Siirry sisältöön
Vastuullisuus
Viestitään tieteestä vastuullisesti

Vastuullinen tiedeviestintä toteutuu melko hyvin, jos muistamme olla ennen kaikkea rehellisiä, avoimia ja oikeudenmukaisia, kirjoittaa Nina Finell.

Julkaistu : 28.10.2020

”Tieteen ja tutkimuksen yhteiskunnallinen vaikuttavuus on keskeinen tiedepoliittinen tavoite. Vaikuttavuutta edistää se, että tiedeviestintä ja siihen sisältyvä vuorovaikutus tuovat tieteen tulokset yhteiskunnan hyödynnettäväksi.” (Tiedejulkistamisen neuvottelukunnan julkaisu Viesti rohkeasti, vaikuta vastuullisesti, 2018.)

Tieteen luotettavuuden ja yhteiskunnallisen hyödynnettävyyden kannalta on erityisen tärkeää, että siitä tehtävä viestintä on aktiivista, avointa ja rehellistä. Koska yhteiskunnallinen keskustelu on olennainen osa vastuullista tiedettä, on yhteisö otettava mukaan tieteen tekemiseen keskustelun ja kuuntelun kautta. Tämä tarkoittaa myös sitä, että tieteestä tulee viestiä ja keskustella yhteisesti sovittujen sääntöjen puitteissa.

Se, että yhteiskunnalliseen keskusteluun tulee tarjota mahdollisuus, ei tietenkään tarkoita sitä, että kaikki tutkimukset tuottaisivat laajaa keskustelua. Useimmat kuitenkin herättävät mielenkiintoa ainakin pienemmissä piireissä, kuten saman tieteen alan tutkijoissa tai oman organisaation sisällä. Oli keskustelu sitten miten pientä tai suurta tahansa, on tutkimus uskallettava asettaa alttiiksi sille.

Moninainen keskustelu haastaa tutkijaa

Sosiaalinen media ei ole ainoa, mutta tänä päivänä yksi keskeisimmistä yhteisöllisistä vuorovaikutuksen kanavista. Sen hyödyntämisessä tiedeviestinnässä on monia etuja. Jotta tutkimusta voidaan hyödyntää käytännössä, on tärkeää, että kohdeyleisöä kuunnellaan ja sen mielipide otetaan huomioon. Näin tutkimuksesta voidaan saada aitoa keskustelua aikaiseksi. Tämä voi auttaa myös tutkijaa itseään näkemään tutkimuksestaan asioita, joita hän ei ole tullut edes ajatelleeksi. Samalla tutkijalle tarjoutuu mahdollisuus levittää tietoa laajalle ja nostaa tutkimuksesta esiin kohdeyleisön kannalta kiinnostavia asioita.

Sosiaalisessa mediassa on kuitenkin myös haasteensa. Vuorovaikutus vaatii tutkijalta läsnäoloa ja aktiivisuutta. Lähtökohtaisesti erilaiset näkökulmat ovat tieteestä käytävän keskustelun suurin anti, mutta ne saattavat myös haastaa tutkijaa omien viestiensä sanoittamisessa. Vaikka tutkijan ei tarvitsekaan vastata jokaiseen kommenttiin itse, on tärkeää, että hän on valmis ottamaan tarvittaessa kantaa ja perustelemaan väitteensä.

Fiksua somekäyttäytymistä voi ja tulee odottaa meiltä kaikilta, ja tieteestä keskusteltaessa pätevät samat säännöt kuin missä tahansa somekeskustelussa. Yleisön on kuitenkin voitava luottaa, että tutkimuksesta ja sen tuloksista kerrotaan totuudenmukaisesti ja avoimesti. Tästä syystä erityisesti tieteentekijöiden on otettava eettinen vastuu viestinnästään. Tänä päivänä tiede on joutunut monessa suhteessa hyökkäysten kohteeksi, joten on toki myös erityisen tärkeää, että tieteentekijöiden oikeus ilmaisunvapauteen turvataan ja heitä tuetaan ja kannustetaan siinä.

Keskinäinen kunnioitus on vastuullisen tiedeviestinnän a ja ö

Käytännössä vastuullinen viestintä tarkoittaa, että tutkijan on viestiessään noudatettava tieteelle asetettuja eettisiä ja yhteisöllisiä normeja.

Tutkijalla, kuten kellä tahansa, voi olla faktaan perustuvan tiedon lisäksi oma näkökulmansa tutkittavasta asiasta. Onkin aivan sallittua, että hän tuo oman näkökulmansa esiin. Samalla tutkijan on kuitenkin erityisen tärkeä kiinnittää huomiota siihen, että yleisö kykenee helposti erottelemaan faktan mielipiteestä. Harvat tutkijat johdattavat tahallaan yleisöään harhaan, mutta näin voi kuitenkin huomaamatta käydä. Asia, joka on tutkijalle itselleen selvä kuin pläkki, ei välttämättä ole sitä kohdeyleisölle. Vaikka sanoitukseen ei tarvitse jumittua, on siihen kuitenkin hyvä kiinnittää huomiota.

Koska somessa keskustelu on todella moninaista, siellä on aina mahdollisuus myös sille, että tunteet saattavat kuumentua ja keskustelu lähtee kiertämään kehää. Tutkijana on kuitenkin muistettava, että niin houkuttelevaa kuin olisikin lähteä tähän mukaan, ei muiden keskustelijoiden provosoimisesta tai jankuttamisesta ole kenellekään hyötyä. Ja ihmisiä, kun kaikki kuitenkin olemme, myös tutkijat, virheitä sattuu ja tapahtuu. Niiden tunnustaminen ja korjaaminen on kuitenkin ensimmäinen askel kohti vastuullisempaa viestintää.

Vastuullinen tiedeviestintä toteutuu melko hyvin, jos muistamme olla ennen kaikkea rehellisiä, avoimia ja oikeudenmukaisia. Kaikilla on oikeus sanoa mielipiteensä, kunhan se, mitä sanoo ei loukkaa kenenkään oikeuksia, ihmisarvoa tai yksityisyyttä. Vuorovaikutuksen tärkein kulmakivi on kaikkien keskustelijoiden välinen kunnioitus. Tämä on meidän kaikkien hyvä muistaa, olemme sitten tutkijoita tai emme.