Lähes jokainen kohtaa joskus motivaation, keskittymisen ja itsesäätelyn haasteita. Tämä on yleinen teema myös hyvinvointipalveluiden vastaanottokäynneillä. Me opintovalmentajat saamme usein kuulla opiskelijoilta, että syystä tai toisesta opinnot eivät tunnu edistyvän. Eivätkä opiskelijat ole ainoita, jotka kamppailevat näiden teemojen kanssa. Samoihin ilmiöihin törmää myös työelämässä.

Toimeen tarttumisen haasteita voidaan purkaa monella tavalla, kuten tehtävien pilkkomisella tai motivaation kirkastamisella. Itse kunkin on mahdollista pohtia tunteita ja tunnelukkoja toimeen tarttumisen taustalla tai tarkastella haitallisia ajatusmalleja. Yksi erityisen hyödyllinen työkalu on vireystilan ja sen säätelyn pohtiminen.

Ihmisen, nisäkkään ja liskon aivot

Vireystila on kehon ja mielen valveillaolon sekä reagoinnin tila, jonka intensiteetti vaihtelee luonnollisesti vuorokauden aikana. Yksinkertaistetusti voidaan tunnistaa vireystilan kolme osa-aluetta. Jokaisella vireystilan muodolla on oma tärkeä tehtävänsä ja jokaista osa-aluetta hallinnoi oma aivoalueensa.

Optimaalinen vireystila on opiskelun ja työskentelyn tavoitetila, jossa kykenemme uuden oppimiseen ja suunnitelmalliseen toimintaan. Tällöin toimintaa ohjaa korkeampiin aivotoimintoihin erikoistunut aivokuori eli niin kutsutut ihmisaivot. Tätä optimaalista vireystilaa voidaan kutsua myös stressinsietoikkunaksi. Ikkuna on meillä kaikilla eri kokoinen ja se voi vaihdella paljonkin elämäntilanteen mukaan.

Kun vireystila kasvaa optimaalisen yli, siirrytään ylivireyteen, jolloin toimintaamme ohjaavat tunteet ja selviytymisstrategiat. Nisäkäsaivot eli limbinen järjestelmä ottaa ohjat. Tästä on hyötyä vaikkapa uhkaavissa tilanteissa, joissa optimaalista vireystilaa ohjaava aivokuori on liian hidas toimimaan. Esimerkiksi stressi aiheuttaa pitkittynyttä ylivireyttä. Pitkittyessään ylivireys kuormittaa, lisää virheiden määrää sekä heikentää ihmisen kykyä itsereflektioon ja empatiaan.

Kun vireystila laskee alle optimaalisen vireystilan, aktivoituu ihmisen aivorunko, joka säätelee kehon automatisoituneita toimintoja. Liskoaivot ottavat vallan. Alivireystila voi näyttäytyä tylsyytenä ja vaikeuksina tarttua edessä oleviin tehtäviin. Toisaalta aktivoitunut aivorunko lähettää esimerkiksi elintärkeitä nälkä- ja väsymyssignaaleja. Alivirittyminen onkin reitti lepoon ja uneen.

Omaan vireystilaan voi vaikuttaa

Vireystilaan vaikuttaminen lähtee liikkeelle sen tunnistamisesta. Monille helpoin tapa havainnoida omaa virittyneisyyttä on kehon signaalit. On mahdollista tarkkailla esimerkiksi sydämen sykettä, hikoilua, lihasten rentoutta, keskittymiskykyä, ruumiinlämpöä tai ruokahalua. Tällaiset fysiologiset signaalit näkyvät usein myös käytöksessämme tai vuorovaikutuksessamme. Kun tunnistaa oman virittyneisyysasteensa ja sen tyypilliset vuorokausivaihtelut, voi siirtyä pohtimaan, miten omaan vireystilaansa voisi vaikuttaa.

Vireystilaan vaikuttavia tekijöitä voi pohtia ennakoivasti: millainen ruokavalio, päivärytmi tai liikunta auttaa juuri sinua saavuttamaan optimaalisen vireystilan? On myös hyvä rehellisesti pohtia sitä, kuinka kauan optimaalista vireystilaa voi pitää yllä, ja mihin vuorokaudenaikaan se saattaisi asettua.

Vireystilaan voi vaikuttaa myös reaktiivisesti. Jokaisen onkin hyvä pohtia sellaisia keinoja, joita voisi käyttää ollessaan yli- tai alivirittynyt. Tällaisissa tilanteissa on usein helpoin lähteä liikkeelle oman kehon tuntemuksista ja niiden aktivoimisesta tai rauhoittamisesta.

Alivirittyneisyyteen voivat auttaa esimerkiksi liikunta, toimintatapojen vaihtelut sekä selkeä suunnitelma siitä, mitä työskentelyllä haluaa saavuttaa. Ylivirittyneisyyteen voi puolestaan vaikuttaa ottamalla etäisyyttä stressaavasta tilanteesta, harrastamalla matalasykkeistä liikkumista, tekemällä hengitysharjoituksia tai esimerkiksi toteuttamalla luovuuttaan.

Niin työ- kuin opiskelutilanteissa on hyvä kiinnittää huomio taukojen laatuun ja pohtia sitä, miten työn tauotus vaikuttaa vireystilaan. Useat opiskelijat sanovat palkitsevansa itsensä selaamalla sosiaalista mediaa tai katsomalla videoita tauon aikana. Tämän seurauksena moni kuitenkin huomaa passivoituvansa, jolloin tauolta palaaminen tuntuukin haastavammalta ja työskentelyyn on vaikea tarttua.

Oikeanlainen mielen ja kehon aktivoiminen auttaa palauttamaan vireystilan optimaaliselle tasolle. Vasta silloin toimeen tarttuminen on mielekästä. Oikeanlaiseen vireystilaan kannattaakin panostaa sekä työskentelyn aikana että tauoilla.