Millaisia tietoja ja taitoja tulevaisuudessa tarvitaan? Mitä ovat ne hyveet, joita painotetaan? Miten näitä tulevaisuudessa tarvittavia taitoja edistetään korkeakouluissa? Osaamistarpeet muuttuvat, ja tulevaisuudessa niin opinnoissa kuin työelämässä tarvitaan yhä enemmän kriittistä ajattelua, luovuutta, aloitteellisuutta sekä ongelmanratkaisu-, riskinarviointi-, päätöksenteko- sekä tunteiden rakentavaa hallintakykyä. Näitä taitoja kutsutaan transversaaleiksi taidoiksi.

Olemme 3AMK:n Wihuri-rahaston OTTO-hankkeessa (Transversaalien taitojen opettaminen ja oppiminen) erityisen kiinnostuneita siitä, miten transversaalia osaamista voidaan edistää korkeakouluissa opintojen aikana (kts. lisää Isacsson 2017). Tätä varten olemme yhteistyössä Laurean ja Metropolian kanssa keränneet aineistoa kolmesta osallistuvasta ammattikorkeakoulusta.

Oma aineistoni on kerätty Haaga-Heliassa kolmelta eri opiskelijaryhmältä. Osallistujilta on muun muassa selvitetty, mitä avaintaitoja he pitävät tulevaisuudessa tärkeinä ja miten heidän transversaaliset taitonsa ovat kehittyneet opintojen aikana. Käyn tässä blogikirjoituksessa läpi aineistoni alustavia tuloksia ja tulkintoja.

Kuuntelun ja kunnioituksen taito – yhteistyö keskiössä

Aineiston eteläkorealaisten vierailevien opiskelijoiden ryhmä (n=9) korosti tulevaisuuden taidoista erityisesti ryhmätyötaitoja, luovia taitoja, monialaisuutta, avoimuutta, ahkeruutta ja asennetta. Opiskelijat kertoivat muun muassa oman kotiyliopistonsa kemian opintojakson tiimiprojekteista, joissa he ovat päässeet harjoittelemaan yhteistyötaitoja. Nämä tiimiprojektit aiheuttavat eteläkorealaisryhmän professorin mukaan kuitenkin myös haasteita; opiskelijat eivät tyydy tai luota itsearvioinnin, ryhmä- tai pariarvioinnin tuloksiin. Arviointiin liittyvä luottamuskysymys ei korostunut missään toisessa ryhmässä samalla tavalla, kuten ei myöskään eteläkorealaisten mainitsema ahkeruus.

Englanninkielisen liiketalouden monikulttuurisessa ryhmässä (n=16) korostuivat ryhmätyötaidot, joita he harjoittelevat projekteissa ja ongelmalähtöisessä pedagogiikassa. Opiskelijat tunnistivat myös hyvin ryhmätyötaitojen haasteet.

”I get irritated when people don´t do what they are supposed to do.”
            liiketalouden monikulttuurisen ryhmän opiskelija 1

”I get stressed when a fellow student in my group is late.”
  liiketalouden monikulttuurisen ryhmän opiskelija 2

Vastausten perusteella englanninkielisen liiketalouden opiskelijat pitävät myös täsmällisyyttä hyveenä.

Vuorovaikutustaidot määriteltiin liiketalouden monikulttuurisessa ryhmässä mm. seuraavalla tavalla:

“You know how and when to talk.”
liiketalouden monikulttuurisen ryhmän opiskelija 3

Tässä määrittelyssä korostui sekä verbaalinen kyky ilmaista itseään että kuuntelun ja kunnioituksen taito.

Itsesäätely, oman osaamisen tunnistaminen ja tuotteistaminen

Sekä eteläkorealaisten että liiketalouden monikulttuurinen ryhmä kokivat, että heidän itsesäätelytaidoissaan on parantamisen varaa. Opettajaopiskelijat (n=20) taas pohtivat muun muassa sitä, tarkoitetaanko itsesäätelyllä itseohjautuvuutta vai itsensä johtamista.

Itsesäätelytaidoissa tärkeintä lienee kyky ja taito saada asiat päätökseen. Boekaerts, Pintrich & Zeidner (2000) ovat määritelleet itsesäätelyn seuraavasti: ”Taitava oppija pyrkii aina säätelemään oppimistilanteen kognitiivisia, motivationaalisia ja emotionaalisia tekijöitä sekä ympäristöä, jossa oppiminen tapahtuu. Siihen liittyy käyttäytymiseen liittyviä kysymyksiä suhteessa tavoitteiden asetteluun, omien kykyjen arviointiin, ja oppimisstrategiaan.” Opettajaopiskelijat korostivat tunteiden ja ihmissuhdetaitojen merkitystä, mutta eivät ehkä suoraan osanneet liittää sitä itsesäätelyyn.

Myös oman osaamisen myynti, markkinointi ja tuotteistaminen nostettiin voimakkaasti esille. Tulkitsin tämän siten, että opiskelijoiden mielestä on tärkeä tunnistaa ja kehittää omaa osaamista, mutta myös tunnistaa oman osaamisen puutteet. Esimerkiksi johtajan työssä – samoin kuin missä tahansa asiantuntija- tai ammatillista osaamista vaativassa työssä – vuorovaikutustaidot ovat tärkeitä kuten myös asioiden hallintakyky. Näiden kahden tulee olla balanssissa.

Omien taitojen ja puutteiden tunnistaminen on tärkeää myös oppimisen kannalta. Kriittisen ja analyyttisen ajattelun taidon osalta yksi liiketalouden monikulttuurisen ryhmän vastaajista totesi, että hänen on vaikea hakea ja tiivistää oleellinen tietomassasta. Näitä taitoja kuitenkin harjoitellaan ryhmän mukaan mm. erilaisten kirjallisten tuotosten kautta.

Opettajaopiskelijoiden mielestä opettaja voi parhaiten tukea transversaalisia taitojen kehittymistä valmentavalla työotteella. Opettajan tulisi kehittää opiskelijoidensa itsearviointitaitoja, vahvistaa heidän itsetuntoaan ja opettaa opiskelijat hyväksymään ja vahvistamaan omia taitojaan.

Myös osaamisen ja hyvinvoinnin polarisoituminen nousi opettajaopiskelijoiden vastauksissa esille: Toiset osaavat, kehittävät ja kehittyvät. Toiset taas uupuvat, eivät osaa, kykene tai pysy mukana. Tulkitsin keskustelusta, että tätä ei tulisi kuitenkaan hyväksyä; mahdollisuus kevyeeseen yrittäjyyteen ja matalan kynnyksen töihin pitäisi olla olemassa. Myös vahvojen opiskelijoiden ja tukea tarvitsevien opiskelijoiden integrointia tulisi edistää. Opettajaopiskelijoiden mukaan Suomessa tulisi myös paremmin hyväksyä epäonnistuminen ja erilaisuus. Keskusteluissa tähän liittyi myös periksiantamattomuuden teema; opettajaopiskelijoiden mukaan poisoppiminen on hyve ja joskus on hyvä antaa periksi.

Mitä vastausten taustalta löytyy? – analyysi jatkuu

On mielenkiintoista peilata vastauksia vastaajien kulttuuritaustoihin. Esimerkiksi eteläkorealaisten vastauksissa korostuivat hierarkia ja ahkeruus. Kulttuurisidonnaisuuteen liittyen mielenkiintoista on myös se, että eteläkorealaiset opiskelijat eivät halunneet vastata kysymykseen transversaalien taitojen edistymisestä opinnoissa silloin, kun heidän opettajansa olivat läsnä vastaustilanteessa. Myös eteläkorealainen professori nosti arvioinnin keskiöön. Tulkitsin tämän niin, että Etelä-Koreassa opettaja on auktoriteetti, jonka menetelmiä ei tule ruotia julkisesti.

Opettajaopiskelijat taas pohtivat kysymyksiä opettajuuteen ja kasvatukseen linkittyen ja korostivat vastauksissaan valmennuksen ja itsearvioinnin merkitystä. Vastauksissa nousivat esiin myös erilaiset arvostukset. Opettajaopiskelijat esimerkiksi nostivat esille työn merkityksellisyyden. Monet heistä mainitsivat, että eivät haluaisi tehdä työtä, joka on ristiriidassa heidän omien arvojensa kanssa.

Kaikkia vastaajia yhdisti ajatus tunteiden sekä vuorovaikutus- ja ihmissuhdetaitojen tärkeydestä.

Aineiston keruu jatkuu kolmessa ammattikorkeakoulussa kevään 2017 aikana. Toivottavasti saamme aineistoa myös ajattelun taitoihin liittyen.

OTTO-hanke kohdistuu korkeakouluopiskelijoiden eri tutkintojen ja toimialojen ylittävien työelämä-ja työllistymistaitojen, nk. transversaalien taitojen tutkimiseen, arviointiin ja kehittämiseen.

Kirjoittaja on OTTO-hankkeen projektipäällikkö Annica Isacsson.

Lähteet
Boekaerts, P., Zeidner, P, Zeidner, M. 2000. Handbook of Self Regulation. Academic Press.

Lue myös Annica Isacssonin aikaisempi blogikirjoitus aiheesta: Avaintaidoista transversaaleihin taitoihin – mistä on kyse?