Katja Danska:
Tervetuloa kuuntelemaan podcastiä, jossa keskustelemme ammatillisen koulutuksen oppimisen tuen ja erityisen tuen tulevasta lakimuutoksesta. Minä olen Katja Danska, lehtori Haaga-Helian ammatillisesta opettajakorkeakoulusta. Teemasta ovat keskustelemassa kanssani juuri ammatillisiksi erityisopettajiksi valmistuvat Tuomo Myllynen, Janne Pennanen ja Mikko Maunula. Tervetuloa.

Tuomo Myllynen:
 Kiitoksia.

Janne Pennanen:
 Kiitos.

Katja Danska:
 He ovat ammatillisen erityisopettajan opinnoissaan kehittäneet tuen käytäntöjä oman työnsä näkökulmasta ammatillisissa oppilaitoksissa. Taustalla on pohdittu oppimisen tuen ja erityisen tuen lakimuutosta. Mutta ennen kuin päästän teidät ääneen, kerrotaan vähän tulevan lakimuutoksen sisältöä. Siellä sanotaan, että oppimisen tuki on opettajan antamaa tukiopetusta sekä opetus- ja ohjaushenkilöstön antamaa tukea ja ohjausta. Lisäksi painotetaan, että opiskelijalla on oikeus erityiseen tukeen myös työpaikalla järjestettävässä koulutuksessa.

Haaga-Helia on ollut mukana Inklu-hankkeessa, jonka myötä on päästy valtakunnallisesti kehittämään eri koulutuksen järjestäjien oppimisen tuen ja erityisen tuen käytäntöjä. Olemme olleet kouluttamassa oppimisen tuen ja erityisen tuen lakiuudistuksesta sekä alueellisesti että valtakunnallisesti. Olemme myös pitäneet avoimia asiantuntijavebinaareja muun muassa sellaisista aiheista kuin tehostettu opinto-ohjaus ammatillisessa koulutuksessa, opiskelijan ääni oppimisen tuessa, ammatillinen erityisopettaja konsultatiivisena asiantuntijana sekä ammatillisen opettajan rooli oppimisen tuessa. Jatkamme näiden teemojen kouluttamista opettajakorkeakoulun opiskelijoille jatkossakin.

Mutta Tuomo, sinä olet lähtenyt kehittämään käytäntöjä omassa työssäsi. Mitä muutospaineita olet havainnut ammatillisen opettajan työhön tulevan lakimuutoksen myötä?

Tuomo Myllynen:
 Käytännössä, kun opettajan työtä on tehnyt, niin en ole vielä havainnut aiemman lain mukaan, että tämä erityinen tuki olisi ulottunut työpaikalla tapahtuvaan oppimiseen ainakaan kovin usein. Siksi lakimuutoksen myötä tätä kehitystyötä, kun lähdettiin ideoimaan, niin meillä on ollut keskiössä nimenomaan se tuen jalkauttaminen käytäntöön, jotta työssäoppiminen olisi sujuvaa ja ennen kaikkea työturvallista. Meillä on ollut tavoitteena luoda sellaiset minimikäytänteet, jotka toimivat oppilaitoksesta, paikkakunnasta ja alasta riippumatta.

Katja Danska:
 Kuulostaa hyvältä. No mitäs Janne?

Janne Pennanen:
 Tässä meidän kehittämistyössä me loimme mallin, jossa tuki ei ole vain yhden ihmisen harteilla.

Katja Danska:
 Mitä tämä prosessi käytännössä tarkoittaa?

Janne Pennanen:
 Aivan. Tuki vaatii systematiikkaa heti suunnitteluvaiheesta alkaen. Emme voi vain lähettää opiskelijoita sinne työpaikalle ja toivoa parasta, että kaikki menee hyvin. Malli nojaa neljään erilaiseen tasoon. Eli ykköstasona erityisopettaja ohjaa tätä vastuuopettajaa. Kakkostasolla erityisopettaja konsultoi suoraan sinne työpaikkaohjaajia. Kolmostasolla vastuuopettaja ohjaa opiskelijaa työpaikalla ja neljännellä tasolla tarvittaessa erityisopettaja antaa välitöntä ohjausta tälle opiskelijalle suoraan työpaikalla.

Katja Danska:
 Kuulostaa hyvältä. Mikko, olette kehittäneet tukitoimia eri aloilla. Mennään näihin konkreettisiin asioihin. Olet musiikkialan ammattilainen. Mitä esimerkkejä voit kertoa opettajan antamasta tuesta ja toisaalta mahdollisesta erityisopettajan antamasta tuesta musiikkialalla?

Mikko Maunula:
 No näinhän se on, että musiikkialalla työssäoppiminen yleensä tapahtuu esimerkiksi vaikka laivan yökerhossa tai ravintoloissa tai kirkoissa tai vanhainkodeissa. Paikkoja on monenlaisia. Mutta kyllä siellä ne perusasiat on se, että siellä korostuu tällainen hahmottaminen ja aikataulutus tässä isossa kuvassa. Ja tavoitteena olisi juurikin käyttää pilkottuja ohjeita, kuvallisia materiaaleja ja jopa yksilöllisesti muokattuja nuotteja. Ja tämä notaatioasia on sellainen, mitä aika lujasti halutaan myöskin sitten kehittää tulevaisuudessa. Ja lisäksi myös se arviointikeskustelu. Yleensä siirretään sitten johonkin vähemmän kuormittavaan paikkaan ja aikaan, mikä sopii opiskelijalle paremmin.

Katja Danska:
 Kuulostaa hyvältä ja monikanavaiselta ja yksilölliseltä. No sitten meillä on sähköalan asiantuntija-ammattilainen Janne. Mites teillä?

Janne Pennanen:
 No toi sähköalalla tuo tuki on suoraan kytköksissä tähän riskin alentamiseen. Sähköalalla on vaarallisia työtehtäviä. Ja jos opiskelijalla on esimerkiksi vaikka ADHD, niin voimme käyttää tällaista stop–ajattele–toimi -mallia ja selkeitä tseklistoja, mistä on varmasti opiskelijalle apua. Käytämme myös laminoituja kaavakortteja esimerkiksi sähköalalla laskutehtävissä ja vastaavissa. Sitten meillä on QR-koodeja näistä asennusohjeista ja vastaavista, mistä on suora linkki vaikka YouTubessa olevaan videoon.

Katja Danska:
 Ja hienoa, kun meillä on kolme eri alaa täällä. Tuomo, sinä olet taas logistiikka-alan asiantuntija ja opettaja. Mites teillä?

Tuomo Myllynen:
 Mä käytin tässä työssä logistiikkapuolen esimerkkiopiskelijaa, jolla oli sosiaalisten pelkojen hallintaan liittyviä haasteita. Ja siinä esimerkiksi tuki tarkoitti sitä, että me tavattiin ensin työpaikkaohjaaja tuolla oppilaitoksella tutussa ja turvallisessa ympäristössä ennen kuin mentiin työpaikalle. Eli lähdettiin asteittain altistamaan siihen uuteen tilanteeseen.

Katja Danska:
 Joo. Mikko, teidän kehittämistyössä korostatte, että tämä ei ole vain pedagoginen valinta. Eli se, että opiskelija saa tukea ja erityistä tukea, niin mitä tarkoitatte sillä?

Mikko Maunula:
 Näin on. Eli käytännössä, kuten Janne jo tuossa mainitsikin, erityisen tuen vieminen työpaikalle on työturvallisuuskysymys ja välttämättömyys työelämään siirtymiselle. Eli mennään se turvallisuus edellä. Tämä on perinteinen ajatus siinä jutussa. Ja toki se on myöskin viesti opiskelijalle siitä, että hänellä on todelliset mahdollisuudet oppia ja ennen kaikkea oikeus siihen tukeen. Ja sitä ollaan valmiita kehittämään ja antamaan hänelle sitten matkan varrella.

Ja sitten on vielä muistettava, että tämä HOKS-prosessi ei ole kuitenkaan sellainen kertatapaus, vaan sen on oltava jatkuvasti päivittyvä. Tuen pitää muuttua ja ehkä jopa vähentyä sitä mukaan, kun opiskelijan osaaminen kasvaa.

HOKS on äärimmäisen tärkeä juttu juurikin niiden opintojen kirjaamiseen. Ja sitten tiedetään, että kaikki ovat samalla sivulla sen asian suhteen, että missä mennään. Ja toki lakimuutos pakottaa meidät ja työelämän tiiviimpään vuoropuheluun, mikä on tietenkin hyvä asia. Mutta aika näyttää, mihin suuntaan me mennään.

Tuomo Myllynen:
 Joo. Mä ajattelen tähän asiaan vielä lopuksi lisätä sen, että Suomessa on niin paljon pienenevät ikäluokat, että meillä ei ole varaa hukata yhtään potentiaalista työntekijää. Että jos tällä tuella ja tukimalleilla saadaan yksikin ihminen lisää työllistymään, niin me ollaan onnistuttu tässä.

Katja Danska: Kiitos teille tästä mielenkiintoisesta keskustelusta. Keskustelu jatkuu varmasti siellä ammatillisissa oppilaitoksissa. Tämä ensi syksy, eli tämän lakimuutoksen voimaantulo, lähestyy. On selvää, että tämä teidän kehittämä malli tarjoaa vankan pohjan sille, että opiskelijat saavat tarvittavaa tukea myös sen työssäoppimisjakson aikana. Kiitos teille paljon tästä.

Janne Pennanen:
 Joo, kiitos.