisuudesta.

Kuinka kehittyä kompleksisessa maailmassa?

Panelistit eivät nähneet, että opiskelijoiden kompleksisuusosaamisen kehittäminen ratkaistaisiin pelkästään systeemien avulla. He pikemminkin katsoivat, että systeemien kehittäminen edesauttaa kehittämistä. Erityisesti paneelista nousi esiin kolme kehitysehdotusta liittyen siihen, mitä korkeakoulujen tulisi kompleksisuusosaamisen kehittämisen näkökulmasta tehdä.

Ensimmäiseksi huomioitiin, että korkeakoulujen olisi hyvä olla joustavia ilmaantuville mahdollisuuksille. Tällaisia nopeasti ilmeneviä mahdollisuuksia ovat muun muassa työelämän monialaiset projektit. Kompleksisuusosaamisen näkökulmasta erityisen toimivaa onkin kontekstipohjainen opetus, sillä siinä tutkittavat ilmiöt nousevat opiskelijoiden omista lähtökohdista ja yrityskumppaneiden arjesta.

Toiseksi katsottiin, että korkeakoulujen olisi hyvä rakentaa opintopolkuja kompleksisuuden äärelle. Vaikka esimerkiksi Haaga-Helian systeemissä nähtiin hyvänä se, että opiskelijoilla on suuri joustavuus valita opintojaan, voi tämä joustavuus myös muodostua haasteeksi. Muutama panelisti ajattelikin, että opiskelijoille tulisi rakentaa selkeitä opintokokonaisuuksia, jotka vievät monipuolisten ja kompleksisten teemojen äärelle.

Kolmanneksi ajateltiin, että korkeakoulujen tulisi rakentaa tulevaisuuteen suuntaavia, avoimia osaamisekosysteemejä. Panelistit peräänkuuluttivat niin opettajien, johdon kuin hallinnon ymmärrystä kompleksisuudesta ehtona opiskelijoidenkin kompleksisuusosaaminen lisääntymiselle. Avoimuus tarkoittaa avoimuutta paitsi korkeakoulujen sisällä, mutta myös niiden ulkopuolella, kuten suhteessa toisiin korkeakouluihin ja työelämään.

Systeemit vaikuttavat hyvässä ja pahassa

Opetustyötä ammatillisessa korkeakoulutuksessa kuvaa lähtökohtaisesti mahdollisuus työskennellä tulevaisuuden kannalta merkityksellisten asioiden parissa. Mahdollistamme toivottua tulevaisuutta kehittämällä sen tekemisessä tarvittavaa osaamista.

Opettajilla on runsaasti autonomiaa. Organisaatioissa on valtava osaamisen kirjo. Lisäksi yhteisöt ovat usein luonnostaan monipuolisesti verkottuneita. Rakenteet ja systeemit voivatkin tehdä korkeakouluista entistä parempia – tai sitten estää niitä pääsemästä täyteen kukoistukseensa.

Onnistuakseen kompleksisuuden äärellä korkeakoulujen onkin ajateltava ja toimittava systeemisesti.