Varhaisiän musiikkikasvatuksessa puhutaan toimintaan virittäytymisestä. Pitkän päivän jälkeen illalla lapsiryhmissä voi olla jopa ylivirittymistä. Tässä tilanteessa onkin haasteellista saada väsynyt ryhmä virittäytymään uuteen toimintaan. Kun keho on väsynyt, sen herättelyyn voi ottaa rauhassa aikaa.

Kehon eri osia voi konkreettisesti lämmitellä. Lämmittely voidaan tehdä esimerkiksi kehorytmien muodossa. Lapset voivat myös itse kokeilla, millaisia ääniä oma keho pystyy tuottamaan. Jalkojen tömistely, käsien taputus, rintakehän kumina ja pään taputtaminen soivat eri tavoin.

Lapset (ja tietysti myös aikuiset) voivat virittäytyä myös soittamalla toistensa kehoa. Oppilaat jaetaan pareiksi ja taustalle laitetaan esimerkiksi joku rytmikäs kappale. Oppilaat soittavat musiikin mukana toistensa kehoa taputellen samalla kun toinen pareista istuu rauhassa paikallaan.

Virittäytymisen lisäksi tapahtuu luottamuksen rakentumista ryhmäläisten välillä. Jos käden kosketus ei jostakin syystä tunnu hyvältä, voidaan sivellä toista esimerkiksi höyhenillä tai hieroa pienellä hierontapallolla.

Ryhmää on osattava kuunnella

Toiminnan suunnittelussa on hyvä olla jokin selkeä runko, jonka ympärille toiminta on rakennettu. Tämä ei kuitenkaan saisi olla liian sidottua. Toimintaa on kyettävä muuttamaan sen mukaan, mikä on ryhmälle sopivaa. Keskittymiskyky voi vaihdella suuresti päivästä riippuen. Jos opettaja on suunnitellut tuokioon aluksi enemmän soittamista ja paikallaan olemista, hän voi tilanteesta riippuen vaihtaa suunnitelmansa järjestystä.

Kokenut opettaja pystyy vaihtamaan suunnitelmansa vaikka kokonaan uuteen. Se, kuinka ”herkät tuntosarvet” opettajalla on, tulee kokemuksen myötä. Ryhmän kuuntelu vie aikaa, ja sen ymmärtämisen suhteen pitää olla armollinen. Aina tulee uusia ryhmiä ja uusia tilanteita eteen, joiden ymmärtäminen jo itsessään vie aikaa.

Toisinaan ryhmään tulee myös uusia jäseniä, vaikka toimintakausi on jo alkanut. Silloin tarvitaan lisää ryhmäytymistä, jotta uudet jäsenet voisivat kokea ryhmän turvallisena, eivätkä jää sivuun. Opettajalla on hyvä olla työssään kiireettömyyttä, jotta hän pystyy käyttämään tähän tarpeeksi aikaa. Muut tavoitteet oppimiselle jäävät sillä hetkellä toissijaisiksi.

Pitemmän päälle luottamuksen ja turvallisen ilmapiirin luominen ovat kuitenkin oppimista edistäviä asioita. Jos turvallisuutta ja luottamusta ei pääse syntymään, oppilas ei välttämättä motivoidu toiminnasta. Pahimmassa tapauksessa oppilas voi jopa pelätä opettajaa tai muita ryhmässä olevia, eikä toiminta tuota hänelle mitään mielihyvää.

Erilaisia polkuja onnistuneeseen oppituntiin

Erilaiset työtavat mahdollistavat erilaisia oppimisen polkuja. Puhutaankin musiikin alkupolusta, jonka voi aloittaa missä iässä tahansa. Polkuja voi lähteä seuraamaan oman mielenkiinnon mukaan. Opettaja voi rakentaa tuntinsa esimerkiksi jonkin teeman mukaisesti.

Varhaisiän musiikkikasvatuksessa näitä teemoja voivat olla esimerkiksi vuodenajat, eläimet, juhlat, luonto tai ystävyys. Yksi teema voi lähteä liikkeelle esimerkiksi muutamasta laulusta, joiden ympärille rakentuu monenlaista toimintaa. Samaa laulua voi soittaa, tanssia tai maalata.

Tutusta laulusta voi myös saada ideoita vaikkapa yhteiseen improvisointiin tai säveltämiseen. Siitä voi syntyä satuja tai sitä voi lorutella ja kuunnella.

Myös rauhoittuminen vie oman aikansa

Oppitunnin lopettamista voidaan kutsua toiminnan ”sulkemiseksi”. Kuinka sitten rupeaa ”sulkemaan” toimintaa, kun oppitunnin loppupuolella lapset tanssivat villinä huivien kanssa ja heidän on luonnollisesti vaikea rauhoittua heti musiikin loputtua?

Siihen on varmasti monta tapaa. Innostuminen mukavasta toiminnasta on riemullista ja rauhoittuminen vie oman aikansa. Tunnin loppuun voi esimerkiksi keksiä teemaan sopivan sadun, jota lapset saavat kuunnella lattialla lepäillen. He voivat rauhoittua kuuntelemaan musiikkia, tai sitten voidaan koota ryhmä lähtötilanteeseen vielä uudelleen ja lauletaan sekä leikitään sama laulu, jolla lähdettiin liikkeelle.

Opettaja voi käyttää mielikuvitusta ja käyttää hyväkseen myös esimerkiksi pehmoeläimiä tai käsinukkeja. Lapset voivat yhteistyöllä peitellä vaikkapa karhun talviunille peitoilla ja höyhenillä. Näin suuntaudutaan vielä leikin kautta rauhallisempaan tunnelmaan.

Luottamus syntyy aina vuorovaikutuksessa

Kun turvallinen ilmapiiri on muodostunut, oppilaat uskaltavat kertoa omia ideoitaan ja heittäytyä toimintaan entistä kokonaisvaltaisemmin. Opettaja voi hyödyntää opetuksessaan oppilailtaan saamia ideoita ja oppilaiden ideat voivat viedä toimintaa sujuvasti eteenpäin. Kuitenkin niin, että opettaja on aina tilanteen tasalla ja luo turvalliset raamit toiminnalle.

Ryhmäopetuksesta tulee näin osallistavaa ja oppilasta kuuntelevaa. Tällöin opettaja pyrkii parhaansa mukaan kuuntelemaan ryhmänsä tarpeita. Näin ryhmässä olijat voivat kokea, että he pystyvät vaikuttamaan ryhmän toimimiseen. Heidän ideoillaan on merkitystä ja opettaja arvostaa heidän tekemistään.

Lapset innostuvat yleensä luonnostaan tanssimisesta ja kokeilevat mielellään erilaisia soittimia. Soittimiin tutustuminen on tärkeää, sillä silloin niiden soittamiseen tulee varmuutta. Aikuisella voi olla suurempia estoja, sillä aikaisemmat kokemukset vaikuttavat tilanteeseen. Jos aikuisella on rajoittavia ajatuksia omasta musikaalisuudestaan, hän saattaa ajatella, ettei hänen osallistumisellaan ole merkitystä.

Erityisesti varhaisiän musiikinopetuksessa yksi tärkeä tavoite on juuri vanhemman ja lapsen vuorovaikutuksen vahvistaminen. Onneksi korvaavia kokemuksia on tarjolla, ja opettajalla on mahdollisuus tarjota oppilailleen erilaisia taiteen mahdollisuuksia iästä riippumatta. Aikuisten kannustaminen kokeilemaan ja oppiminen pois virheiden pelosta voi viedä aikaa.

Lähteet

Huhtinen-Hilden, L. & Pitt, J. 2018. Taking a Learner-Centred Approach to Music Education.

Huhtinen-Hilden, L., Raninen, T. & Ranta-Meyer, T. 2010. Soivia kohtaamisia.

Tämä blogikirjoitus kuuluu taidepedagogiopiskelijoiden kirjoittamien Soiva ja luova opettajuus -tekstien sarjaan. Opiskelijat suorittavat Haaga-Helia Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa osan tutkintoonsa kuuluvista opettajan pedagogista opinnoista.