Yrittäjyys
Korona heitti keskelle uudenlaista työn sosiaalisuutta

Korona opetti kaksi asiaa: asiakaskontakteilla on valtava merkitys työn sosiaalisuudelle, ja ketterä organisaatio pystyy parhaiten reagoimaan kriisissä.

Julkaistu : 09.06.2020

Koronakriisi teki monesta toimistotyöntekijästä kertaheitolla ketterän etätyöntekijän ja tehokkaan multitaskaajan. Miten viestintä ja yhteydenpito muuttuivat? Tuliko arjesta yksinäistä vai virtuaalisesti sosiaalista? Tuliko pidettyä yhteyttä useampiin vai harvempiin kollegoihin, kumppaneihin, asiakkaisiin ja muihin sidosryhmiin? Mitä tapahtui työpaikan sosiaalisuudelle, sosiaalisille suhteille ja yhteisöllisyydelle?

Meillä Haaga-Heliassa siirtyminen etämoodiin tapahtui aika lailla yön yli. Valmiudet olivat hyvät, eikä loikka ollut tavattoman vaikea, vaikka luonnollisesti muutos oli raju ja vaati paljon työtä. Kriisissä organisaatiostamme kuoriutui yllättävän ketterä muutosagentti.

Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan sosiaaliset suhteet ja sosiaalinen aktiivisuus ennustavat työssä jatkamista eläkeiän jälkeen. Toisaalta vähäinen sosiaalisten suhteiden määrä ja vähäiseksi koettu sosiaalinen tuki lisäävät riskiä siirtyä ennen aikojaan pois työvoimasta työkyvyttömyyden vuoksi.

Kun Business Finlandin ja ELY-keskusten julkinen häiriörahoitus tuli hakuun, päätimme auttaa yrityksiä veloituksetta hakemaan rahoitusta. Teimme työtä monialaisessa tiimissä. Haluan kertoa, miten tämä uusi palvelu antoi täysin uuden ulottuvuuden työn sosiaalisuuden näkökulmasta.

Pääsin tutustumaan kymmeniin yrittäjiin eri toimialoita ja eri puolelta Suomea. Kaikilla oli yhteinen haaste ja huoli: miten saada oman yrityksen liiketoiminta kantamaan koronakriisin yli ja miten saada jatkettua palkanmaksua työntekijöille. Tilanne oli kaikille vakava, kriittinen ja huolestuttava.

Tästä huolimatta pääsin mukaan aivan loistaviin keskusteluihin. Tutustuin täysin erilaisiin maailmoihin omaani verrattuna ja kuitenkin pystyin jakamaan omaa asiantuntemustani yrittäjien käyttöön. Samalla kuulin, miten kevät etenee Lapissa, miten sukupolvenvaihdosta äidin ja tyttären välillä on suunniteltu, miten ulkomaalainen on sulautunut suomalaiseen työkulttuuriin ja minkälaisia huolia yksinhuoltajayrittäjällä on. Väitän, että työn sosiaalisuus, jossa näkökulmana on nimenomaan sosiaalisuus asiakkaiden näkökulmasta, on aliarvostettu.

Lisäksi oman organisaation sisällä työn tekeminen muuttui. Häiriörahoitukseen kiinnittyneessä tiimissä oli mukana erilaisia ihmisiä erilaisista siiloista ja hyvin erilaisin taustoin. Linjaorganisaatio hävisi, ja jäljelle jäi vain yhteinen tekeminen ja yhteinen tiimi. McKinseyn tuoreen tarkastelun mukaan kriisissä menestyneet yritykset fokusoivat ratkaisuihin ja tekivät sen ilman tukeutumista organisaation perinteisiin rakenteisiin tai komentoketjuihin. Tällaiset ratkaisuun ja tavoitteisiin ilman siiloja keskittyneet yritykset olivat myös finanssikriisin jälkeen 20 % vertaisiaan vahvempia ja ero kasvoi kahdeksan vuoden aikana jopa 150 %:iin. 

Korostan kahta asiaa koronan tuomina oppeina ja muutoksina. Ensimmäinen on asiakkaiden ja asiakaskontaktien merkitys työn sosiaalisuuteen. Työn sosiaalisuuden merkitys korostuu asiantuntijatyössä ja sitä enemmän, mitä isompi rooli ihmisten kohtaamisessa työsuoritteeseen on. Sosiaalisuus on kykyä antaa toiselle tilaa, jakaa omaa osaamista, luoda suhteita ja kuunnella. Työn sosiaalisuus on aiemmin näyttäytynyt minulle työpaikan sisäisenä asiana, mutta nyt ajattelen, että työn sosiaalisuuteen voi vaikuttaa äärimmäisen paljon myös vuorovaikutus asiakkaiden tai muiden sidosryhmien kanssa. Tämän suunnitteluun ja kannustamiseen voisi kiinnittää enemmän huomiota.

Toinen oppi on ketterän organisaation kyky vastata ja ratkaista ongelma ilman siilojen tai organisaatiorakenteen painoa. Rakenteet ovat toki tarpeellisia, mutta ne voivat tahattomasti hidastaa ja vaikeuttaa organisaation reagointia. Koronakriisi varmasti vavisutti monia yrityksiä niin, että rakenteet jäivät taka-alalle ja ratkaisuja löydettiin ketterästi ja luovasti. Miten tällaisen tavoiteorientoituneen task-ryhmä -ajattelun saisi toimimaan myös normaalioloissa?