Lasten keskittymisvaikeudet ovat lisääntyneet 80-luvulta lähtien, toisaalta lapset ovat entistä avoimempia ja rohkeampia. (Maja Anja, haastattelu 13.11.2020, Käpylän musiikkiopisto) Ylivilkkaus näkyy soittotunneilla vaikeutena pysyä paikoillaan, mutta mentaalista poissaolevuutta taas on vaikeampi havaita.

Miten tukea lapsen keskittymistä soittotunnilla?

Yksilöopetus on aina oppijakohtaista. Soitonopettaja suunnittelee soittotunnit kunkin oppilaan kehitystason ja muut oppimiseen vaikuttavat seikat huomioiden. Anja Maja korostaa, että soittotunneilla tärkeintä on oppilaan kohtaaminen – kokemus kuulluksi ja nähdyksi tulemisesta. Jokainen saa oppia omassa tahdissaan.

Välittömät visuaaliset vaikutteet saattavat häiritä keskittymistä, joten on tärkeää poistaa oppimisympäristöstä ylimääräiset ärsykkeet. Lapsi kannattaa esimerkiksi sijoittaa luokassa niin, ettei hän näe kelloa tai ikkunaa. Ennen ohjeen antamista varmistetaan huomion kohdistuminen ohjeeseen. Ohjeet pidetään lyhyinä ja selkeinä. Monimutkaisemmat tehtävät on hyvä jakaa pienempiin ja hallittavampiin osiin.

Rakenteen hahmottamisessa voi auttaa tunnin visualisoiminen kuvakartaksi. Kartan voi piirtää joko opettaja tai oppilas itse tapauskohtaisen harkinnan mukaan. Tunnin rakenteen
luomiseen sovellettavia apukeinoja ovat myös tarinankerronta ja pelillistäminen. Toistojen määrän rajaaminen ennaltaehkäisee turhautumisen tunnetta. Määrä voidaan arpoa esimerkiksi antamalla lapsen heittää noppia, jolloin lapsi saa kokea vaikuttavansa omalla
toiminnallaan tunnin kulkuun.

ADHD-oireisen aikuisen tukeminen

ADHD ja ADD ovat neuropsykologisia häiriöitä, joiden oireet alkavat jo lapsuudessa. Aikuisuudessa oirekuva voi haitata enemmän elämää, joten usein oirekuvan omaava henkilö on saanut diagnoosin vasta aikuisena. (ADHD-liitto 2021) ADHD-oireisilla saattaa olla myös usein muita psykologisia sairauksia tai oireita, joten diagnoosin tekeminen aikuiselle voi olla haastavaa. (Leppämäki, Virta, Salakari & Humaljoki 2017, 3–4).

ADHD-oireisilla on usein muitakin oppimisen vaikeuksia kuin vain tarkkaavaisuuden vaikeus. Tehokas ja mielekäs oppiminen vaatii usein opiskelun suunnittelua, itselle sopivien opiskeluvälineiden ja -tapojen tutkimista sekä myötätuntoista ja lempeää suhtautumista oppimisen vaikeuksia kohtaan. (Leppämäki ym. 2017, 24–25.) Aikuisopiskelijoille voi opetustilanteissa soveltaa samoja työkaluja kuin lasten ja nuorten tarkkaavaisuuden ylläpitämisessä. Selkeä tuntirakenne, oppimisen tavoitteet ja harjoitteluun ohjeistaminen
auttaa myös aikuista oppimaan paremmin.

Aikuisen kanssa tarkkaavaisuudesta voi keskustella avoimesti ja auttaa löytämään keinoja tarkkaavaisuuden ylläpitämiseen. Usein aikuisetkin tarvitsevat opettajalta tukea vahvuuksien löytämiseen, jotta oppimiskokemuksista tulee mielekkäitä. Kun ADHD-diagnoosin saanut oppilas saa oikeanlaista tukea ja kannustusta, voivat hänen erityispiirteensä auttaa luovien ratkaisujen syntymisessä ja inspiroida toisia. Usein tunneilla käykin niin, että osat vaihtuvat – myös opettaja pääsee oppijan rooliin.

Lähteet:

Leppämäki, S., Virta M., Salakari A. & Humaljoki K. 2017. Aikuisen arki toimimaan. ADHD-liitto, s. 3–4, 24–25. Luettavissa: https://adhd-liitto.fi/wp-content/uploads/2018/05/aikuisen-arki-toimimaan-opas-2017_kevyt.pdf

Parkkinen, L. & Puustjärvi, A. 2018. Lasten ja nuorten ADHD:n hoito kognitiivisen käyttäytymisterapian avulla. Teoksessa Ranta, K., Fredriksson, J., Koskinen, M. ja Tuomisto, M.T. Lasten ja nuorten kognitiiviset ja käyttäytymisterapiat. Duodecim. Helsinki.