Kaikille meille on varmasti joskus tullut raja vastaan. Olemme kohdanneet tilanteita, tunteita tai käytöstä, joiden yhteydessä ymmärryksemme ja hyväksyntämme on ollut koetuksella. Moraalikäsitystämme, jaksamistamme tai vihanhallintaamme koetellaan. Saavutamme tietyn rajan, jota ei kannata ylittää. Olemme rajan kanssa vastakkain.

Rajojen tarkoitus on myös selkeyttää ja suojella. Lapsia kasvatetaan usein ”rajoilla ja rakkaudella”. Lapsen on turvallista ja luottavaista kasvaa ja kehittyä, kun hän rajojen myötä tietää oman paikkansa joskus kaoottisessakin maailmassa. Rajat luovat raamit ja turvallisuuden tunteen.

Toisinaan rajat ovat itsellemme asettamia. Rajat voivat olla selkeästi esillä, kaikkien nähtävissä tai joskus kuin veteen piirrettyjä viivoja, vaikeasti hahmotettavissa.

Opettajuus ja rajat

Opetussuunnitelmat, oppimistavoitteet ja lukujärjestykset luovat raamit ja rajat opettajan työlle. Se, miten opettaja pedagogisesti toteuttaa opetustaan, on kunkin itse päätettävissä. Autonomia tuo vapautta mutta myös suuren vastuun.

Opettajan työn kuormittavuus ja työssä jaksaminen ovat puhututtaneet viime aikoina. Tunnollisuus ja pedanttius kuuluvat monen opettajan luonteenpiirteisiin. Toisaalta riittämättömyyden tunne, resurssien ja ajan puute sekä nopeasti muuttava ympäröivä maailma tuovat haasteita työhön. On otettava haltuun suuri määrä uusia taitoja ja tietoa pärjätäkseen muutosten ja uudistusten tuulissa. Perinteisen opettajuuden rajat ovat siirtyneet, muokkaantuneet ja osittain hämärtyneet.

Opettajan on pystyttävä toimimaan monen asiantuntijaroolin rajapinnassa. Kameleonttimaisesti hän paitsi opettaa myös kasvattaa, ohjaa ja motivoi. Työnkuvan moninaisuus lisää työn haastavuutta ja siihen käytettävää aikaa. Jaksamisen rajat saattavat tulla vastaan.

Opettajan työn autonomia lisääntyi entisestään korona-aikana. Monet joutuivat päivittäisen työn lisäksi omaksumaan verkko-opetuksen ja kehittämään uusia tapoja opettaa. Oppimistavoitteet pysyivät, piti vain keksiä uusia tapoja auttaa opiskelijoita saavuttamaan ne. Rajat eivät joustaneet, niitä vain lähestyttiin eri tavoin.

Työn ja vapaa-ajan raja hämärtyi myös opettajilla koronapandemian aikana. Kodista tuli työpaikka, ruokapöydästä työpöytä ja olohuoneesta kokoushuone. Tauot ja lounashetket kollegoiden kanssa eivät enää rajanneet päivää. Työmatka ei enää tuonut luonnollista siirtymää työpaikalle ja sieltä pois.

Tunnetko jaksamisesi rajat?

Hyvin monet opettajan työn osa-alueet eivät koskaan tule valmiiksi. Raja valmiin ja keskeneräisen työn välillä on näkymätön. Aina voi kehittää, parantaa, viilata, havainnollistaa, elävöittää tai uudistaa opetustaan ja oppimateriaaleja. Opiskelijoiden viesteihin voi jatkaa vastaamista iltaisin ja viikonloppuisin. Auttaa, ohjata ja opastaa heitä yli opettajan työnkuvaan kuuluvan rajan. Kuorma voi moninaisten töiden ja tehtävien myötä kasvaa liian suureksi kantaa.

On tärkeää tunnistaa omat rajansa ja myös tietoisesti asettaa rajoja itselleen. Nämä rajat, oman työskentelyn pelisäännöt, auttavat ja suojelevat opettajaa, eivät suinkaan kahlitse. Kun rajat ovat itselle selkeät ja perustellut, ne luovat raamit työskentelylle, ja niistä on opettelun jälkeen helppo pitää kiinni.

Rajat voivat myös pelastaa opettajan työssä usein läsnäolevalta riittämättömyyden tunteelta. Jos oman työskentelyn rajat ovat kovin häilyvät, epämääräinen keskeneräisyyden tunne saattaa kalvaa vieden turhaan voimavaroja. Kun rajat puolestaan ovat selkeät, voi kokea onnistumista ja iloa työn valmiiksi saattamisesta.

Asetetut rajat vapauttavat ajattelemaan: minä riitän, osaan ja selviän. Omat rajansa asettanut ja ne tunteva opettaja jaksaa ja voi työssään sekä vapaa-ajalla takuulla paremmin.
Oletko sinä miettinyt, missä kulkevat sinun riittävyytesi ja jaksamisesi rajat?

Kuva: www.shutterstock.com