Siirry sisältöön
Soiva opettajuus
Instrumenttiopetus koronan keskellä

Soiva opettajuus -sarjassa julkaistaan musiikkipedagogiopiskelijoiden kirjoittamia blogitekstejä. Opiskelijat ovat suorittaneet Haaga-Heliassa keväällä 2021 osan tutkintoonsa kuuluvista opettajan pedagogista opinnoista.

Kirjoittajat:

Julkaistu : 21.06.2021

Minulla on kolme lauluoppilasta, joista kahta minun tulisi opettaa ryhmänä ja yhtä yksilönä. Jo varhaisessa vaiheessa koronan keskellä olen kuitenkin opettanut kaikkia kolmea erikseen. Tästä kaksi ryhmäläistäni ovat innoissaan. Onhan se mukavampaa saada henkilökohtaista opetusta ja aikaa itsensä kehittämiseen.

Olen siirtynyt täysin etäopettamiseen, ja yritän aikatauluttaa kaikki kolme oppilastani viikon samalle päivälle mielellään peräkkäin, jotta pääsen jonkinlaiseen opetuksen flow -tilaan. Lisäksi opetuksen aikana syntyvät hyvät oivallukset pystyn siirtämään seuraavan oppilaan tunnille ja opettajana pääsen nauttimaan oppilaan omista oivalluksista.

Aloitamme tunnit yleensä kehollisella harjoitteella, joka sisältää niskan, kaulan ja kropan venytyksiä sekä hengityksen syventämistä. Tästä seuraava hyvä olo pyritään siirtämään äänentuottoon erilaisen muminan, hyminän ja päristelyn kautta. Jahka oppilas on saatu näin ”huijattua” käyttämään ääntään kurkkua jännittämättä, on sekä oppilaalle että opettajalle mukavaa siirtyä laulamaan oikeasti, tuumimaan miten vokaalit istuvat suussa.

Viimeistään tässä kohtaa Zoom alkaa tietysti pätkiä. Molemmat osapuolet hyväksyvästi hymähtäen toteamme, kuinka kaikki toimisi fiksummin lähiopetuksessa. Lopulta pääsemme yrityksen ja erehdyksen kautta siihen vaiheeseen, että ääniharjoitukset sujuvat ja alamme työstää kappaletta, laulua, aariaa.

Aikaviiveen takia säestäminen onnistuu etäsovelluksissa kehnosti, joten oppilas on käytännössä oman äänensä kanssa kahden (Hui!). Minä hyväksyvästi nyökytellen toisella puolella antaen palautetta ja kommentteja ääntämyksestä, vireestä sekä yleisestä fraseerausajattelusta. Päätämme tunnin jonkinlaiseen koontiin keskustellen ja useimmiten hyväntuulisiin hyvästeihin, joissa sovimme seuraavasta tapaamisesta.

Ruudun välityksellä opettaminen, ainakin näin klassisen vahvistamattoman laulun näkökulmasta, on kuin kivirekeä vetäisi. Koko ajan opettajana tuntuu siltä, että ei pysty auttamaan niin kuin itse toivoisi. Oppilaan puolestaan valtaa hätäännys, kun verkkoyhteys pätkii ja hän joutuu kysymään yhä uudelleen saman neuvon. Kuitenkin onneksi kun laulattaa, sille ei voi mitään, eikä onnistumisen riemua edes Zoom pysty riistämään.

Haaga-Helian opettajankoulutus tekee yhteistyötä Metropolia Ammattikorkeakoulun ja Turun ammattikorkeakoulun kanssa vastaamalla musiikkipedagogin tutkintoon sisältyvistä 60 opintopisteen laajuisista opettajan pedagogisista opinnoista.

Tekstien toimitus: Ilkka Uronen, Petja Sairanen ja Haaga-Helian viestintä