Koronapandemian aikana monet salaliittoteoriat ovat saaneet paljon uusia kannattajia. Tunnetuin näistä on ehkä QANON, mutta sen lisäksi mediassa ovat saaneet tilaa esimerkiksi teoria siitä, että 5g aiheuttaisi koronaa tai että korona olisi karannut kiinalaisesta tutkimuskeskuksesta. Valtaa ovat saaneet teoriat, jotka saattavat kyseenalaistaa koko koronan olemassaolon ja merkittävästi vaikeuttaa taistelua sitä vastaan.

Ihmisillä on tarve tietää, tarve ymmärtää ympärillä tapahtuvia asioita ja tarve jäsentää maailmaa. Kun pandemia pyyhkäisee yli koko maailman, tarve tiedolle ja selityksille on tavattoman suuri. Jos tutkittuun tietoon ei luoteta ja jos sitä ei pystytä välittämään maallikoille, kaikenlaisille vaihtoehtoisille selityksille ja salaliittoteorioille tulee tilaa levitä. Selityksiä kaivataan ja ne otetaan vaikka mistä.

Tämä haastaa tiedeviestinnän toden teolla. Kun meillä on keskuudessamme sairaus, joka on monelle meistä hengenvaarallinen, on äärimmäisen tärkeää saada kaikki toimimaan siten, että sairaus saadaan kukistettua ja ihmishenkiä säästyy.

Salaliittoteorioiden suosio pakottaa tieteentekijät ja tiedeviestijät kuitenkin katsomaan peiliin: olemmeko epäonnistuneet tieteen yleistajuistamisessa, koska salaliittoteoriat ovat saaneet niin paljon kannattajia ja koska tutkittuun tietoon perustuvien ohjeiden noudattaminen herättää niin paljon vastustusta?

Lisäksi voi kysyä, onko tieteestä ylipäänsä annettu väärä kuva. Onko se esitetty harhaanjohtavasti kaikkivoipaisena voimana, jolla on vastaus kaikkeen? Ja jos tämä ehdottomuus ei täyty, ollaan valmiita turvautumaan vaihtoehtoisiin teorioihin.

Koska tokihan tieteellä on myös rajansa. Kaikkeen ei ole löydetty ratkaisua, vaikka sitä olisi etsitty vuosikymmeniä. Esimerkiksi HI-virukseen ei ole edelleenkään rokotetta. Toisekseen tieteen on tunnustettava, että jotkin aiemmin saadut tulokset ovat aikojen saatossa osoittautuneet vääriksi. Tiede korjaa itse itseään.

Tieteellä on rajansa, ja näistä rajoista olisi hyvä puhua enemmän, jotta emme alkaisi odottaa tieteeltä vastauksia, joita se ei voi antaa.
Lisäksi voimme kysyä, ovatko vaihtoehtoisten teorioiden esittäjät erinomaisen taitavia viestijöitä? Mitä voisimme viestijöinä heiltä ehkä ottaa opiksi?

Näitä vaihtoehtoisia totuudentulkitsijoita ei kannata väheksyä tai ylenkatsoa liikaa. Ei sen takia, että heidän teoriansa pitäisi hyväksyä, vaan siksi, että he osaavat iskeä niihin aitoihin pelkoihin ja ongelmiin, joita ihmisillä on. Tähän verrattuna tiede, joka antaa käskyjään norsunluutornistaan, saattaa tuntua etäiseltä ja välinpitämättömältä.

Tieteestä viestivien tulisi miettiä, millä tavalla tiede tuloksineen voisi tulla lähemmäksi tavallista ihmistä. Miten tieteen tekijät ovat vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa? Toimivalla dialogilla voidaan varmistaa, että tieteen saavutukset tulevat osaksi arkista elämää.