Tutkimus ja kehittäminen
Toimeksiantajan saappaissa – näkökulma tutkivaan ja kehittävään oppimiseen

Työelämän muutoksen nopea tahti ja siitä seuraava ketteryyden vaatimus haastavat ohjaajia ja opiskelijoita hyväksymään, että ajoittain toimimme ja teemme päätöksiä vailla täyttä ennakkovarmuutta esimerkiksi projektin lopputuloksesta.

Julkaistu : 19.05.2020

Turbulentissa toimintaympäristössä ketterä toimija rakentaa joustavasti verkostoja siiloista välittämättä ja osaa tarttua eri tilanteissa verkostojen tuomiin mahdollisuuksiin. Työelämä heittää eteemme erilaisia ongelmia, jotka on kyettävä ratkaisemaan nopeasti ja perustellen, sen hetkisen parhaan ymmärryksen valossa.

Saavuttaaksemme edellä mainittuja kompetensseja toteutamme Haaga-Helian Porvoon kampuksella tutkivaa ja kehittävää oppimista. Tämän lähestymistavan hengen mukaisesti ongelman määrittäminen ja yhteinen kehittely kohti ratkaisua ovat tärkeä osa oppimisprosessia. Vaikka tutkittavana oleva teema tai projektiaihio voi hyvinkin olla ennalta määritelty, ei lopullista oppimispolkua voi etukäteen täysin määritellä. Tällainen oppiminen vaatii kaikilta osallistujilta joustavuutta, kykyä sietää ajoittaista epävarmuutta sekä kykyä johtaa itseään vastuullisesti omassa oppimisprosessissaan. Lisäksi edellytetään kykyä viestiä kaikkien sidosryhmien edustajien kanssa kunkin kohderyhmän erityispiirteet huomioiden. Seuraavassa käsittelemme yhdessä ideoimaamme toteutusta, joka omalta osaltaan noudattaa tutkivan ja kehittävän oppimisen suuntaviivoja.

Yksi esimerkki tästä on Porvoo Campuksen liiketalouden taloushallinnon (TH) ja yrityksen kansainvälistymisen (KV) opiskelijoiden kesken jo kahtena vuonna toteutunut yhteistyö. Yhteistyöllä ei ole muodollista projektiorganisaatiota, vaan se on syntynyt täysin orgaanisesti ohjaajien ajatuksesta simuloida työelämässä asiantuntijoille täysin mahdollista tilannetta. KV-opiskelijoilla oli kansainvälistymisprosessiin liittyvä yritykseltä saatu toimeksianto, johon liittyen he tarvitsivat konsultointia ja tukea talouteen liittyvässä pienessä osuudessa. Näin KV-opiskelijat saivat mahdollisuuden harjoitella toimeksiantajina toimimista, samalla kun kaikille opiskelijoille tarjoutui tilaisuus harjoitella yhteistyötä asiantuntijaorganisaatiossa.

Projektin alussa molempien suuntautumisten opiskelijoista muodostetut pienryhmät määrittivät yhteisesti selvitettävän kysymyksen ja lähtivät tämän jälkeen yhdessä kehittelemään ratkaisua. Ohjaajat tarjosivat tukeaan prosessin kuluessa opiskelijoille erilaisissa kokoonpanoissa mutta eivät suoraan antaneet tehtäviä tai määritelleet projektin kulkua. Opiskelijat olivat itse vastuussa myös viestinnästä niin pienryhmien kesken, suhteessa yritykseen kuin suhteessa ohjaajiinkin.

Mitä tämä sisäinen toimeksianto antoi opiskelijoille? Keräämämme palautteen pohjalta ”miniprojekti” yritysprojektin sisällä ei mennyt kuten suunniteltu eikä ollut täysin selkeä. Ohjaajina olimme palautteesta enemmän kuin hyvillämme. Onnistuimme luomaan tilaisuuden harjoitella toimimista muuttuvassa ympäristössä. Suurin osa pienryhmistä onnistui myös toteuttamaan tehtävänsä niin toimeksiantajina kuin tiedon tuottajinakin, ajoittaisesta turhautumisesta huolimatta. Turhautumista aiheutti selkeiden sääntöjen ja tehtävänannon puuttumisen lisäksi viestintä. Kommunikaatio kaikilla rajapinnoilla toimi teknisesti hyvin – poikkeusajasta huolimatta – mutta haasteita aiheutti tavoitteiden sanoittaminen ja yhteisten käsitteiden puuttuminen. On hankala kysyä, jos ei tiedä, mitä ei tiedä. Tutkiva ja kehittävä oppiminen vaatiikin aikaa yhteisen ymmärryksen luomiseen, tavoitteen jatkuvaan kirkastamiseen sekä yhteiseen tekemiseen. Tämä on asia, joka tulee ottaa huomioon, kun sovelletaan tutkivaa ja kehittävää oppimista. Tämän, kuten monet muutkin palautteesta kummunneet ajatukset, otamme mukaan jalostaessamme tätä yhteistyön muotoa eteenpäin.

Jatkuvaan muutokseen, epävarmuuden sietämiseen ja vanhojen rakenteiden murtumiseen suhtautumisen yhteydessä puhutaan monesti varsin negatiiviseen sävyyn ”sietämään oppimisesta” tai ”epämukavuusalueelle menemisestä”. Tämä sisältää oletuksen siitä, että nykyinen työelämä olisi pelkästään piinaavaa ja meidän olisi syytä valmistaa opiskelijoitamme kohtaamaan tämä. Olisiko kuitenkin syytä suhtautua esimerkiksi tutkivaan ja kehittävään oppimiseen tai työelämän dynaamisuuteen enemmänkin mahdollisuutena? Kun suhtautuu asioihin avoimin mielin ja innokkaana oppimaan, muutoksesta voi jopa oppia nauttimaan – ihan kuin mekin nautimme.