Loppuvuodesta 2019 alkanut koronavirusepidemia laittoi koko maailman työkentät kerralla kovalle koetukselle, kun pandemiaksi levinnyt tauti ajoi Suomessakin ihmiset eristyksiin ja etätöiden pariin. Maailmassa eletään tällä hetkellä hyvin erikoista aikaa, joka haastaa myös luovien alojen ammattilaiset kuten laulunopettajat käyttämään työssään niin teknologiaa kuin mielikuvitustaankin täysin uusilla tavoilla.

Havaintojemme mukaan laulun opiskeleminen ja opettaminen etäopetuksessa poikkeaa hyvin paljon lähiopetuksesta. Se vaatii onnistuakseen sekä opettajalta että oppilaalta molemminpuolista yhteispeliä, suunnitelmallisuutta ja monipuolisia tietotekniikan hallintataitoja.

Mitä etälaulutuntiin sitten tarvitaan?

Laulun etäopetuksesta käydään internetin eri foorumeilla nyt paljon keskustelua, sillä tilanne on täysin uusi monelle opettajalle ja oppilaalle. Alaan erikoistuneissa Facebook-ryhmissä, blogikirjoituksissa ja YouTube-kanavilla jaetaan vinkkien, kokemusten ja vertaistuen lisäksi myös konkreettisia neuvoja etälaulutuntien sisällön rakentamiseen. Niissä myös tarjotaan opastusta tunneilla käytettävän teknologian hyödyntämiseen.

Etäopetus vaatii oppilaalta ja opettajalta perustietoja etäopetuksessa käytettävistä ohjelmistoista ja laitteista. Yksinkertaisimmillaan opetus vaatii oppilaalta puhelimen, padin tai tietokoneen. Opettaja tarvitsee tietokoneen sekä ohjelmiston, jolla hän voi ottaa yhteyden oppilaaseen (esim. Zoom).

Opettaja luo virtuaalisen tapaamisen, johon yksi tai useampi opiskelija voi liittyä. Jos tapaamiseen liitytään tietokoneella, ei oppilaan tarvitse ladata kyseistä ohjelmistoa koneelleen toisin kuin padia tai puhelinta käytettäessä.

Etäyhteyksissä on myös haasteita

Onnistuneen verkko-opetustunnin takana on paljon ennakkovalmisteluja, sillä teknologian toimivuuden ja tunnin sujuvuuden vuoksi tunteja on valmisteltava usein perinteistä lähiopetusta enemmän. Laulun etäopetuksessa täytyy ottaa myös huomioon se, että videopuheluyhteyden päässä olevat henkilöt eivät pysty soittamaan soittimia yhtä aikaa, säestämään tai vaikkapa taputtamaan yhtä aikaa soivan musiikin päälle, sillä verkko-yhteyden kautta ääneen tulee aina viive. Harmillisesti tämä siis sulkee pois kaiken yhteisbändisoiton ja oppilaan livesäestyksen, mutta ne eivät kuitenkaan ole onnistuneen laulutunnin esteenä.

Sen, mitä etäyhteydellä ei pystytä viiveen takia toteuttamaan, voi opettaja äänittää nauhalle. Etälaulunopetusta helpottamaan voi äänittää esimerkiksi harjoiteltavien kappaleiden säestysnauhoja sekä tarvittavia ääniharjoituksia, kuten äänenavauksia tai tekniikkatreenejä, jotka voi lähettää oppilaalle etukäteen. Tällöin oppilas voi tutustua harjoituksiin rauhassa etukäteen. Oppilas voi harjoitella tarvittaessa äänitteen kanssa sekä kotiharjoittelussa että etätunnilla.

Säestämisen ratkaisemikseksi on kotikutoisen säestysäänitteiden lisäksi käytettävissä myös muitakin ratkaisuja: karaoke-taustat, erilaiset backing track/play along -tyyppiset säestysratkaisut sekä monia maksullisia ja maksuttomia sovelluksia. Jos laulunopiskelijalta luonnistuu esimerkiksi kitaran, pianon, harmonikan tai minkä tahansa muun säestysinstrumentin soitto, niin silloin oppilas voi myös oivallisesti säestää tunnin aikana itse itseään.

Ihmiset oppivat monella eri tavalla

Laulunopettajat ja laulamista opiskelevat voidaan jakaa karkeasti lokeroida kolmeen erilaiseen ryhmään, jotka kertovat, millä tavoin oppija hahmottaa oppimaansa parhaiten.

• Visuaalinen laulunopiskelija oppii parhaiten näkemällä: luetusta tekstistä, kuvista, väreistä, symboleista, miellekartoista, nuottikuvasta. Hän saattaa tarvita näkömielikuvia opittavista asioista.

• Auditiivinen laulunopiskelija oppii parhaiten kuulemalla: äänien kautta, kuunteluesimerkeillä, matkimalla, toistamalla, kokeilemalla ja ääneen puhumalla.

• Kinesteettinen laulunopiskelija oppii parhaiten kehonsa kautta havainnoimalla. Kehon tuntemus, liike, oma peilikuva, tuntoaisti ja kokeileminen ovat oppijalle tärkeitä elementtejä.

Verkko-yhteydessä pidettävässä laulunopetuksessa saadaan paremmin toteutumaan auditiivisen ja visuaalisen oppijan oppimistapoja, mutta eniten etäopetuksesta kärsii kinesteettinen oppimistyyli.

Laulunopetus on hyvin usein melko hands on -tyyppistä lähestymistä varsinkin laulutekniikkaa harjoitettaessa. Tällöin opettaja pystyy muokkaamaan oppilaan lauluasentoa konkreettisesti lähikontaktissa, tarkastella kokonaisvaltaisesti hänen kehoaan tunnilla päästä varpaisiin tai pyytää oppilasta tunnustelemaan kehon esimerkkejä harjoituksista opettajan näyttämänä.

Videoyhteyden välityksellä tämä hyvin yleinen opetustyyli ei ole samalla tavoin mahdollista, sillä vaikka opettaja osaisikin sanallistaa esim. lauluasentojen muutokset mahdollisimman hyvin oppijalle, ei se kuitenkaan ole sama asia kuin asentojen muuttaminen konkreettisesti lähikontaktissa.  Asiaa voisi verrata esimerkiksi etäfysioterapeutin vastaanottoon. Fysioterapeutti voi neuvoa videoyhteyden päässä asiakastaan mutta ei pysty konkreettisesti varmistamaan, tekeekö asiakas liikeradat oikeanmukaisesti, eikä tässä tilanteessa näin ollen pääse korjaamaan kehoa oikeisiin asentoihin.

Tämä blogikirjoitus kuuluu taidepedagogiopiskelijoiden kirjoittamien Soiva ja luova opettajuus -tekstien sarjaan. Opiskelijat suorittavat Haaga-Helia Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa osan tutkintoonsa kuuluvista opettajan pedagogista opinnoista.