Huolimatta kaikesta hyvästä, mitä positiivinen pedagogiikka tuo oppimiseen ja kasvatukseen, en voi olla raottamatta positiivisuuden huntua, jonka varjoon ilmiö näyttää toisinaan unohtuvan.

Kun on vuosikausia harjoitellut kriittistä ajattelua ja oppinut suhtautumaan asioihin tietyllä varauksella, on sitä mahdotonta sivuuttaa tai kytkeä pois päältä. Ja onhan kriittinen tarkastelu myös tarpeellista. Näin on erityisesti silloin, kun asialla on painoarvoa yhteiskunnallisesti tai laajenevaa kannatusta ihmisten keskuudessa.

Positiivinen pedagogiikka pohjautuu positiiviseen psykologiaan. Positiivinen psykologia taas on syntynyt tasapainottamaan psykologiassa aiemmin pitkään vallinnutta tendenssiä, jossa keskiössä on ollut ihmismielen neuroosit ja ongelmat sekä niiden selvittäminen.

Ihmismielen potentiaalia ja vahvuuksia on ollut tarpeellista tuoda esiin psykologian liiallisen synkkää ihmiskuvaa vasten. Positiivinen pedagogiikka tuo siis pohjimmiltaan positiivisen psykologian oppia käytäntöön ja on luomassa positiivisen psykologian mukaista ihmiskuvaa.

Trendit valtaavat alaa

Kriittisyyteni tässä asiassa ei liity niinkään itse positiiviseen pedagogiikkaan, vaan siihen, että positiivisesta pedagogiikasta on muodostumassa tai on jo muodostunut kasvatuksen trendi. Ja sosiaalisena ilmiönä kaikenlaisilla trendeillä näyttää olevan taipumus lopulta yksisilmäistyä ja pinnallistua, jolloin hämärtyy se, mikä on asian ytimessä ja olennaista.

Hämärtyy se, mitä positiivisella pedagogiikalla ja psykologialla on alun perin haluttu ihmisessä vahvistaa ja tukea. Näin lopulta maalaamme ihmisestä kuvaa, joka ei ole enää yhtä vivahteikas ja värikäs kuin alkuperäinen.

En siis ajattele, että positiivinen pedagogiikka tai psykologia itsessään olisi jotenkin erityisen ongelmallinen. Tai se on ”ongelmallinen” samalla tapaa kuin mikä tahansa ajatus, oppi tai ideologia. Eli se ei sellaisenaan kykene täysin kuvaamaan todellisuuden moniulotteisuutta.

Kyseessä on ennemminkin näkökulma ihmisyyteen ja todellisuuteen – positiivisesta pedagogiikasta ja psykologiasta puhuttaessa erittäin tärkeä sellainen. Eikä näkökulma sinänsä ole ongelmallinen, ellei sitä erehdy pitämään kokonaiskuvana.

Opettaja avainasemassa

Miksi tämä on tärkeää? Mielestäni siksi, että positiivinen pedagogiikka ilmenee konkreettisella tasolla opetustilanteessa. Se toteutuu käytännössä yksilön eli opettajan tai kasvattajan toimesta. Positiivisen pedagogiikan idea toteutuu tai on toteutumatta elävässä tilanteessa nykyisyyden polttopisteessä yksittäisinä tekoina ja valintoina.

On siis avainasemassa, mikä on opettajan tai kasvattajan henkilökohtainen suhde positiivisen pedagogiikkaan ja sen taustalla oleviin arvoihin. Jos suhde on epäselvä, on mahdotonta tunnistaa, mikä on niiden mukaista toimintaa käytännön tilanteessa. Kaikessa hiljaisuudessa ja huomaamatta yksilön vaikutus ulottuu todella laajalle.

Yksilön valinnat, sanat ja teot painavat lopulta paljon ja on tärkeää, että niiden elinvoima kumpuaa syvemmältä arvopohjasta. Pidetään siis positiivisen pedagogiikan ajatus kirkkaana, jotta vahvistamme yksilöitä tasapainoisella ja terveellä tavalla. Näin luomme hyvinvointia ja toimintakykyä yhteiskuntaamme.