Pienten oppijoiden keskittymiskyky ei ole samalla tasolla kuin aikuisilla. Varhaismusiikkikasvattajien keskuudessa kuuleekin puhuttavan 15 minuutin säännöstä. Tämä tarkoittaa sitä, että yhteen aktiviteettiin on käytettävä aikaa maksimissaan viisitoista minuuttia. Ajatellaan, että lapsi ei malta keskittyä sen pidempään kerrallaan.

Musiikkileikkikoulussa tunti voi sisältää esimerkiksi laulua, leikkiä, soittoa, aktiivista kuuntelua, tarinoita, loruja ja monitaiteellisia työtapoja kuten tanssia, draamaa tai kuvataidetta. Musiikkileikkikoulun rikkaus piilee edellä mainituissa opetuksen monipuolisissa ja eri aisteja hyödyntävissä työtavoissa. Monipuoliset aktiviteetit auttavat keskittymään ja pitämään mielenkiinnon yllä koko tunnin ajan. Samalla ne tukevat lapsen kokonaisvaltaista kehitystä.

Yhteiset pelisäännöt luovat turvaa

Aiheeseen liittyen on haastateltu Pop & Jazz Konservatorion musiikkileikkikoulunopettaja Laura Kohosta. Kohonen on 10 vuoden opettajan urallaan oppinut ratkaisemaan haastavia ryhmäopetustilanteita. Keskustelussa esiin nousivat muun muassa kohtaamisen tärkeys ja se, kuinka olennaista on nähdä lapsi diagnoosin läpi. Musiikkileikkikouluikäisillä lapsilla on harvemmin ADHD- tai ADD-diagnoosia, vaikka se saattaisi näkyä jo selvästi ryhmäopetustilanteessa. Tarkkaavaisuuden vaikeudet ilmenevät eri tavoin riippuen yksilöstä. (Kohonen Laura 2020. Pop & Jazz Konservatorio, haastattelu 18.10.2020)

Kohosen mukaan kaikille yhteiset pelisäännöt ja rajat luovat lapsille turvaa sekä auttavat opettajaa pitämään langat käsissään. Hänen mukaansa sääntöjen ja rajojen opettelu sekä niiden noudattaminen kannattaa aloittaa jo lukukauden ensimmäisestä tunnista lähtien.

Joskus säännöt kuitenkin unohtuvat, eikä niistä muistuttaminen auta rauhoittamaan tilannetta. Tutut musiikkileikkikoulussa käytetyt työtavat toimivat apuna, kun keskittyminen halutaan palauttaa takaisin yhteiseen toimintaan. Esimerkiksi kuvien käyttö on tehokas keino saada lasten huomio siirtymään opetukseen kuulumattomasta käyttäytymisestä takaisin itse asiaan.

Jokainen opettaja tekee työtään oman persoonansa kautta ja hyödyntää hyväksi havaittuja toimintamalleja opetuksessaan. Lasten kanssa työskennellessä yleisohjeena toimii usein yksinkertaisesti ”vähemmän selitystä ja enemmän toimintaa”.