On relevanttia, että ammatillisessa koulutuksessa tunnistetaan laajasti hyvinvointia ja hyvinvointitaitoja edistävät kehittämistarpeet. Haaga-Helia Ammatillinen opettajakorkeakoulu on ollut viime vuosina aktiivinen vastaaja hyvinvointivajeeseen. Tässä kirjoituksessa tarkastellaan prosessia, jossa ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden hyvinvoinnin tutkimiseen ja kehittämiseen on valjastettu opettajankoulutuksen 60 opintopisteen ”TKI-toiminnan ja täydennyskoulutuksen integraatio” -opintokokonaisuus.

Mikään koulutussysteemi ei ole tehokas, ellei se tue opiskelijoiden, opettajien ja koko oppilaitosyhteisön hyvinvointia ja hyvinvointitaitoja. Hyvinvoinnin tukeminen on monen hankkeen kehittämistyön ytimessä. Opettajien ja opiskelijoiden hyvinvointi kietoutuu toisiinsa: ammatillisen koulutuksen hyvinvointipulmien vaikutukset näkyvät opintojen viivästymisinä ja keskeytymisinä, ja samalla opetushenkilöstön kokema hyvinvointi rapistuu.

Moni ammatillinen opettaja kokee opiskelijoiden pulmien edessä avuttomuutta ja epätietoisuutta. Pedagogisessa kehittämistyössä pitää huomioida, että opettajilla on riittävät valmiudet tukea opiskelijoita. Kun opettajalla on opiskelijaymmärrystä ja osaamista hyvinvointia edistävistä pedagogisista ratkaisuista, kasvaa opiskelijoiden hyvinvointi samassa suhteessa. Parhaimmillaan ammatillisen opettajankoulutuksen kolmen tehtävän integraatio tuottaa oppilaitoksiin hyvinvointia edistäviä rakenteita ja vahvistaa opettajien pedagogista osaamista opiskelijoiden hyvinvoinnin ja opiskelukyvyn lisäämiseksi.

Systeemistä kehittämistyötä opettajan­koulutuksen, täydennyskoulutuksen ja ­TKI-toiminnan rajapinnoilla

Opiskelijoiden hyvinvointia pitää vahvistaa yhdessä opiskelijoiden kanssa ja opiskelijalta opiskelijalle -ajatuksella. Valtakunnallinen, OKM:n vuosina 2018–2021 toteuttama opettajankouluttajien TKI-hanke ”Oppijan oikeus – opettajan taito” osoitti tarpeen osallistaa toisen asteen opiskelijoita heitä koskevaan kehittämistyöhön. Hankkeessa opettajaopiskelijat toteuttivat opetusharjoittelukokonaisuuden toimien toisen asteen opiskelijoille suunnattujen työpajojen fasilitaattoreina. Työparinaan heillä oli hyvinvointiasiantuntijoita eri järjestöistä. Työpajatyöskentelystä saatiin arvokasta aineistoa muun muassa opettajien täydennyskoulutusta ajatellen.

Täydennyskoulutustarpeista ja järjestöyhteistyön hyvistä kokemuksista ammatillisen koulutuksen hyvinvointityössä muotoiltiin kumppanuusmalli, jota pilotoitiin vuosina 2021–2022. Käytännössä Haaga-Helia Ammatillinen opettajakorkeakoulu ja järjestöt toteuttivat yhteistyössä täydennyskoulutushankkeen nimeltä HYVIS – Hyvinvointia ja osallisuutta vahvistava vuorovaikutus oppilaitoksessa. Täydennyskoulutuksessa vahvistettiin toisen asteen opettajien ennakoivan hyvinvointityön osaamista ja kehitettiin pedagogisia ratkaisuja, joilla voi tukea opiskelijoiden hyvinvointia ja opiskelukykyä.

Opettajalta edellytetään taitoa havainnoida tuen tarpeita ja kuunnella opiskelijoiden opiskelukykyä kuormittavia tekijöitä opintojaksolla. Hyvinvointikysymyksiä ei voi enää ulkoistaa erityisasiantuntijoille, vaan ne ovat keskeinen osa pedagogista osaamista. Täydennyskoulutustarve tunnistettiin laajasti ja koulutukseen osallistujat pitivät kokonaisuutta merkityksellisenä.

Hyvinvointi tulisi näkyä oppilaitoksen kaikilla tasoilla. Matalan kynnyksen kohtaamisten ja pedagogisen osaamisen lisäksi tarvitaan hyvinvointia tukevia rakenteita. Käynnissä oleva SOLE – soljuvat opinnot lähtevät elämänhallinnasta -hanke, joka toteutetaan vuosien 2022–2023 aikana, pyrkii juurruttamaan aikaisempien hyvinvointihankkeiden ponnistuksia ja itse hankkeessa kehitettäviä käytänteitä ammattikorkeakoulun pysyviin rakenteisiin. Tavoitteena on edistää aidosti vastuullisuutta, korkeakoulun arvoa ja kaikkien mahdollisuutta kokea osallisuutta oppilaitosyhteisössä.

Haaga-Helian ammattikorkeakoulun tutkinto-opiskelijoiden ja opettajaopiskelijoiden hyvinvointitarpeisiin vastaavia rakenteita ovat muun muassa vertaisohjauksen saavutettavuuden lisääminen ja turvallisempaan tilaan tähtäävän toimintakulttuuriin vahvistaminen ja näkyväksi tekeminen.

SOLE-hankkeessa tehdään kehittämisyhteistyötä opetushenkilöstön, hyvinvointitoimijoiden, järjestöjen ja opettajaopiskelijoiden kanssa. Esimerkiksi Nyyti Ry:n kehittämässä myötätuntomentorointimallissa opettajaopiskelijat fasilitoivat myötätuntoryhmiä, joiden tavoitteena on vahvistaa opiskelijoiden hyvinvointia ja opiskelukykyä. Opettajankouluttajat ja hyvinvointiasiantuntijat toimivat prosessissa työnohjaajina ja visiona on juurruttaa työmuoto osaksi korkeakoulun hyvinvointipalveluita.

Kehittämisyhteistyön vaikutukset opettajankoulutukseen ja opettajaopiskelijan arkeen

Ammatillisen opettajankoulutuksen 60 opintopisteen kehittymisohjelmassa hyvinvointi näkyy läpileikkaavana teemana erityisesti vuorovaikutus- ja ryhmäprosessiosaamisen vaateina. Autenttisessa toimintaympäristössä toteutettu kehittämistyö mahdollistaa sen, että hyvinvointiosaamista voidaan jatkossa tarkentaa ja syventää osana kehittymisohjelmaa.

Oppijan oikeus – opettajan taito -hankkeessa opettajaopiskelijat reflektoivat kokemuksiaan. Hakeutuminen hankkeiden pariin sai kimmokkeen erityisesti kiinnostuksesta ja tarpeesta kehittää pedagogista osaamista opiskeluhyvinvoinnin edistäjänä. Opettajaopintojen toteuttaminen hankkeessa, jonka päämäärään ja ideologiaan voi sitoutua, oli opettajaopiskelijoiden mielestä innostavaa ja teki opettajaopinnoista merkityksellistä.

Hanketyössä opettajaopiskelijat ovat osa tiimiä. Heidän toimijuutta, kriittistä ajattelua ja asiantuntijuutta arvostetaan. Ammatillisen opettajan työnkuvaan kuuluu nykyisellään olennaisesti erilaisissa hankkeissa työskentely. Opettajakoulutuksen aikana kertynyt kokemus hanketyön hyvistä tai huonoista käytänteistä vahvistaa kykyä ja orientaatiota tulevaisuuden työhön oppilaitoksessa. Hanke osoittautui hyväksi sekä hyvinvoinnin tarkastelun että ammatillisen opettajan pedagogisten verkostotaitojen kehittymisen kannalta.

Opettajaopiskelijat pitivät hankkeiden osallistavaa lähestymistapaa kiinnostavana ja erilaisena oppimisympäristönä. ”Antoisinta kuitenkin on ollut oma kokemus osallisuudesta, kokemus olla toimijana ja vaikuttaja yhteisössä”, toteaa eräs opettajaopiskelija.