Ohjaustilanteessa kohtaaminen on asiakkaan ja ohjaajan välinen dialoginen tilanne, jossa asiakas on tärkein. Hän on asian omistaja, jonka itsemääräämisoikeutta tulee aina kunnioittaa. Käytän sanaa asiakas, jonka sijaan voisi käyttää myös käsitettä ohjattava. Koen kuitenkin, että ohjattava kätkee mielleyhtymän passiiviseen asemaan asetetusta henkilöstä ja näinhän ei ohjaustilanteissa ole. Asiakas on aktiivinen, oman asiansa omistava henkilö.

Ohjaustilanteisiin tullaan aina toivo mielessä. Asiakas toivoo jotakin. Myös ohjaaja toivoo jotakin. Ohjaajan toivo voi olla sitä, että hän haluaa olla peilinä asiakkaalle, nähdä yhdessä asiakkaan kanssa juuri hänen tilanteelleen sopivia, erilaisia vaihtoehtoja ja auttaa asiakasta näkemään nykytilanne, tulevaisuuden mahdollisuuksia sekä erilaisia polkuja niihin. Ohjaaja voi myös toivoa, että hänen yhteistyöverkostonsa kumppanit voisivat olla tukena ja apuna asiakkaalle. Tai, että hän voisi tietoisesti rakentaa asiakasta hyödyttävän yhteistyön.

Vahvuudet näkyviin pettymyksen takaa

Asiakas voi toivoa, että hän saisi ohjausta, tukea tai apua. Hänellä voi olla monia syitä hakeutua ohjaukseen: tavoite hakeutua opintoihin tai työhön tai halu selkiyttää opintoihin tai muuhun elämään liittyvää tilannetta. Erityisesti toivoa tarvitaan silloin, kun asiakas kokee pettyneensä tai hänellä on taustalla epäonnistumisen kokemus. Näitä voivat olla opintojen keskeyttäminen tai päättyminen, työttömyys, omaan elämäntilanteeseen liittyvä suuri muutos tai epävarmuus.

Toivoa ja tukea tarvitaan, kun asiakkaalla on esimerkiksi vasta kehittyvä suomen kielen taito tai hän on osin työkykyinen, ja haluaa päästä opintoihin tai työllistyä kykyjensä ja osaamisensa mukaiseen työhön. Tällöin tarvitaan yksilöllisiä ratkaisuja ja tukea sekä vahvuuksien ja potentiaalisen osaamisen näkemistä kielitaidon tai vamman takaa.

Oma tarina voi muuttua

Jokaisella meillä on omat vahvuudet, lahjat, kyvyt, oivallukset ja kokemukset, jotka ovat osa meitä ja jotka muokkaavat meitä. Teemme valintoja, jotka sopivat meille, arvoillemme ja identiteetillemme. Juuri tätä yksilöllisyyttä, osaamista ja sen kehittämistä meidän tulisi ohjaajina tukea ja vahvistaa yhdessä asiakkaan kanssa, asiakkaan toivomaan suuntaan. Asiakkaan näkökulmasta vain se on voimauttavaa, hän kokee tulevansa kuulluksi ja kohdatuksi. Ohjauksessa on kyse nimenomaan tällaisesta aidosta dialogista, jossa koetaan kohtaamisen lisäksi välittämistä, toivoa ja merkityksellisyyttä.

Ohjaustilanteissa dialogiin kuuluu keskeisesti asiakkaan oman tarinan kuunteleminen. Tarinan rakentaminen ja kertomisen prosessi auttaa asiakasta valitsemaan ja jakamaan oma tarinansa ja kokemuksensa. Tarinaa kertoessa asiakas käy tarinaansa läpi myös itse. Hän yhdistää elämänsä tapahtumia uudelleen, uusilla tavoilla. Hän voi saada sellaisia oivalluksia, joita hän ei ole aiemmin havainnut tai hän saa vahvistusta jo aiemmin ymmärtämälleen. Asiakkaiden kertomat tarinat voivat muuttua ajassa ja ympäristössä. Voimme itse ihmetellä, muokata ja uudistaa sekä tulkita kokemuksiamme ja kertomiamme tarinoita.

Tarina auttaa kokemaan myötätuntoa

Asiakkaan kertoma tarina auttaa jakamaan asioita, ymmärtämään toista, kokemaan myötätuntoa ja tuntemaan yhteenkuuluvuutta toisten kanssa. Se auttaa meitä näkemään itsemme toisen kanssa ja vahvistaa itsetuntemustamme. Tarinoihin voidaan myös vaikuttaa. Ohjaajan ja asiakkaan tekemillä havainnoilla, tulkinnoilla ja muokkauksilla voi olla suurikin merkitys asiakkaalle. Tarkastellaanko epäonnistumisia vai onnistumisia, onko läsnä epätoivoa vai toivoa, nähdäänkö osaamattomuutta vai osaamista?

Kun kerromme tarinaa elämämme erilaisista osasista luomme yhtenäisempää kokonaisuutta, jonka avulla voimme ymmärtää elämäämme paremmin ja antaa mahdollisuuden toisille ymmärtää sitä. Tämä vaikuttaa merkityksellisyyden kokemiseen, luo toivoa ja vahvistaa ihmisten välistä yhteenkuuluvuuden tunnetta. Ohjaajan tehtävä on rakentaa tarinoilla yhdessä asiakkaan kanssa toivoa, merkityksellisyyttä ja yhteyttä elämään ja elämässä.

Kirjallisuutta:

• Ahola, T. & Furman, B. 2020. Ongelmista ratkaisuihin. Lyhytterapiainstituutti. Helsinki.

• Smith, E. E. 2018. Merkityksellisyyden voima. Tuuma-kustannus. Jyväskylä.

• Spencer, G. N. 2011. Career Flow: a Hope-centered Model of Career Development. Journal of Employment Counseling, 48, 4, s.173-175.

Kuva: www.shutterstock.com