Korona vs. ilmasto – miksi suhtaudumme näihin kriiseihin niin eri tavoin?

Koronan aiheuttaman äkkipysäyksen jälkeen voi vain toivoa, että ilmastokriisiin tartutaan edes osin samalla intensiteetillä kuin pandemian taltuttamiseen.

Julkaistu : 30.03.2020

Viime aikoina monessa mediassa on ihmetelty, miksi suhtaudumme koronakriisiin kovin eri tavalla kuin ilmastokriisiin. Kummatkin uhkaavat meitä ja läheisiämme sekä taloutta, turvallisuutta, omaa terveyttämme ja tulevaisuuttamme. Kummatkin ovat ihmisen aiheuttamia kriisejä, joista on varoiteltu jo vuosia. Kuitenkin vain toisen takia olemme valmiita sulkemaan koko maailman.

Kiireesti koronan kimppuun, ilmasto odottakoon

Korona on viime viikkoina sulkenut rajat ja romahduttanut talousnäkymät ympäri maailmaa. Valtioiden johtajat käskevät kansalaisiaan pysymään kotona. Yritykset ovat pakotettuja ajamaan alas toimintojaan ennennäkemättömällä tavalla. Koronarajoituksilla ja ilmastolla on selvä yhteys: Liikenteen ja teollisuuden pysähdykset ovat parantaneet ilmanlaatua sekä Kiinassa että Italiassa. Maapallo on saanut lepotauon, mutta hinta on kova.

Korona nousi tietoisuuteemme vasta tammikuussa. Ilmastonmuutoksesta on puhuttu jo vuosikymmeniä. Ilmastokriisin näkyvin soturi Greta Thunberg on käynyt väsymiseen asti monen järjestön ja johtajan pakeilla puhumassa kriisin kiireellisyydestä. Hän on toki saanut valtavasti mediahuomiota, mutta mikään ei kuitenkaan ole muuttunut. Ilmastokriisi otetaan vakavasti, mutta konkreettiset globaalit toimet loistavat yhä poissaolollaan.

Koronakriisi kurittaa kuukausia, ilmastokriisi ikuisesti

Pandemioista on varoiteltu jo vuosia, mutta COVID-19-tauti on uusi uhka. Yleensä ihmiset suhtautuvat tuntemattomaan ja nopeasti etenevään uhkaan voimakkaammin kuin uhkaan, josta on puhuttu jo tylsistymiseen asti. Ihmiset ovat jo varsin tietoisia ilmastonmuutoksesta ja sen mukanaan tuomista uhista. Vaikka uhat pelottavat, on meillä mielestämme vielä aikaa, sanovat ilmastotutkijat mitä vaan. Voimme reagoida hitaammin ilmastokriisiin, joka ei uhkaa meitä täysillä välittömästi. Korona sen sijaan on keskuudessamme jo nyt.

Koronavirus on näkymätön uhka. Emme tiedä, koska virus tarttuu meihin tai kuka sitä levittää. Näkymätön vihollinen herättää kauhua. Kuten myös ajatus hengityskoneista ja niiden riittämättömyydestä. Olemme valmiita toimimaan heti. Ilmastokriisin uhkakuvat sen sijaan ovat näkyviä: Voimme todistaa omin silmin merenpinnan nousun, ilmastopakolaisten muuttoaallon, lajien tai lumipeitteen katoamisen. Meidän ei kuitenkaan tarvitse hätiköidä rajoitusten kanssa, jos näitä merkkejä ei näy omalla takapihallamme.

Koronarajoitukset ovat voimassa kuukausia. Ilmastonmuutokseen liittyvät rajoitukset olisivat ikuisia. Kestämme sen, että matkasuunnitelmamme menevät jäihin puoleksi vuodeksi, mutta ajatus siitä, että emme enää koskaan saisi lentää etelään on paljon vaikeampi hyväksyä. Määräaikaiset koronarajoitukset on helpompi hyväksyä kuin ikuiset ilmastokiellot.

Samoja lääkkeitä kumpaankin kriisiin

Koronaa vastaan on kehitteillä useita rokotteita. Ilmastokriisiin sellaista ei tule koskaan olemaan tarjolla. Monet koronan vastaiset toimet sopisivat kyllä hyvin lääkkeeksi myös ilmastokriisiin. Kenties voisimme liittää valtaviin koronaselviytymispaketteihin myös toimia, jotka ratkoisivat ilmastokriisiä. Ilmasto- ja koronakriisit ovat luonteeltaan erilaisia, mutta niistä kummastakin selviämiseen tarvitaan nopeita toimia sekä viranomaisia, yrityksiä ja meistä jokaista.

Mitä jos alkaisimme suhtautua ilmastokriisiin samalla tarmolla kuin koronan kukistamiseen? Mitä jos hallitukset asettaisivat ilmastorajoituksia yhtä vauhdikkaasti kuin nyt ulkonaliikkumiskieltoja? Mitä jos lentoyhtiöt siirtyisivät heti biopolttoaineisiin ja nostaisivat lippujen hintoja ilmaston takia? Mitä jos ihmiset vähentäisivät pysyvästi turhaa matkustamista, kun ovat nyt koronakriisin aikana huomanneet selviävänsä ilmankin?

On jo ehdotettu, että risteily- ja lentoyhtiöiden saamiin valtioiden takaamiin koronalainoihin ja -apuun liitettäisiin ympäristöön liittyviä ehtoja. Yritysten tulisi vähentää ilmastokuormitustaan ja päästöjään radikaalisti saadakseen tukirahat. Sosiaalisessa mediassa moni kilvan kommentoi pitävänsä etätöistä. Kenties jokapäiväinen matkustus toimistolle ja turhat työmatkat vähenevät tulevaisuudessa, kun työntekijät nyt pääsevät etätöiden ja -kokousten imuun. Liikenteen päästöt pienenisivät. Kotikaranteenissa moni on vihdoin ehtinyt pohtia, mikä oikeasti on tärkeää ja on nyt laittamassa elämäänsä uuteen uskoon mm. vähentämällä turhaa kulutusta. Ilmasto kiittäisi näistä teoista. Ehkä koronakriisistä voi seurata jotain hyvää ja alamme viettää vähäpäästöisempää elämää.

Ilmastonmuutoksen myötä meille tulee vain lisää pandemioita ja luonnonmullistuksia. Koronaviruksia ja vastaavia voi siis olla tulossa kiusaksemme joka vuosi. Koronan aiheuttaman täydellisen pysäytyksen jälkeen ei voi muuta kuin toivoa, että ilmastokriisiin tartutaan edes osalla siitä intensiteetistä, mitä on nähty koronakriisin taltuttamistoimissa. Ettei tarvitsisi kovin usein laittaa rajoja kiinni, rajoittaa vapaata liikkumista ja pysäyttää taloutta.