Käyn säännöllisesti spinning-tunnilla eli sisäpyöräilytunnilla, jossa vastusta lisäämällä poljetaan eri tehoilla tasamaata, ylämäkiä ja alamäkiä. Ohjaaja aloittaa aina tunnin kertomalla meille osallistujille mitä tuleman pitää, jotenkin näin ”tänään meillä on yhteensä 9 työbiisiä, joista kaksi ekaa on lämmittelyä ja sitten päästään spurtteihin sekä ylämäkiin”. Varsinkin tiukkoina päivinä minulla on tähän ihan oma versioni, joka kuuluu näin ”tänään meillä on 9 työbiisiä, joista 50 on ylämäkeä”…

Tiukkoja päiviä ja aikoja on myös jokaisella meistä silloin tällöin töissä. Paukut ovat monestakin syystä vähissä, ja aamulla kun aukaisee tietokonetta, päällimmäisenä voi olla juuri samankaltainen ajatus… tänään edessä on 8 työtuntia, joista vähintään 50 on raastavaa ja tuskaisen hikistä ylämäkeä.

Työelämässä tapahtuu kaikenlaista ja koko ajan. Ihmisiä lähtee ja ihmisiä tulee. Sekä etu- että takaovesta. Mukana lähtee ja tulee ajatuksia, toimintatapoja, näkemyksiä, arvoja, persoonia. Tehtävät muuttuvat. Esimiehet vaihtuvat. Johtamistavat muuttuvat, kuten myös näkemykset siitä, missä toiminnan fokuksen tulee olla.

Ainoa mikä ei muutu on muutos. Eilen valmiiksi saatu onkin jo huomenna vanhaksi mennyttä, epärelevanttia tai päivitystä vaativaa. Juuri kun yhteisymmärrys on yhden kanssa saavutettu, toisen kanssa ei pääse samalle aaltopituudelle aloittamatta taas aivan alusta. Samalle kartalle pääseminen kun antaisi edes hetkeksi turvallisen tunteen jostakin pysyvästä. Samasta asiasta on kuitenkin eri ryhmissä eri tulkintoja. Omasta mielestä selkeälle ja jopa moneen kertaan lähetetylle viestille antaa vastaanottaja ihan eri merkityksen. Asiat tulkitaan oman ymmärryksen kautta, ja ymmärryksiä on vähintään yhtä paljon kuin on toiminnassa alakulttuureja. Yksi edistää yhtä, toinen toista ja kolmas kolmatta. Oma asia on se tärkeä, ja sitä pusketaan niin, ettei toista pysähdytä kuulemaan. Muutosta on niin paljon ja se on niin nopeaa, ettei kukaan oikein tiedä mikä se oikea muutos on.

Välillä kolahtaa, kipinöi ja hiertää. Verta ei sentään, mutta hikeä ja joskus jopa kyyneleitä. Tuntuu, että henkeä salpaa ja sykemittari hehkuu punaisena.

Työ tuntuu joskus yhdeksältä työbiisiltä, joista 50 on tiukkaa ylämäkeä… mutta onneksi välissä on aina se yksi innostava juttu, se palauttava alamäki, tasamaa tai ehdottoman sytyttävä biisi, joka imee mukaansa. Aivan kuten joka kerta selviän spinningtunnista, näistä ”spinning-työpäivistäkin” selviää – omalla asenteella, sisäisellä motivaatiolla, huumorilla ja kanssaspinnaajien hyvällä tuella. Onneksemme työpaikoilla ja elämässä muutenkin jokainen voi olla ihminen toiselle ihmiselle. Sparrauksella ja yläviitosilla tehdään ihmeitä.