Tässä artikkelissa tarkastelen virheistä oppimista työelämän tehtävissä. Työssä tapahtuvaa oppimista on viime vuosikymmenten aikana pyritty lisäämään työn, yritysmaailman ja yhteiskunnan nopean muuttumisen vuoksi. Digitalisaatio, tiedon määrän kasvaminen sekä kestävään kehitykseen liittyvät kysymykset ovat muuttaneet työntekoa sen verran monimutkaiseksi, että formaalilla kouluoppimisella ei enää pärjätä (Billet 2000; Tynjälä 2007). Uusien innovaatioiden ja toimintatapojen kehittäminen tapahtuu tilanteissa, joissa ei voida tukeutua totuttuihin toimintatapoihin (Harteis, Bauer, Gruber 2008).

Miksi virheistä oppiminen on tärkeää?

Virhe voidaan määritellä tavoitteelliseksi toiminnaksi tai toiminnan tulokseksi, joka on epäonnistunut suhteessa hyväksyttyyn normiin tai tavoiteltavaan tulokseen (Harteis ym. 2008). Virheitä voivat tehdä yksilöt, organisaatiot ja jopa alueet. Organisaatiot ja alueet oppivat kuitenkin yksilöiden kautta (Kinnunen, 2010; Tynjälä 2007).

Työssä tapahtuu virheitä. Virheistä oppiminen on hyödyllistä sekä yksilölle että organisaatiolle. Virheistä oppiminen auttaa estämään samantapaisten virheiden uusiutumisen. Se lisää tietoisuutta siitä, mikä toimii ja mikä ei toimi, auttaa uudistamaan toimintatapoja sekä ymmärtämään kompleksista maailmaa. Mutta miten virheestä voitaisiin oppia?

Virheistä oppimisen edellytykset työpaikoilla

Oppiminen määritellään usein siten, että se on pysyvä toimintatavan muutos, joka perustuu kokemukseen ja uuteen tietoon. Yksilön kannalta oppimiseen vaikuttavat oppijan oma aktiivisuus, motivaatio sekä muistaminen.

Oppimista voi tapahtua erilaisissa ympäristöissä, ja yleensä oppimiseen liittyy sosiaalinen vuorovaikutus toisten henkilöiden kanssa. Jotta virheestä voidaan oppia, virhe pitää tunnistaa ja tunnustaa. Työpaikalla tapahtuvaan oppimiseen liittyy oppijan oman oppimisen ohjaaminen ja arviointi (Goman ja Perttula 1999).

Reflektointiprosessin ja arviointimenetelmän kautta pitää tulla palaute, signaali, jonka avulla virhe havaitaan, tunnistetaan ja tunnustetaan (Harteis ym. 2008). Palaute voi tulla itsearvioinnin kautta, kollegiaalisen palautteen kautta tai vaikkapa organisaation tavoiteasetannan ja laatujärjestelmän kautta (Billet 2000). Virheen havaitsemisen jälkeen virhe tulee analysoida ja arvioida. Virheestä opitaan ja ehkäistään samojen virheiden toistuminen.

Virheitä ei työpaikalla tehdä huvikseen tai tahallaan. Virheiden tekemistä pyritään ennaltaehkäisemään mm. työhön perehdyttämisellä, laatujärjestelmillä, tiedon jakamisella ja yhteisöllisillä toimintatavoilla. Oppimiseen liittyy työntekijän aktiivisuus ja motivaatio ja innostus. Virheen tekemiseen voi kuitenkin liittyä pettymyksen tunnetta, epävarmuutta tai kyvyttömyyden tunnetta.

Kinnusen mukaan virheistä oppimista edesauttaa organisaation systeemiajattelu, jossa virheisiin suhtaudutaan kehittävän arvioinnin periaatteiden mukaisesti; virheet tuodaan esiin, ne analysoidaan ja työntekijät uskaltavat ilmaista myös epävarmuuttaan tai pelkojaan (Kinnunen 2010).

Virheistä voi oppia

Virheestä opittaessa tulee olla tiedossa toiminnan toivottu tulos ja se, että toivottua tulosta ei ole saavutettu. Toivottu tulos voi olla joko henkilön itsensä toiminnalleen asettama tavoita tai vaikkapa organisaation strateginen toiminnallinen tavoita tai siihen liittyvä päätös.

Itseohjautuvuus, aktiivisuus ja kollegiaalinen yhteistyö liittyvät olennaisesti työssä oppimiseen. Reflektoiva toimintatapa auttaa havaitsemaan virheet ja saamaan palautetta toiminnasta. Virheistä oppiminen auttaa vaikeuksien voittamiseen, joita usein monimutkaisessa työelämässä eteen tulee.

Kuva: www.shutterstock.com