Useimmiten tutkimus- ja kehittämishankkeiden motivaattorina on ratkaista yhteiskunnan kohtaamia haasteita ja tuottaa hyödynnettävää tietoa ja osaamista. Puhutaan tutkimushankkeiden yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta.

Vaikuttavuuden havainnollistaminen ja mittaaminen on kuitenkin haastava tehtävä. Vaikutusketjut ovat pitkiä ja moninaisia: harvoin yksittäinen tutkimus yksin saa aikaan suurta muutosta, mutta ilman sitä muutos ei yhdessä muiden tekijöiden kanssa olisi ollut mahdollinen.

Tutkijan ja tutkimusten yhteiskunnallista vaikuttavuutta on havainnollistettu kuvaamalle erilaisia vaikutussuhteita. Esimerkiksi Arto Mustajoki kuvaa tutkijan erilaisia vaikutuskanavia yhteiskuntaan. Vaikutuskanavia on Mustajoen mukaan kolme (ks. kuvio 1):

1. Tutkija voi vaikuttaa yhteiskuntaan suoraan esimerkiksi julkaisemalla sanomalehdissä, internetissä, kirjoittamalla populaariteoksia sekä vaikuttamalla asiantuntijana esimerkiksi pitämällä yleisöluentoja tai toimimalla asiantuntijana erilaisilla foorumeilla.
2. Tutkija voi vaikuttaa tutkijayhteisöön ja tätä kautta laajemmin yhteiskuntaan esimerkiksi julkaisemalla tieteellisiä artikkeleita, tuomalla tutkimustuloksiaan esille tieteellisissä konferensseissa ja arvioimalla muiden tutkijoiden tieteellisiä tuotoksia.
3. Tutkija voi vaikuttaa opiskelijoiden kautta yhteiskuntaan tuomalla tutkittua tietoa tunnetuksi opiskelijayhteisölle opetuksessaan ja ohjaustyössään sekä esimerkiksi kirjoittamalla oppikirjoihin materiaalia.

Kaikki vaikuttamisen kanavat ovat tärkeitä. Huomattavaa on, että koulutusta tarjoavilla tutkimusorganisaatioilla on erityinen rooli yhteiskunnan uudistajana, sillä opiskelijayhteisö tarjoaa merkittävän mahdollisuuden kasvattaa tutkimus- ja kehittämishankkeiden yhteiskunnallista vaikuttavuutta.

Tutkimuksen ja opetuksen yhdistäminen tuo hankkeissa syntyvän uuden tiedon ja osaamisen laajan opiskelijakunnan hyödynnettäväksi (Mäki 2019, Putkonen 2013). Jatkuvan oppimisen trendin myötä tämä ei tarkoita vain tutkintoa tekevien opiskelijoiden saamaa uutta osaamista vaan laajemmin osaamistaan täydentävien, työelämässä toimivien ammattilaisten kompentenssien kehittämistä.

Esimerkiksi Haaga-Helia on ammattikorkeakoulu, jonka yksi strategian kulmakivi on tutkimus- ja kehittämishankkeiden sekä oppimisen integrointi. Käytännössä tämä tarkoittaa erityisesti kahta asiaa: Ensinnäkin meille on tärkeää, että asiantuntijamme kehittävät jatkuvasti uutta osaamista hanketyön avulla. Vain tällä tavalla heidän osaamisensa on huomisen osaamista – eli osaamista, jota opiskelijamme ja kumppanimme tarvitsevat.

Toisekseen panostamme siihen, että osaaminen, jota hankkeissa kertyy, ei jää vain hankkeisiin osallistuville vaan hyödyttää laajemmin koko yhteiskuntaa. Tässä keskeiseksi nousee vaikuttavan tutkimusviestinnän rinnalla se, että opintojaksomme ovat vahvasti yhteydessä toteuttamiimme hankkeisiin. Hankkeiden tuloksia hyödynnetään suoraan opintojaksoilla, ja usein opiskelijamme ovat myös mukana tuottamassa uutta tietoa ja osaamista.  

Lähteet: 

• Mustajoki, A. (2005). Tutkimuksen vaikuttavuus: mitä se on ja voidaanko sitä mitata? Tieteessä tapahtuu 23(7), 33-37.
• Mäki, K. (2019). Ammattikorkeakoulupedagogiikka – tiedon ja taidon oppimisen rajapinnassa. Ammatilliseksi opettajaksi, 81. 
• Putkonen, A. (2013). RDI integrating theory and practice. Pedagogical Views on Innovation Competences and Entrepreneurship. Innovation pedagogy and other approaches, 24-31.