Viiden suomalaisen ammattikorkeakoulun yhteisessä AMKoodari-podcast-sarjassa keskustellaan hankkeen tuloksista ja opeista. Jaksossa 5 keskustelevat Kristiina Laine ja Christian Brade Haaga-Heliasta ja aiheena on jatkuvan oppimisen ohjaus.

AMKoodari on tarjonnut maksutonta koodarikoulutusta kaikille koodaamisesta kiinnostuneille, jotka eivät ole korkeakoulussa tutkinto-opiskelijana. Koulutus toteutettiin 2019—2021 Haaga-Helian, Hämeen ammattikorkeakoulun, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun, Laurea ammattikorkeakoulun ja Metropolia Ammattikorkeakoulun yhteistyönä opetus- ja kulttuuriministeriön erityisavustuksella.

Podcast-litterointi

Haastattelija 1 [00:00:09]: Tervetuloa viiden suomalaisen ammattikorkeakoulun yhteiseen AMKoodari-hankkeen podcast-sarjaan. Tässä sarjassa keskustelemme hankkeen tuloksista ja opeista. Hanke on vastannut suomalaiseen koodaripulaan kokoamalla yhteen viiden suomalaisen ammattikorkeakoulun opintotarjontaa ja tarjoamalla ilmaista koodarikoulutusta kaikille koodaamisesta kiinnostuneille. Minun nimeni on Kristiina Laine. Olen ollut AMKoodari-hankkeessa kehittämässä ohjausta ja ohjannut Haaga-Helian AMKoodari-opiskelijoita. Tämän hankkeen toteuttajakorkeakouluja ovat olleet Haaga-Helia, Hämeen ammattikorkeakoulu, Laurea, Metropolia ja Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu. Hankkeen on rahoittanut opetus- ja kulttuuriministeriö. Tervetuloa mukaan. Tässä jaksossa keskustelemme jatkuvan oppimisen ohjauksesta. AMKoodari-hankkeessahan koottiin jatkuvan oppimisen ohjauksen malli ja testattiin sen toimivuutta yhdessä opintojaksojen opettajien kanssa. Eri korkeakouluissa käytettiin erilaisia ohjauksen menetelmiä, esimerkiksi chattia ja puhelinohjausta. Myös sähköposti on toiminut vahvana ohjauksen välineenä. Toisilla korkeakouluilla oli myös käytössä erilaisia ohjauksen sivustoja. Tänään keskustelemme käytännön kokemuksista ohjaukseen liittyen AMKoodari-opintojaksoilla sekä hyviä käytänteitä opetukseen liittyen.

Haaga-Helian strategisen kehittämisen vastuualueena tässä hankkeessa on ollut jatkuvan oppimisen ohjauksen kehittäminen projektissa työstetyn jatkuvan oppimisen mallin osana. Tässä mallissa on kuvattu opiskelijan polku opintojen alkamisesta aina opintojen loppuun suorittamiseen asti. AMKoodari-opinnot ovat olleet pääasiassa verkko-opintoja, joten ohjaus sekä neuvonta on täytynyt myös toteuttaa verkossa. Oman mausteensa ohjaukseen ovat tuoneet AMKoodari-opiskelijat, jotka ovat taustoiltaan, osaamiseltaan ja elämäntilanteiltaan moninainen joukko. Useat ovat töissä, joten työn ja opintojen yhteensovittaminen on ollut yksi huomioon otettava asia. Opiskelijoilla on myös ollut hyvin erilaisia tarpeita ja tavoitteita opinnoilleen. Tätä mallia kehitettäessä opiskelijan polkua on tarkasteltu kolmen erilaisen opiskelijapersoonan kautta. Nämä persoonat pohjautuvat Kuurilan väitöskirjan luokitteluun, jotka ovat epävarma, utelias ja määrätietoinen. Näitä persoonia käyttämällä on ohjausta ollut helpompi suunnitella erilaisiin tarpeisiin. Keskeisin ero näiden persoonien välillä on oikeastaan se, että mikä on opintojen tavoite, miksi opiskelija on hakeutunut opiskelemaan AMKoodariin.

Voi ajatella, että määrätietoinen näkee opinnot osana omaa urapolkuaan ja hänellä on selkeä tavoite, miten hän pystyy hyödyntämään oppimaansa asiaa opintojen jälkeen tai jopa jo opintojen aikana. Nämä opiskelijat ovat yleensä niitä, jotka tekevät opintonsa tavoitteellisesti loppuun. Kun taas utelias opiskelija haluaa opiskella oppimisen ilosta. Hänelle on yleensä tärkeintä uuden oppiminen, ei niinkään opintosuoritusten saaminen, vaan että hän tutustuu itselleen johonkin uuteen asiaan. Epävarma opiskelija taas ei välttämättä näe yhteyttä opintojen ja oman uransa välillä ja voi hyvin olla, että hän on tullut opiskelemaan jonkun muun kehotuksesta, oppia uutta asiaa. Tästä syystä epävarmalla motivaatio opintoihin voi olla huono. AMKoodari-hankkeessa on tehty palautekyselyitä koko hankkeen ajan ja sieltäkin on noussut esiin, että opettajathan ovat opiskelijoiden pääasiallinen kontaktipiste opintoihin. Suurin osa kysymyksistä liittyykin juuri opintojaksojen suorittamiseen tai siihen, mitä opintojakson jälkeen voisi suorittaa seuraavaksi, jotta oppisi lisää kiinnostavasta asiasta. Verkko-opinnoissa opettajan saavutettavuus ja helpostilähestyttävyys ovat myös keskeisiä asioita, jotta opiskelija kokee helpoksi avun kysymisen. Olen saanut tänne studioon kanssani keskustelemaan tästä aiheesta Haaga-Helian AMKoodari-opintojaksojakin opettaneen lehtori Christian Braden. Tervetuloa.

Puhuja 1 [00:04:34]: Kiitos.

Haastattelija 1 [00:04:37]: Olet ollut mukana AMKoodari-opinnoissa alusta asti. Mitä opintojaksoja sinulla on siellä ollut?

Puhuja 1 [00:04:43]: Useampia. Siellä sellainen ohjelmoinnin peruskurssi, ohjelmointi ykkönen. Tällainen ihan vain ohjelmoinnin peruskurssi. Sen jatkokurssi, ohjelmointi kakkonen. Ja sitten tietokantojen tällainen, missä perehdytään tietokantoihin, että mitä tietokannat ovat ja myös tietokantojen kyselykieleen SQL:ään. Sitten on vielä ollut tällainen VBA-ohjelmoinnin, eli Excelin takana olevan Visual Basic for Applications ympäristön ohjelmoinnin opiskelua, joka on aika yleishyödyllistä ja aika kivakin ympäristö koodaamisen aloittamiseen, koska Exceliä kaikki ovat käyttäneet ja sitä kautta itse ympäristö on tuttu.

Haastattelija 1 [00:05:32]: Sinulla on laajasti kokemusta näistä meidän AMKoodari-opiskelijoista. Olet opettanut useita kursseja heille, niin miten olet toteuttanut opiskelijoiden ohjauksen ja opastuksen opintojaksoillasi?

Puhuja 1 [00:05:46]: Ennen kaikkea näillä etäkursseilla on hyvin tärkeää, että opiskelijoilla on koko ajan selvät sävelet siitä, mitä he tekevät ja minne ovat menossa. Sitä kautta voisi sanoa, että ensimmäisenä kursseilla kerrotaan heti aluksi kurssin suorittamisen kannalta kaikki oleellinen informaatio. Se ei nyt välttämättä tietenkään riitä. Informaatiota menee ohi. Jokaisella kurssilla on kysymyksiä-vastauksia -palstoja, joihin pyrin vastaamaan kahden tunnin sisällä kysymyksistä ja tietysti virka-aikana. Jos lauantaiyönä laittaa kahdelta kysymyksen, niin siihen ei neljään mennessä vastausta saa. Noin niin kuin virka-aikana. Kyllä olen kahdeksan aikaan illallakin niihin vielä vastaillut. Jos tulee kysymys, mihin on vaikea esittää kirjallista kysymystä, niin meillä on tällaisia etävastaanottoja Zoomissa toteutettuna, missä opiskelija voi jakaa oman näyttönsä ja sitä kautta ihan konkreettisesti näyttää, että minulla on tällainen ja tällainen ongelma. Sitä kautta voisi sanoa, että kyllä kaikki ongelmat on tullut ratkaistua ja yleensä aika nopeastikin. Suositeltavampi tapa näistä, jos vaihtoehdot on Zoom tai kysymyksiä-vastauksia -palsta, niin kysymyksiä-vastauksia -palsta on parempi kuin Zoom, koska siitä jää jäljelle muiden opiskelijoiden luettavaksi sekä opiskelijan kysymys että opettajan vastaus, jota kautta opettajan ei tarvitse aina vastata uudelleen ja uudelleen saman tyyppisiin tai jopa ihan samoihin kysymyksiin.

Haastattelija 1 [00:07:36]: Mainitsit tuossa, että vastaat erittäin nopeasti, parissa tunnissa, opiskelijalle. Miksi mielestäsi on tärkeää vastata mahdollisimman nopeasti opiskelijoiden kysymyksiin?

Puhuja 1 [00:07:49]: Siinä on ennen kaikkea sellainen, sanoisin siihen etäkurssiin liittyvä fiilis. Eli kun opiskelijalla on sellainen olo, että opettaja on paikalla ja antaa tukea, niin se lisää sen kurssin elävyyttä ja väitän myös sen lisäävän opiskelijoiden motivaatiota sen kurssin suorittamiseen. Motivaatiohan on ilman muuta opiskelun tärkein asia, jos ajatellaan kurssin suorittamisen kannalta. Motivaatio on tärkein ja sen jälkeen tulevat hyvät kurssimateriaalit ja ennen kaikkea etäkursseilla hyvinkin tiukka aikataulutus ja tämän tyyliset asiat.

Haastattelija 1 [00:08:32]: Mainitsit tiukan aikataulutuksen, niin minkä vuoksi viikkotehtävien aikataulutus on tärkeää?

Puhuja 1 [00:08:40]: Olen 20-vuotta opettanut ja olen havainnut, että ihminen on luontaisesti laiska. Tästä on tietysti aika monta mielipidettä, mutta tämä on oma empiirinen havaintoni. Olen tosissaan ensimmäiset verkkokurssit vetänyt 18 vuotta sitten Facebookissa ja meidän koulun ympäristö ei siinä vaiheessa vielä oikein kunnolla tukenut etäkursseja. Siinä vaiheessa päätin mennä Facebookiin. Ajatus, mitä olen tässä kertomassa, on se, että alussa verkkokurssini olivat sellaisia, missä siirsin lähiopetuskäytännön oikeastaan aika lailla sellaisenaan verkkoon ja se ei kyllä toimi. Verkossa täytyy olla samantyyppistä ikään kuin viikoittaista pakollista tehtävää, joka vastaa lähiopetuksen tunnille tulemista. Lähiopetukseen tulee helposti selkäranka ihan jo pelkästään niiden tuntien kautta, minne on saavuttava tai ainakin ilmoitettava, että ei pääse, mutta jotakin on tehtävä viikottain. Verkkokurssilla tämä sama asia saadaan toteutettua niin, että siellä on pakollisia viikoittaisia viikkotehtäviä, jotka on tehtävä siihen aina deadlineen mennessä. Itse käytän tällaista: sunnuntaisin kello 23:55 on viikon deadline. Kyllä tämä havaintoni ihmisen luontaisuudesta laiskuudesta sinänsä pitää paikkansa, että yli 90 prosenttia opiskelijoista palauttavat sen viikkotehtävänsä nimenomaan sunnuntai-iltapäivän ja illan aikana. Ilman näitä pakollisia viikkotehtäviä helposti tilanne ajautuu siihen, että jos ajatellaan, että meillä on yhden periodin kahdeksan viikon kurssi, niin kuudennen viikon kohdalla ehkä viisi prosenttia tai 10 prosenttia opiskelijoista on tehnyt jotain ja loput eivät ole tehneet yhtään mitään. Siinä vaiheessa, kun rupeaa kurssi päättymään, niin huomataan, että on housut nilkoissa ja ikään kuin juna meni jo.

Haastattelija 1 [00:10:54]: Onko sinulla muita ajatuksia siitä, että mitä verkkokursseilla tulisi ottaa huomioon? Miten voidaan vaikka varmistua siitä, että ketkä opiskelijat ovat mukana aidosti siellä kurssilla?

Puhuja 1 [00:11:06]: Tuo oli hyvä kysymys. Tämä liittyy oikeastaan vielä näihin viikkotehtäviin. Ensimmäinen viikkotehtävä, eli ensimmäisen viikon sunnuntai-iltaan mennessä palautettava tehtävä on sellainen tehtävä, joka on pakko tehdä. Se on pakko palauttaa ajoissa tai potkaisen opiskelijan ulos sieltä kurssilta. Ihan oikeasti poistan sieltä kurssilta ja opiskelijat tietävät tämän varmasti. Jopa perjantai-iltana lähetän muistutuksen, että olettehan huomanneet, että teidät poistetaan kurssilta, mikäli ette ole sunnuntai-iltaan mennessä tai oikeastaan maanantaiaamuyöhön mennessä palauttaneet sitä viikkotehtävää. Tästä tulee kaksi hyötyä. Tai tietysti useampiakin hyötyä, mutta kaksi ihan suoraan mainittavaa hyötyä. Toinen hyöty on se, että kun opiskelija on tehnyt kurssilla jotakin, eli saanut sen ensimmäisen viikkotehtävän tehtyä, niin se kurssi on käynnistynyt sen opiskelijan motivaatiossa tai päässä, vois sanoa näin. Useinhan sanotaan, että ensimmäinen askel on vaikein askel. Kun pakotetaan oikeastaan sen ensimmäisen askeleen ottaminen, niin seuraavat askeleet helpottuvat huomattavasti siitä. Toinen on se, että opettaja tietää ihan tarkalleen myös siinä vaiheessa, että kuinka monta aktiivista osallistujaa siellä ja tarpeen tullen voidaan ottaa vielä jonosta seuraavia sisään. Jos vaikka sanotaan, että on 40 hengen kurssi ja 10 ei palauta, niin voimme ottaa 10 jonosta sisään ja saamme maksimoitua kurssin hyöty opiskelijoiden oppimisen kannalta.

Haastattelija 1 [00:12:57]: Nostit esiin myös hyvät kurssimateriaalit. Mitä mielestäsi vaatii kurssimateriaalilta se, että se toimii siellä verkkokurssilla?

Puhuja 1 [00:13:08]: Minulla ei ole omilla etäkursseillani mitään muuta materiaalia kuin videonauhoituksia. Nykypäivinä on kaikilla käytännössä sellaiset tietokoneet, jotka kykenevät ihan huoletta elävän kuvan toistamiseen ja vastaavasti markkinoilla on myös iso kasa erilaisia ohjelmia, joilla opettaja kykenee helposti tekemään näitä nauhoituksia. Itse käytän näytön nauhoitinta. En suinkaan kuvaa itseäni ollenkaan. Ainoa asia, mitä kuvataan tai mikä tallennetaan, niin tallennetaan se, mitä näytöllä näkyy. Kun nauhoitan jonkun vaikka jonkun ohjelmointikurssin videonpätkän, niin teen sen ihan samalla tavalla kuin tekisin ihan normaalin lähiluennon. Puhun ihan kuin minulla olisi oppilaita läsnä ja minun screen näkyy koko ajan ihan samalla tavalla kuin screen heijastetaan luokan seinälle. Ennen kaikkea voisin sanoa, että opiskelijapalautteiden kannalta siellä poikkeuksetta mainitaan, että videomateriaalit olivat erittäin hyviä, jopa parempia kuin lähiopetus, johtuen siitä, että kun ajatellaan, että kahdeksan viikon kurssi ja ollaan vaikka viikolla seitsemän, missä opettaja palaa johonkin asiaan, mistä ollaan puhuttu viikolla kaksi, niin opiskelijan ei tarvitse siinä vaiheessa välttämättä muistaa, mitä siellä viikolla kaksi on puhuttu, koska hän voi mennä uudelleen sinne viikon kaksi videolle ja katsoa sen ja ikään kuin leikkiä aikakonetta. Hyvin toteutettujen, hyvillä kurssimateriaaleilla olevien etätoteutusten suoritus, eli ihan suoritukset, eli keskiarvosana, mitä opiskelijat saavat, vaikka tentti on sama, niin on sieltä etäopetuksesta parempi kuin lähiopetuksesta, joka sinänsä voi olla aika yllättävää, mutta tällaisen havainnon olen tehnyt.

Haastattelija 1 [00:15:40]: Varmasti opiskelijan kannalta juuri tuo, että pystyy palaamaan sinne edelliseen videoon, niin sehän luo siihen helpon tavan kerrata sen aikaisemmin käydyn asian. Erityisesti, kun koodauskin on käytännön tekemistä, niin siinähän selkeät ohjeet ovat ne, mitkä opiskelijaa auttavat parhaiten eteenpäin.

Puhuja 1 [00:16:08]: Toit taas hyvän pointin esiin. Tämän tyyppinen etäopettaminen, mistä nyt olen puhunut, niin ei suinkaan sovi kaikkiin oppiaineisiin. On olemassa sellaisia oppiaineita, kuten joku esiintymistaito. Ei sitä kerta kaikkiaan pysty etänä opettamaan. Se vaatii sen inhimillisen kosketuksen siihen. Tämän tyyppinen ikään kuin koodaamisen tapainen asia, joka on enemmän putkiaivokuviota, niin se sopii hyvinkin etäopettamiseen ja etäoppimisiin oikeastaan pitäisi sanoa. Opettaminenhan ei ole tärkeää vaan oppiminen on tärkeää. Yksi juttu vielä, jonka tässä mielellään mainitsisin on se, että tosissaan niin kuin sanoin tuossa, että 18 vuotta nyt olen etäopetusta tehnyt lähiopetuksen ohessa tietysti, mutta sellaisen pienen pedagogisen vinkin näin kollegoilleni voisin sanoa, että siellä alussa mainitsemallani Excelin VBA-kurssilla on sellainen ongelma, että kun tosissaan nämä AMKoodari-opiskelijat, se on kovin heterogeeninen porukka, siellä on erittäin taitavia ohjelmien käyttäjiä ja sitten on vähemmän taitavia, selkeästi eroavat siis meidän tutkinto-opiskelijoista, mutta joka tapauksessa nämä erittäin taitavat Excelin käyttäjät, niin kun ovat tulleet tänne Excelin VBA-ohjelmoinnin kurssille, niin heillä oli ongelmana se, että he rupesivat tekemään viikkotehtäviä katsomatta kurssimateriaaleja, eli katsomatta niitä kyseisiä viikon videoita. Sitten palautettuaan viikkotehtävän jouduin tehtävän hylkäämään, koska se oli tehty väärin. Se ei noudattanut tehtävänantoa. Näiden opiskelijoiden kanssa tuli vänkäämistä siitä, että minkä takia olin hylännyt viikkotehtävän ja se oli mielestäni epämiellyttävää. Jos opiskelija olisi itse tutustunut viikkomateriaaliin, niin hän ei olisi edes esittänyt kysymystä, minkä takia jouduin tehtävän hylkäämään. Tästä päästäkseni eroon, niin keksin sellaisen pienen pedagogisen innovaation kuin numeroavaimet. Jos ajatellaan, että minulla on siellä vaikka kolme puolentunnin videoklippiä viikon materiaalina, niin lisäsin jokaiseen videoklippiin satunnaisiin kohtiin numeron. Toisin sanoen siellä vaikka hengähdystauon aikana siellä jossain videoklipissä sanon, että kolme. Eli päälle nauhoittanut sinne taakse. Tätä kautta, jos siellä on kolme videoklippiä ja jokaisessa on kaksi numeroa, niin syntyy kuuden numeron pituinen numeroavain, joka piti syöttää meidän etäopintojärjestelmään Moodleen ennen kuin pääsi tekemään viikkotehtäviä. Tämä on kyllä johtanut siihen, että yhtään kertaan ei ole enää tarvinnut opiskelijoiden kanssa tapella siitä, että minkä takia olen jonkun viikkotehtävän hylännyt.

Haastattelija 1 [00:19:22]: Kiitos tästä vinkistä. Kiitos Christian, kun pääsit juttelemaan kanssani näistä aiheista. Ja kiitos teille kuulijoille ja hyvää päivänjatkoa.

Puhuja 1 [00:19:32]: Kiitos.

[äänite päättyy]