Itsemyötätunto koostuu kolmesta kokonaisuudesta, ystävällisyydestä itseä kohtaan, jaetusta ihmisyydestä ja tietoisesta läsnäolosta. Tärkeää on kääntää sisäinen puhe sallivaksi, kannustaa itseään ja hyväksyä se, että virheet kuuluvat elämään. Töissä tai opinnoissa kohdalle osuvat vaikeatkin tunteet on kohdattava, tekemättä niistä kuitenkaan isompia, kuin ne oikeasti ovat.

Sitä joutuu usein pinnistämään itsensä äärirajoille, koska elämässä tapahtuu kaikenlaista. On omaa ja läheisten terveyttä koskevia asioita. On koulutusta, kaavioita ja uusia alustoja. On vanhempainiltaa, matikan läksyjä ja pukeutumishaasteita. Sitä väistämättä vertaa itseään muihin, kollegoihin, ystäviin ja perheisiin. Meneekö tämä nyt yhtä hyvin kuin muilla? Miten ne muut jaksavat kaiken tämän ja ne silti hymyilevät iloisesti töissä?

Kun heräämme hyvissä ajoin ennen aamunkoittoa ja kellonsoittoon on vielä useampi tunti, ehdimme pohtia työ-, perhe- ja vapaa-aikasuunnitelmat edestakaisin ja siinä samalla yritämme saada omaa maailmaa valmiiksi ajatuksen voimalla. Kun kello vihdoin soittaa, olo on rättiväsynyt ja sekava.

Epäonnistumisen pelko

Sitä haluaa olla aina paras, osaavin ja asiantuntevin. Kokouksessa sitä yrittää ylittää itsensä ja itseltään vaatii jatkuvasti enemmän ja parempaa. Aina olisi varaa tietää enemmän, osata enemmän ja tutustua uusiin tilaisuuksiin.

Orientoidumme nopeasti kuitenkin tähän maailmaan, kun koululainen pitää saada matkaan kaikki aamutoimet tehtynä. Puuro kiehuu hellalle ja villasukat ovat kadoksissa. Tukka edelleen kampaamatta aloitamme päivän ensimmäiseen Teams-kokoukseen, jossa ajatukset vielä hieman harhailevat. Kollegat esittävät fiksuja huomioita ja teräviä näkökulmia. Itse kärsimme lähinnä huijarisyndroomasta.

Harjoitus tekee mestarin

Itsemyötätuntoa voi ja kannattaa myös harjoitella. Kannattaa tarkkailla sitä, kuinka puhuu itselleen. Puhuisiko sitä samalla tavalla samassa tilanteessa olevalle ystävälle? Tunteet ja niiden vaikutus kannattaa hyväksyä, sillä se on inhimillistä. Tunteita ei kannata lietsoa ja liioitella vaan pyrkiä pysymään kohtuudessa. Negatiiviset tunteetkin kuuluvat asiaan, osana elämää.

Kun tulee ilta nuhtelemme itseämme siitä, ettei tullut tänäänkään mitään valmista. Keittiö pursuaa astioista ja villakoirat taitavat olla ainoa valinta lemmikiksi. Vastauksen alussa esittämiini kysymyksiin voisi siis muotoilla näin: tämä menee nyt niin hyvin kuin se näillä resursseilla voi mennä. Toisina päivinä kaikki tuntuu helpolta ja toisinaan kaikki takkuaa. Iltaisin voi kuitenkin armahtaa itsensä ja todeta hiljaa mielessään, olin tänäänkin se ”maailman paras minä”. Muuhun emme pysty.

Armollisuutta itselle ja toisille

Korkeakouluissa tehdään vaativaa asiantuntijatyötä ja ihmissuhdetaidot, luovuus ja jatkuva oppiminen painottuvat yhä enemmän tulevaisuuden taitoina. Kilpailu menestyksestä kiristyy ja itseään tahtomattakin vertaa muihin samassa asemassa oleviin. Paineet työssä moninkertaistuvat, kun paineita luo myös työn ulkopuolinen elämä sekä tekijä itse. Olenko riittävän hyvä?

Seuraavan kerran, kun kollega vastaa tiuskaisten ja vaikuttaa epäystävälliselle, kokeile myötätuntoa. Ole läsnä, kuuntele ja pohdi miltä itsestäsi tuntuisi hänen asemassaan. Tai jos mielesi tekee ruoskia itseäsi huonoista päätöksistä, ohjeista tai toiminnasta, yritäpä itsemyötätuntoa. Anna armoa itsellesi, näe (tai yritä nähdä) asioiden valoisat puolet.

Tutustu myös Nyyti ry:n verkkosivuihin

Kuva: www.shutterstock.com