Otsikon nimiväännös liittyy hipsteri-ilmiön olutvalintoihin, joissa korostuu voimakas humalointi. Ja englanniksihan humala on ”hops”. Tähän ilmiöön palaan hetken päästä, ensin luon katsauksen suomalaisen juomakulttuurin kehittymiseen 2000-luvulla.

2000-luvun isoja trendejä ovat olleet alkoholin käytön vähentyminen, erittäin suuri matkustajatuonti ja viinasuomen kääntyminen viinisuomeksi. Alkoholin käytön vähentyminen ja siitä kokonaan kieltäytyminen ovat ennen kaikkea 2000-luvun taitteessa syntyneiden ilmiö. Matkustajatuonnin suuri osuus liittyy sekin vuosituhannen taitteeseen, Viron EU-jäsenyyden ja Viron matkailun kasvun vaikutuksiin. Viinan myynnin lasku ja viinien nousu liittyy todennäköisesti kaupungistumisen ilmiöihin.

Viinien Suomessa on nähty melko voimakkaitakin muutoksia kulutustottumuksissa. Punaviinit ovat olleet suositumpia kuin valkoviinit lähes koko 2000-luvun. Nyt tosin trendi on toiseen suuntaan ja kohta näyttää siltä, että puntit ovat tasan näiden kahden välillä.

Reilu vuosikymmen sitten yli 40 % kaikesta punaviinistä tuli Espanjasta, mutta nyt sen osuus on enää 16 % luokkaa. Chileläisten punaviinien osuus oli parhaimmillaan 30 % tuntumassa, nyt enää 26 %. Erikoisin tapaus punaviinimarkkinassa on piskuinen Portugali, joka on tänä vuonna nostanut myyntiään yli 60 %, ja sen osuus on kasvanut 5,4 prosentista 8,9 prosenttiin. Italiaa pitää nosteessa Amarone ja sen pikkuveli Ripasso.

Valkoviinimarkkinan voittaja viimeisten vuosien aikana on ollut Saksa, joka on tilaistoissa noussut sijalle 2 Chilen jälkeen. Alko ei valitettavasti julkaise viinien rypäleiden suosiosta mitään kuluja, mutta koska Saksa on rieslingmaa, on hyvä syy olettaa, että myös rieslingin suosio on huimassa nousussa. Tätä mielikuvaa vahvistaa Alkon valikoiman huima riesling-viinien osuus (21,3 % kaikista valkoviineistä). Suomesta on siis tullut raikkaan rapsakoiden riesling-viinien suuri ystävä.

Toinen raikkauteen liittyvä ilmiö on kuohuviinin suosion kasvu koko 2000-luvun ajan lähes 10 % vuosittaista vauhtia. Korkeasuhdanteen vallitessa nousu kohdistui samppanjaan, viime aikoina etenkin italialaiseen proseccoon. Tämäkin on osoitus suomalaisen maun kääntymisestä raikkaan hapokkaaseen suuntaan.

Merkittävin kulttuurisen suunnan muutos on kuitenkin tapahtunut Suomen olutkartalla. Perinteinen keskiolut on alkanut viimeinkin taantua. Siihen on viime vuodesta asti vaikuttanut yllättävän vähän vahvemman oluen myynnin siirtyminen vapaasti vähittäiskaupan piiriin.

Suurin muutos olutmarkkinassa on kahden tekijän aiheuttama. En ole ihan varma, kumpi niistä on syy tai seuraus. Aloitetaan kuitenkin kuluttajista, joille jonkinmoinen ikoninen 2010-luvun juoma on skottilaisen Brewdog-panimon Punk-IPA eli Indian Pale Ale. Tämä riemastuttavan voimakkaasti humaloitu juoma keräsi huiman suosion citykulttureissa kaikkialla pohjoismaissa. Sen myötä myös muut ale-tyyppiset oluet ovat kasvattaneet markkinaosuuttaan prosentista kuuden prosentin paikkeille.

Toinen tekijä on valmistukseen liittyvä. Suomen panimoiden määrä on noussut jo sadan yli eli samoille lukemille kuin ennen kieltolakia. Joskus 1980-luvun lopussa oltiin tässä mielessä aallonpohjassa, kun Suomessa taisi olla 3 panimoyhtiötä. Nyt pien- ja mikropanimoita on kaikissa maakunnissa, ja ne ovat merkittävä osa suomalaista lähituotekulttuuria. Moni panimomestari pitää erityisesti ale-oluiden tekemisestä, koska niissä pääsee helposti luomaan muista erottuvaa makuprofiilia ja tuotteen valmiiksi saaminen käy rivakammin kuin lageroluissa. Kun IPAan aletaan vähitellen kyllästyä, ovat esimerkiksi hedelmäiset hapanoluet juuri nyt pinnalla.

Suomalaisten uusi mieltymys raikkauteen ja karvauteen näkyy siis hipsterimäisessä IPA-ihannoinnissa olutmaailmassa ja mieltymys erityisesti raikkauteen rieslingin ja kuohuviinin suosion myötä. Nähtäväksi jää, tuleeko karvaudesta seuraava trendi myös punaviinien kohdalla, ja näkyykö se joidenkin perinteisten laatuviinialueiden nousuna, kuten Piemonten Barolo tai Toscanan Sangiovese-viinit Chianti ja Brunello.