Siirry sisältöön
Työpaikan siirtymät ja rytmit – kuka teillä omistaa ajan?

Kirjoittajat:

Kimmo Mäki

korkeakoulupedagogiikan yliopettaja, KTT, KL
Haaga-Helia ammattikorkeakoulu

Julkaistu : 13.02.2019

Milloin teidän työpaikalla ollaan myöhässä? Voiko teillä lähteä kesken kokouksen, yhteisen kokoontumisen? Piipahdellaanko palaverista toiseen ja ollaan tehokkaita? Sallitaanko hiippailu mukaan myöhemmin, kun muut jo istuvat ”leirinuotiolla”? Kuinka paljon vie aikaa tasokas opetuksen suunnittelu?  Kun on työpaikalla aamusta iltaan, tekeekö työnsä paremmin kuin toiset? Millainen käsitys ajasta ja sen käytöstä elää organisaatiossanne?

Aika on paljastava elementti oppilaitosyhteisön tavasta olla ja elää, kun haemme vastauksia työorientaatioomme tai pyrimme löytämään avainkohdat, joihin muutoksilla halutaan vaikuttaa organisaatiossa. On oleellista tunnistaa normit (sovitut ja näkymättömät), joita aikaan liittyy organisaatiossa. Alkavatko kokoukset sovitusti ajallaan ja päättyvätkö ne ajallaan? Oleellista on myös avata, kuka tai ketkä hallitsevat yhteisten tilaisuuksien, tilanteiden aikaa?

Kuka omistaa ajan?

Kaikki kristallisoituu ajan omistajuuteen. Kenelle tai keille on muodostunut legitiimi hallita yhteistä aikaa? Kenen tulkinta ajankäytöstä on johtava? Tärkeää on myös havaita, miten yksilöiden aika on suhteessa yhteisön aikaan. Eritahtiset rytmit luovat jännitteitä työtiimien sisällä. Tämä paljastuu, kun arvioimme, miten organisaatiossa reagoidaan, jos tavoitteita tai aikataulua ei ole saavutettu. Oleellista on havaita, onko aika opettajayhteisöille monokroninen eli yksiaikainen resurssi. Kerran käytetty aika on iäksi menetetty ja siksi sitä tulee käyttääkin harkiten. Yhden asian voi tehdä kerrallaan. Vai onko aika polykroninen eli moniaikainen resurssi, jolloin avautuu mahdollisuus tehdä useita asioita yhtä aikaa. Nämä orientaatiot luovat vahvasti toimintakulttuuria, joka antaa pelikentän johtamiselle sekä yhteiselle tai individualistiselle tekemiselle.

Keskustelut ajanhallinnasta tai kiistelyt resurssien riittämättömyydestä ovat monen opettajayhteisön kuuma peruna. Käsitys riittävästä ajasta tehdä työ pohjautuu omiin kokemuksiin, henkilökohtaisiin työorientaatioihin ja uskomuksiin siitä, miten parhaiten opitaan. Monokroniset ja polykroniset resurssitulkinnat kolahtavat vastakkain. Näissä jännitteissä kiteytyvät työmme pohjimmaiset oletukset ja siksi ne ovat usein kovimpia vääntöjä. Muutostilanteet paljastavat käsityksemme ajasta ja tavasta tehdä työmme.

Siirtymät ja rytmit

Kuinka usein olemme tarkastelleet työviikkomme ajankäyttöä näkökulmasta: MITEN? Olen usein valmennussessioissa yhdessä ammatillisten opettajien kanssa tarkastellut työviikon avaamista ajankäytön näkökulmasta. Opettajat ovat pyynnöstäni kuvanneet perinteiseen lukujärjestyspohjaan työviikkonsa tunneittain. Olen kehottanut heitä avaamaan työmuotonsa ja kertomaan, millaista työtä (valmistelut, palaverointi, opetus-ja ohjaustyö, itsensäkehittäminen, tutkimustyö jne.) he tekivät ja tekivätkö yksin vai yhdessä. Tämä on paljastanut erityisesti siirtymät ja rytmit. Siirtymät ovat työmuodosta, roolista ja tilanteesta toiseen siirtymistä päivän aikana. Jokainen siirtymä vaatii valmistautumista, suunnittelua sekä latautumista. Se on merkittävä elementti ajanhallinnassa. Jaksaminen on koetuksella, kun siirtymiä on 6-7 päivittäin. Tämä on eittämättä iso kuormittava ja voimavaroja kuluttava elementti. Kiinnitämmekö huomiota siirtymiin työn suunnitteluissa?

Rytmi muodostuu viikoittaisten työmuotojen ja siirtymien synteesistä. Oleellista on, saako työhönsä hyvän sykkeen vai onko luvassa rytmihäiriöitä?

Ammatillisen kehittymisen tarina

Voiko monimuotoista, opetus-ja ohjaus- sekä TKI-työtä tekevä opettaja hallita työtään?  Jos erilaisia työmuotoja ja tehtäviä yhdistää henkilökohtainen ammatillisen kehittymisen tarina, työnhallinnalle on mahdollisuutensa. Fragmentoituneet palaset löytävät toisistaan rajapinnan. Tällöin työtä voi kutsua mosaiikkimaiseksi eri palojen muodostamaksi yhdeksi kokonaisuudeksi. Kehityskeskusteluissa menneen työvuoden arviointia ja tulevien työmuotojen suunnittelua tulisi sanoittaa ja kasata kehittyvän ammatillisen tarinan kautta.

Oletus ajasta, työn siirtymät, työn rytmit ja yhteisön sekä yksilön kehittymisen tarinat ovat parhaimmillaan kokonaisuus, joka mahdollistaa monitasoisen työn. Se vaatii opettajan työn näkyväksi tekemistä, yhteisiä tulkintoja moninaisesta työstä, kuormittavuudesta, jaksamisesta ja tukemisesta. Se vaatii jatkuvaa kalibrointia työyhteisön tulkintafoorumeilla. Polykroninen resurssiajattelu ajan suhteen on mahdollista, jos yksilön ja yhteisön ammatilliset intressit huomioidaan kerroksisessa ajassa. Käsitys ajasta tulee olla kaikkien nähtävillä ja siihen on voitava vaikuttaa.

”Muutos on ajan toinen nimi”–Aristoteles


Kirjoittaja on Haaga-Helia Ammatillisen opettajakorkeakoulun yliopettaja Kimmo Mäki.