”Nyt ei oikein irtoo” – sanoivat opiskelijat iltaopetuksessa, kun tehtävänä oli ideoida annettuun haasteeseen ratkaisuehdotuksia. Ideointi on luovaa toimintaa ja luovuus on dynaaminen mielentila, joka tarvitsee sopivat puitteet syntyäkseen. On siis aivan inhimillistä, ettei pitkän työpäivän jälkeen heti “irtoo”, sillä ideoinnin kannalta parasta on antaa ajatuksille aikaa ja tilaa myös rauhoittua.

Luovuutta pidetään herkästi vain luovilla aloilla työskentelevien ihmisten ominaisuutena. Luovuutta on kuitenkin kaikilla, ja jokainen ihminen on luova omalla ainutlaatuisella tavallaan. Meillä on luovuuden rakennusaineet olemassa jo syntymästä lähtien, emme vain välttämättä tiedosta niiden olemassaoloa (Niemisvirta & Suviala 2022).

Luovuus määritellään kyvyksi tuottaa jotain uutta ja arvokasta ajattelemalla asioita innovatiivisesti (Taskinen 2023). Koska meillä on kyky ajatella, on meillä myös kyky olla luova. Luovan ajattelun taito vaatii kuitenkin harjoittelua. Luova ajattelu luo uusia kysymyksiä ja vaihtoehtoisia vastauksia eikä tyydy vain valmiisiin malleihin tai olemassa oleviin ratkaisuihin vaan synnyttää usein jotain arvokasta ja aidosti uutta. Luova ajattelu vaatii siis niin sanottua divergenssin ajattelun taitoa, jossa myös mielikuvitus, rohkeus tai riskinotto usein palkitsee. Koska me ihmiset olemme näiltä ominaisuuksiltamme kuitenkin hyvin yksilöllisiä, ei luovuus asu meissä pelkkänä syntymälahjana, vaan sitä tulee elämän aikana kehittää.

Laiskan mielen sudenkuoppa

Jotta luovuutta syntyisi, on tärkeää antaa ajattelulle tilaa. Usein parhaat ideat syntyvät silloin kun mieli on vapaa paineista eikä ole kiire minnekään. On aikaa ajatella ja ihmetellä sekä haastaa totuttua ja tiedettyä.
Aina ideointi ei silloinkaan ole helppoa. Ajaudumme herkästi ajatuksissamme toistuvasti samoihin tilanteisiin ja kiinnitämme huomiota asioihin, jotka tukevat omia tuttuja käsityksiämme. Uusia ajatuksia ei tunnu millään syntyvän ja lopulta luovutamme. Ajattelemme, ettemme ole luovia ja samalla tavallaan kiellämme itseämme ajattelemasta luovasti.

Luovuuden kieltäminen voi tukahduttaa oppimisen ja kaventaa ymmärrystä toisista ja maailmasta. Vaarana on niin sanottu ”laiskan mielen sudenkuoppa”, jossa toistetaan jo tiedossa olevaa ja oppimisesta tulee pelkästään hienosäätöä (Siefen 2021). Meille ihmisille on tyypillistä pitäytyä mukavuusalueella ja totutuissa tavoissa. Luovuus vaatii kuitenkin ajoittain epämukavuusalueelle menemistä ja huomion kiinnittämisen aivan uusiin asioihin. Tämä vaatii rohkeutta ja aktiivisuutta mennä eri tilanteisiin, osallistua mieltä avartaviin keskusteluihin ja kehittyä näin ollen uusiin suuntiin.

Palvelumuotoilun opettajan työssä tämä on tärkeää huomioida, kun esimerkiksi suunnitellaan uusia palvelumuotoilun kursseja, joissa luovan ajattelun taito on vahvasti läsnä. Miten vahvistamme luovuutta opetuksessa? Miten motivoimme opiskelijoita divergenssiin ajatteluun? Entä miten mahdollistamme uusien ratkaisujen löytymisen ja rohkeuden kokeiluun muotoiluprojekteissa?

Opetuksessa luovuutta voi vahvistaa seuraavilla vinkeillä:

• Luovuus syntyy yhdessä ajatellen ja toisten ajatuksista oivaltaen. Kannustetaan opiskelijoita tiedon etsimiseen ja sen jakamiseen yhdessä. Opettaja voi aktivoida opiskelijoita ajattelemaan ääneen sekä osallistamaa keskusteluun hyödyntäen erilaisia neuvottelu- ja keskustelumalleja. Näin luodaan turvallinen ympäristö avoimelle ja toisten näkemyksiä arvostavalle keskustelulle.
• Vain mielikuvitus on rajana. Opettaja voi rohkeasti haastaa opiskelijoita heittäytymään erilaisilla energisoivilla tehtävillä, joiden avulla väsyneemmätkin aivot saadaan aktivoitua uudelleen. Tällaisia harjoitteita ovat muun muassa taiteelliset ja liikunnalliset harjoitteet.
• Luovuus kehittyy oppimisen ja kokemuksen kautta. Opettaja, haasta siis rohkeasti olemassa olevia toimintamalleja ja kokeile jotain uutta. Luovuus vaatii epämukavuusalueelle menemistä niin opettajilla kuin opiskelijoillakin.
• Luovuus syntyy kokemusta ja osaamista yhdistämällä. Opettaja, hyödynnä yritysyhteistyön kautta syntyviä oivalluksia ja mahdollisuuksia yhdistää opetus ja työelämän taidot.

Luovuus lähtee käyntiin ja ajatuskin irtoaa, kun sille annetaan tarpeeksi tilaa ja aikaa päästää irti esimerkiksi työpäivän kerryttämistä rajoitteista. Opettajalla on mahdollisuus vaikuttaa tähän huomioimalla yllä olevat vinkit ja hyödyntämällä luovuutta ja energiaa vahvistavia menetelmiä tuntisuunnittelussa.