Arjen kiireessä kirjaamme työtehtäviä erilaisiin listoihin ja suoritamme niitä sieltä samaan aikaan kun sähköposti suoltaa jatkuvasti uusia enemmän ja vähemmän kiireisiä työtehtäviä. Työntekijänä saatamme säntäillä tehtävästä toiseen henkeä pidätellen, antaen tehtävien kiireellisyyden määritellä sen mikä nyt juuri on tärkeää. Olennaista on, että saamme asioita tehtyä nopeasti ja merkattua tehdyiksi tehtäviä listalta.

Se, että strategia on tehty, julkaistu ja löytyy organisaation intrassa, ei vielä tarkoita sitä, että yksittäinen työntekijä näkisi linkityksen oman työnsä ja strategian välillä. Strategia on jokin kaukainen asia, joka jämähtäneimmässä muodossaan kirjoitetaan jonnekin ja esitellään jossain tilaisuudessa muutaman vuoden välein.

Kiireeltämme emme tietenkään ehdi siihen sen syvemmin perehtymään. Ei se koske meitä, vaan niitä, jotka tätä yritystä johtavat. Me toimimme kuten ennenkin. Liika strategiapapereihin perehtyminenhän on jopa uhka tekemisellemme, sillä sehän vie aikaa kiireisten tehtävien suorittamiselta.

Kiireessä hukumme tehtävälistoihin, sähköposteihin ja totuttuihin toimintatapoihin ajattelematta, mikä vaikutus niillä on kokonaisuuteen. Hoidamme oman työmme parhaamme mukaan suorittamalla yksittäisiä tehtäviä ja nojautumalla siihen, miten on ennenkin ollut tai miten on aina tehty.

Huomaamatta saattaakin käydä niin, että yksittäisten tehtävien suorittamisesta ja linjojen pitämisestä tulee työmme ydintä. Olemme niin kiireisiä sähköposteihin vastaamisessa ja tehtävien hoitamisessa, että emme enää näe kokonaisuutta. Esimerkiksi sitä olennaisinta, eli miten meidän jokaisen tekeminen tai tekemättä jättäminen vaikuttaa organisaatiomme tavoitteisiin.

Erityisesti nyt, kun edessämme on taloudellisesti haastavat ajat, tulisi organisaatioiden pystyä tehostamaan toimintaansa ja keskittyä tekemään sitä, mikä on toiminnan kannattavuuden ja jatkuvuuden näkökulmasta olennaista. Se ei onnistu, jos jokainen toimii kuten ennenkin, kiireellisyysjärjestyksessä tehtäviä suorittaen.

Toki, jos henkilöstö ei ymmärrä oman työnsä yhteyttä organisaation tavoitteisiin, ongelmia on myös johtamisessa. Vastuuta ei voi kuitenkaan jättää yksin johdolle. Erityisesti asiantuntijaorganisaatiossa vastuu on myös asiantuntijoilla itsellään.

Organisaation strategia ei siis ole uhka vaan mahdollisuus. Asiantuntijatyössä oman työn linkittäminen strategiaan helpottaa työtä selkiyttämällä työnkuvaa ja lopettamalla päämärättömän juoksemisen. Se on mahdollisuus keskittyä siihen, millä on oikeasti merkitystä.

Kuva: www.shutterstock.com