Nyt opetuksen suureksi osaksi palattua takaisin luokkahuoneisiin, on kiinnostavaa pohtia, minkälaisia oppeja nämä haasteet ovat tuoneet mukanaan perinteiseen opetukseen. Tässä tekstissä näitä haasteita pohditaan erityisesti laulunopetuksen näkökulmasta.
Latenssi
Latenssi eli viive on musiikin etäopetuksessa lähes aina ongelmana, ellei käytä tiettyjä sen minimointiin suunniteltuja työkaluja. Tämä tarkoittaa, että vain yksi henkilö voi yleensä laulaa tai soittaa kerrallaan.
Näin ollen videopuhelun kautta toimivassa opetuksessa opettaja ei voi auttaa oppilasta esimerkiksi soittamalla laululinjaa hänen mukanaan. Tämä tekee melodioiden opettelemisesta oppilaille aluksi vaikeampaa, mutta toisaalta joskus vähempi soittaminen voi myös auttaa opettajaa kuulemaan oppilaan paremmin ja keskittymään enemmän hänen lauluunsa.
Lisäksi eteen laulaminen ja toistaminen kehittävät oppilaan sävelmuistia ja solfataitoa. On silti hienoa, että perinteisessä opetuksessa sekä oppilaan mukana soittaminen että a capella -laulu ovat mahdollisia, sillä jumitilanteissa piano on hyvä apuväline.
Koska myös säestyksen soittaminen on etäyhteyksillä samasta syystä yleensä mahdotonta, on säestysnauhojen äänittäminen ja/tai valmiiden säestyssovellusten hyödyntäminen tullut monelle tavaksi. Nämä ovat edelleen käyttökelpoisia kontaktiopetuksessa, sillä oppilaat voivat niiden avulla harjoitella säestyksen kanssa laulamista myös kotona.
Tosin on tärkeää huomata, että joillekin oikeaan säestäjään verrattuna joustamattoman säestysnauhan päälle laulaminen on paljon haastavampaa. Myös muun muassa ääniharjoitusten säestyksestä tehty äänite, jossa opettaja laulaa ensin eteen ääniharjoituksen on osoittautunut oikein käyttökelpoiseksi tavaksi saada ne osaksi oppilaan harjoitusrutiinia.
Fyysisen kontaktin puute
Kosketus on yksi perinteisistä laulunopetuksen keinoista. Koska oppilasta ei voi koskea etäopetuksessa, on monen opettajan tullut kehiteltyä eri tapoja auttaa oppilasta löytämään kehoyhteys.
Toisaalta joillain opetusharjoittelijoilla tämä on johtanut siihen, että kokemusta ei kartu siitä, kuinka hyödyntää kosketusta pedagogisesti. Uskon tosin, että tämä asia korjaantuu ajan myötä. Koska jotkut oppilaat pitävät kosketuksen käytöstä ja toiset eivät, on hyödyllistä olla paljon menetelmiä työkalupakissa.
Kommunikaation haastavuus
Kommunikointi etäyhteyksien kautta on vaikeampaa, johtuen huonommasta äänen ja kuvan laadusta ja niiden eriaikaisuudesta. Tämän takia jotkut opettajat ovatkin sanoneet, että etäopetus on parantanut heidän kykyään puhua selkeästi ja ilmaista itseään monipuolisesti.
Etäopetuksessa selkeät puheenvuorot tunneilla ovat tärkeitä. Koska omaa puhetta täytyy tauottaa enemmän, vähentää se parhaassa tapauksessa opettajan yksinpuheluja ja antaa tilaa dialogille oppilaan kanssa.
Lisäksi koska etätunneilla ei voi puhua yhtä hyvin tekemisen ja laulamisen päälle kuin kontaktiopetuksessa, harjoitukset joutuu selittämään paremmin etukäteen. Harjoituksia ei voi myöskään tehdä aina yhdessä oppilaan kanssa. Olen huomannut, kuinka on hyvä antaa oppilaan tehdä välillä esimerkiksi hengitysharjoituksia yksin, jolloin itse vapautuu täysin seuraamaan hänen tekemistään. Näistä on tullut hyviä käytäntöjä myös kontaktiopetukseen.
Kotiympäristö
Oppilaiden kotiympäristö voi aiheuttaa monenlaisia haasteita opetuksessa. Kotona voi olla muita meluamassa tai vaatimassa tilaa itselleen, sopivan paikan ja laitteiden löytäminen vie aikaa, opettajalta ei voi lainata nuotteja tai tarvikkeita.
Kuitenkin nämä haasteet ovat avanneet oven syvällisempään oppilaan harjoitteluympäristön pohtimiseen. Suurin osa oppilaista ei voi harjoitella muualla kuin kotona, joten on hyödyllistä tietää, minkälaiset olot kotona ovat. Jos esimerkiksi tunnilla jännittää naapurien reaktio laulamiseen, niin jännittää se varmaan harjoitellessakin (toki harjoitellessa voi ajankohdan valita vapaammin).
Etäopetuksessa tulee myös hyödynnettyä työkaluja, joita oppilaalla jo on kotonaan (esim. jumppakuminauha), jolloin he voivat käyttää näitä myös harjoittelussaan. Myös esimerkiksi pianistien kohdalla on mahdollista tarkistaa kotona olevan pianon vire.
Soivaa opettajuutta jo 20 vuotta
Tämä blogikirjoitus kuuluu musiikkipedagogiopiskelijoiden kirjoittamien Soiva opettajuus -tekstien sarjaan. Kirjoittajat ovat suorittaneet Haaga-Helia Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa osan tutkintoonsa kuuluvista opettajan pedagogista opinnoista vuonna 2022.
Haaga-Helia tekee yhteistyötä Metropolia Ammattikorkeakoulun ja Turun ammattikorkeakoulun kanssa vastaamalla musiikkipedagogin tutkintoon sisältyvistä 60 opintopisteen laajuisista opettajan pedagogisista opinnoista.