Timantteja ja nelisormimangusteja – stereotypiat kansainvälisissä hankkeissa

Miten kehittämishankkeesta rakennetaan tarinoita? Kaksi matkailuopettajaa pääsi tarinallistamaan kokemuksiaan Etelä-Afrikasta.

Julkaistu : 27.04.2020

Olemme mukana ensimmäisessä Haaga-Helia ammattikorkeakoulun koordinoimassa Erasmus+ Capacity Building -hankkeessa (SUCSESS*), jossa kehitetään yhdessä eteläafrikkalaisten yliopistojen kanssa muun muassa yritysyhteistyökäytänteitä. Olemme vasta hankkeen alkumetreillä, eikä meillä vielä ole edes visuaalista identiteettiä, mutta haluaisimme kovasti jo viestiä hankkeestamme. Tähän saumaan sopi loistavasti, että saimme kutsun tarinallistamiskoulutukseen.

Opetushallitus järjesti hankkeissa työskenteleville koulutuksen, jonka tarkoituksena oli tarinallistaa hanke helpottamaan disseminaatiota eli hankkeen viestintää ja hankkeesta tiedottamista. Tarinat tunnetusti innostavat ja sitouttavat osallistujia ihan eri lailla kuin pelkät faktat. Koulutus käytiin tällä kertaa etänä, ja olimme positiivisesti yllättyneitä siitä, miten nelituntinen Zoom-sessio sujui kuin siivillä mielenkiintoisen koulutuksen parissa. Saimme antaa luovuudelle vallan ja muuttaa hankkeen sisältöä konkreettisiksi tarinan elementeiksi. Elementit voivat olla henkilöitä, eläimiä, kasveja, käsitöitä, vaatteita, ruokaa, sanontoja, tapahtumia ja oikeastaan mitä tahansa, millä saadaan elävöitettyä hanketta.

No, mitä kahdelle jo Etelä-Afrikassa käyneelle matkailuopettajalle tuli mieleen? Ensimmäisenä eläimet ja niistä erityisesti viisi isoa (Big 5), jotka ovat norsu, puhveli, sarvikuono, leijona ja leopardi. Tiedämme tämän ainakin matkailumainonnasta. Mitä muuta meille tuli mieleen? Värikkäissä vaatteissa tanssivia eteläafrikkalaisia – matkailumarkkinointi ja dokumenttielokuvat ovat tehokkaita viestinnässä. Musiikista muistimme lyhyen miettimisen jälkeen jalkapallon maailmanmestaruuskisat ja niiden tunnusmusiikin, joka oli Shakiran ”Waka Waka”. Yhdistimme myös timantit Etelä-Afikkaan. Päässämme soi jo Bond-teema ”Diamonds are forever”, tai oliko se sittenkin Cheekin ”Timantit on ikuisia”?

Olimmeko uponneet stereotypioiden suohon? Stereotypiat ovat yleistyksiä, yksinkertaistettuja kuvauksia ilmiöistä, asioista ja ihmisistä tai ihmisryhmistä. Ne voivat olla positiivisia, neutraaleita, mutta ääritapauksissa myös negatiivisia, ja niillä voidaan kuvata esimerkiksi ihmisryhmiin kohdistuvia ennakkoluuloja. Stereotypioilla on myös helpompaa hallita entistä monimutkaisempaa elin- ja toimintaympäristöämme. On ihan eri asia miettiä kansalliselle projektille tarinan elementtejä kuin luoda niitä itselle vieraaseen kulttuuriin sopiviksi. Tunnistimme, että ideamme eivät ehkä ole täysin neutraaleja tai projektille sopivia.

Päästäksemme eteenpäin hieman realistisemmassa tarinallistamisessa hyödynsimme hankkeemme perusfilosofiaa, johon kuuluvat yhdessä tekeminen, innovaatiot ja ketteryys. Millä elementeillä voisimme kuvata näitä? Koska yksi hankkeen kohderyhmistä ovat opiskelijat, päätimme, että heitä voisi kuvata kahdella nuorella ihmisellä, joista toinen olisi nainen ja toinen mies. Etelä-Afrikkaa kutsutaan joskus sateenkaarikansaksi (rainbow nation), koska se muodostuu niin monesta kieli- ja kulttuuriryhmästä. Emme kuitenkaan uskaltaneet määritellä nuorta naista ja miestä mihinkään ryhmään kuuluvaksi. Projektin värit olisivat varmasti maan lipun voimakkaat värit, joiden luulisi sopivan kaikille.

Yhdessä tekemistä ja yhteisöllisyyttä päätimme kuvata eteläafrikkalaisella illanvietolla, braailla, jossa ensin syödään yhdessä avotulella valmistettua ruokaa ja sitten vietetään loppuilta tulen ääressä seurustellen. Ketteryydelle ja myös yhdessä tekemiselle löysimme esimerkin eläinmaailmasta. Eläin on tullut tutuksi luontodokumenteista ja Leijonakuningas-elokuvastakin: tarinamme eläinelementti on nelisormimangusti eli surikaatti, joka elää perhelaumoissa. Visioimme, miten me projektin partnerit tähystämme yhdessä ja valppaina kohti tulevaisuuden trendejä kuin nelisormimangustit konsanaan. Niistä voisi jopa tulla projektimme maskotti. Onhan nelisormimangusti poliittisesti korrekti laumaeläin?

Leijonakuninkaan tarina tuli meille mieleen koko projektin metaforana: Olipa kerran maa (Scarin aika Leijonakuninkaassa), jossa on huono työllistymistilanne, paljon eriarvoisuutta ja syrjäytymistä. Sitten syntyi hankkeemme (Simban valtakunta), joka tuo ratkaisuja ongelmiin: opiskelijat oppivat työelämätaitoja ja yritysyhteistyötä sekä itsensä kehittämisen valmiuksia. Projektin päättymisen jälkeen eteläafrikkalaiset nuoret saavat kouluistaan elinkeinoelämän tarvitsemia tietoja ja taitoja sekä työllistyvät hyvin ja osaavat kehittää yhteisöjään. Projektimme ansiosta kaikki on jälleen hyvin. Tämä vertauskuva varmasti motivoisi meitä kaikkia.

Itse olimme koulutuksen jälkeen täynnä intoa keksimiämme tarinan elementtejä kohtaan. Mutta miten ihmeessä saisimme tämän kaiken viestitettyä eteläafrikkalaisille partnereillemme? Emme vielä tunne maan kulttuurillisia nyansseja niin hyvin, että voisimme suoraan ehdottaa näitä ajatuksia heille. Ainakaan Zoomin tai Teamsin välityksellä. Ehkä odotamme, että tapaamme heidät kasvokkain ja voimme yhdessä löytää projektillemme tarinan elementit. Siihen asti nämä saavat innostaa ja motivoida ainakin meitä.

*Haaga-Helia amk:n koordinoiman Erasmus+ SUCSESS-hankkeen tavoite on lisätä yhteistyötä eteläafrikkalaisten korkeakoulujen ja yritysten välillä. Hanke edistää myös alueellista kehitystä ja yhteisöjen kehittämistä sekä valmistuneiden työllistymistä muutoksen, innovatiivisuuden ja elinikäisen oppimisen avulla. Lisää hankkeesta voit lukea täältä.