Aikaisemmin työpaikkamme taukohuoneessa sai toisinaan jonottaa vedenkeittimen luona, jos halusi oppituntien välissä kaataa kuumaa vettä teepussin päälle. Luokkahuoneesta toiseen oli kiire. Nykyään harva puhuu enää oppitunneista tai luokkahuoneista. Sen sijaan puhutaan online- ja virtuaalitoteutuksista. Tai ei ehkä edes puhuta, vaan kirjoitetaan Teamsiin.

Uudet tuulet todella puhaltavat. Puhutaan, että näiden puhurien myötä yhteisöllisyys on kärsinyt.

Avokonttoripäivinäni huomaan, että työpaikalla on nykyään aika hiljaista. Huomaan kaipaavani pientä jutusteluhetkeä kesken työn tai ystävällistä tervehdystä avokonttorin toiselta laidalta. Kun työpaikalle tulee muita, kaikki tuntuvat pysähtyvän ja ottavan kontaktia toiseen. Jutellaan niitä näitä. Keskustelemme myös siitä, kuinka hiljaista työpaikalla on. Käyttöömme riittäisi puolet pienempi tila.

Yhden kollegan kanssa menen lounaalle. Kollega kertoo, ettei hän enää juuri käy työpaikan ravintolassa syömässä, vaan ottaa omat eväät töihin, koska ei halua mennä yksin syömään. Ennen lounasseuraa oli aina tarjolla. Muutos on harmillinen, sillä lounas kollegan kanssa ruokkii kehoa ja sielua.

Opetan toteutusta, jossa tapaan opiskelijoita luokkatilassa joka viikko kahdeksan viikon ajan. Joskus aikaisemmin luokkatila oli täynnä opiskelijoita, enkä ehtinyt huomioida jokaista opiskelijaa yksilöllisesti oppitunnin aikana. Nyt ehdin. Enää ei ole tungosta luokkatilassa.

Aikaisemmin minulla oli vaikeuksia muistaa opiskelijoiden nimiä. Kirjoitin osallistujalistaan tuntomerkkejä: yhdellä on kiharat hiukset, toisella silmälasit, kolmannella nenäkoru. Nyt muistan nopeasti jokaisen luokassa olevan opiskelijan nimen. Ehdin antaa yksilöllisiä vinkkejä siitä, miten kurssisisältöä kannattaisi opiskella, että tärkeimmät asiat jäisivät pitkäkestoiseen muistiin.

Oppitunnin jälkeen kirjoitan viikkoviestin koko ryhmälle. Kannustan muitakin opiskelijoita tulemaan seuraavalle oppitunnille. Oppitunnilla on iloista ja tehokasta. Lupaan heille, että he tykästyvät, mikäli tulevat paikalle.

Tällä hetkellä tilanne on se, että kohtaamiset opiskelijoiden ja kollegoiden kanssa eivät enää ole itsestään selviä. Erityisesti nuorten opiskelijoiden tilanne mietityttää. Sosiaalinen yhteys on tärkeää mielelle.

Tuttu ihminen työskentelee energiayhtiössä. Hän kertoo, että ihmisten määrä on tämän talven aikana vähitellen lisääntynyt työpaikalla. Monet ovat palanneet avokonttoriin takaisin. Naapurin pankkialalla työskentelevä mies taas kertoo, ettei hänkään halua istua enää kotona, vaan työpaikalle hän haluaa mennä. Minustakin tuntuu mukavalta olla työpaikalla. Myös harvalukuiset opiskelijat näyttävät viihtyvän.

Kohtaamiset ja yhteisöllisyys ovat merkityksellisiä asioita ihmisluonnolle. Sosiaaliset tilanteet ruokkivat luottamusta ja yhteenkuuluvuutta ihmisten välillä. Ehkä meidänkin työpaikallamme tulee taas aika, jolloin taukohuone täyttyy väestä.