Hostit: Joel Pakalén ja Maija Niemelä
Vieras: Ilkka Sirén (viiniasiantuntija)

[Maija]
All right. Sulla on masina päällä. Tervetuloa Ilkka Sirén! Kansainvälisesti palkittu viinivaikuttaja – tällainen sana löytyi, kun sinut googlasin. Ja sinä kirjoitat viinistä.

[Ilkka]
Kaikkea ei kannata googlettaa. [nauraa]

[Maija]
Sekin on totta. Sinä kirjoitat viinistä moneen suomalaiseen makulehteen, Gloria-ruoka- ja viinilehteen. Olet työskennellyt viinitiloilla. Perustit Viinimön viime vuonna, eikö niin?

[Ilkka]
Kyllä.

[Maija]
Viinimö on siis tällainen maksuton oppimisalusta viinistä. Aivan käsittämätöntä – mä oon somessa seurannut teidän meininkiä, niin ihan mahtavaa, että joku tekee jotain rakkaudesta lajiin. Ja juuri vastikään Viinimö sai Viinilehden Wine Awards -palkintogaalassa Vuoden tiedonjakaja -palkinnon. Onnea!

[Ilkka]
Kiitos, kiitos!

[Maija]
Tämän lisäksi sinä tietysti matkustat viinin perässä. Viime vuonna ainakin Peruun, ja vähän tuomaroimassa viini- ja jälkiruokakilpailua Viroon. Ja sinut tunnetaan siitä, että puhut viineistä rennosti ja ymmärrettävästi. Onko jotain, mitä itse haluaisit vielä nostaa tähän?

[Ilkka]
Minun mielestä se oli hyvin sanottu tuo ”rakkaudesta lajiin”, koska tämä kaikki lähtee siitä. Mä lukioaikana jo tiesin, että viini on se mun juttu. Olin vaihto-oppilaana Brasiliassa ja siellä vähän vahingossa päädyin Etelä-Brasiliaan käymään viinitiloilla, ja siellä se viinikärpänen sitten puri.

Lukiossa tiesin jo, että nyt lähdetään viinialalle. Viinintekijäksi oli alun perin tarkoitus lähteä. Lähdin opiskelemaan kasvintuotannon biologiaa maatalous-metsätieteelliseen, mutta ensimmäisen vuoden jälkeen oli harjoittelukokemus, että piti mennä käytännön työhön. Lähdin sadonkorjuuseen Portugaliin, enkä palannut enää yliopistoon sen jälkeen. Se vei mennessään, että aloin tosiaan työskennellä viinitiloilla.

Mutta sitten vuosien jälkeen palasin kuitenkin Suomeen ja rupesin kommunikoimaan viinistä. Olen koko aikuisikäni tehnyt töitä viinin parissa.

[Maija]
Olet siis unelmaduunissa.

[Ilkka]
Kyllä. Enhän mä muuta osaakaan, [nauraa] niin tehdään nyt tätä sitten.

[Maija]
Tuo on kyllä hyvä. Meillähän on Joelin kanssa ihan sama. [nauraa] No niin.

[Ilkka]
Kutsumusammatti.

[Joel]
Kyllä.

[Maija]
Hei, sinäkin olet suomalaista juomakulttuuria päässyt seuraamaan näköalapaikalta. Mitkä on olleet isoimmat muutokset juomissa ja juomakulttuurissa parinkymmenen vuoden aikana?

[Ilkka]
Viinivinkkelistä katsoen sanoisin ensinnäkin sen, miten asioista puhutaan ja viestitään. Tietty demokratisoituminen: ei ole pelkästään ne viinilehdet ja kirjat, mistä tietoa haetaan, vaan vahvasti on tullut myös internet ja sosiaalinen media. Ihmiset oppii nykyään niistä aiheista, mitkä niitä kiinnostaa. Se on ollut yks merkittävä muutos siitä, kun itse aloitin.

Toinen ehkä on ihan lähestymistapa viiniin ylipäätään. Ihmiset matkustaa tänä päivänä aika paljon, erityisesti nuoret aikuiset. He tutustuvat erilaisiin ruoka- ja juomakulttuureihin ja tuovat aina pienen palan siitä myös Suomeen. He osaavat sitten ehkä pyytää ravintolassa, että maistuipa tuolla sellainen viini. Tätä on toki tapahtunut aiemminkin, mutta nykyään varmasti huomattavasti enemmän.

Sitten sanoisin, että luonnonmukainen viininviljely on ehdottomasti ollut yksi iso muutos. Mä muistan yks ensimmäisistä työkeikoista viinialalla oli viinimessuilla. Päädyin luomuviiniständin taakse seisomaan ja kaatelemaan viiniä, ja ihmiset kiersivät sen kuin mulla olisi ollut rutto. Puhutaan vuodesta 2007. Siihen aikaan ihmisillä oli luomuviineistä vähän semmoinen mielikuva, kuin mitä nykyään on natuviineistä – että ne on jotain hippien tekemiä ihme mehuja. Siitä on tultu valtavasti eteenpäin. Luonnonmukainen viljely ja luomuviinit on ihan tätä päivää hyllyllä, ja se on myös merkittävä kilpailuetu viinitiloille.

[Maija]
Mahtavaa! Hei, mutta tähän alkuun vielä, onko joku viineihin liittyvä myytti tai tämmöinen, mikä sinua ärsyttää?

[Ilkka]
Kauas meillä olikaan aikaa? [nauraa]

[Joel]
Ihan riittävästi.

[Ilkka]
Aika paljon, mutta ehkä se kiteytyy siihen, että viini on luksustuote. Suomihan ei ole merkittävä viinintuotantomaa. Me nähdään viinistä yleensä vaan sen elinkaaren loppumetrit: valkoinen pöytäliina ja sommelier kaatamassa viiniä lasiin. Meille on kasvanut mielikuva viinistä hienosteluna, mitä se toki voi ollakin, mutta se on vain pieni osa.

Ihmisten olisi hyvä ymmärtää, että viini on loppupeleissä maataloustuote. Se on hyvin inklusiivinen juoma, ei eksklusiivinen. Se tuo ihmisiä yhteen, se on sosiaalinen liima. Se tuo ihmisiä pöydän ääreen vaihtamaan ideoita. Kun ihmiset kuulee, että teet töitä viinin parissa, ajatellaan että samppanjaa sataa taivaalta ja ollaan bling bling -meiningillä.

[Maija]
Hirvee snobi. [nauraa]

[Ilkka]
Kyllä just tää. Tämä mielikuva on aika vahvasti ihmisillä vieläkin. On kiva päästä itse rikkomaan sitä ja näyttämään, minkälaista viini voi olla. Viinistä on tosi moneksi. Se voi olla snobbailua ja hienostelua – kyllä mäkin joskus kavereiden kanssa nörtteilään viinin parissa. Kaikille on paikkansa ja aikansa. Mutta se voi olla myös hyvin rento, arkinen asia ruokapöydässä.

[Maija]
Tätä varmasti Viinimö vie eteenpäin: sitä, miten viinistä puhutaan ja mitä viinistä voi oppia helposti lähestyttävällä tavalla.

[Ilkka]
Joo. Viini asiana kestää tarkastelua hyvin monelta eri kantilta. Viiniä on perinteisesti katsottu aika yksiulotteisesti: opiskellaan, miten sitä maistetaan ja missä sitä tehdään. Siinä se. Ei katsota esimerkiksi sitä sosiaalista puolta. Viinit tarvii aina kontekstia. Jos siitä ottaa kulttuurisen, historiallisen ja gastronomisen ulottuvuuden pois, se on vaan alkoholijuoma muiden joukossa, ja humalahakuinen juominen on kaiken keskipisteessä. Viini tarvii aina kontekstia.

[Maija]
Tuo oli hyvin sanottu. Hypätään vähän juomatrendeihin. Nyt kun puhutaan huomisen hotelli- ja ravintolakontekstissa, viini on mahtava ja hieno asia ja merkittävä osa ravintolabisnestä. Mitkä on semmoiset viinialueet, mitkä nyt erityisesti kiinnostavat? Mihin viiniasiantuntijoiden katseet on kääntyneet?

[Ilkka]
Tätä voi katsoa kahdelta eri kantilta. Maailmantilanne ja taloudellinen tilanne: hinta-laatusuhde on kaikkien mielessä, ei pelkästään kuluttajien, mutta myös viiniammattilaisten. He haluaa tarjota löytöjä kuluttajille. Etsitään alueita, missä viiniä pystyy tuottamaan laadukkaasti, mutta maltillisella hintalapulla.

Tämän takia esimerkiksi Portugali on viime vuosina noussut merkittäväksi viinimaaksi. Sillon kun ite aloitin viinien parissa, Portugali oli hädin tuskin kymmenen myydyimmän maan joukossa punaviinikategoriassa. Kun mä menin Portugaliin 2008, tein ihan tavallisia still-viinejä. Nyt vuosien saatossa Portugali onkin numero neljä, ja oli hyvin lähellä kolmatta sijaa punaviinikategoriassa viime vuonna. Tämmöiset maat, jotka pystyy tarjoamaan laatua ilman tähtitieteellistä hintalappua – Etelä-Italia, Sisilia – on selkeästi nousussa.

Toinen puoli on sitten uutuudet. Ihmiset hakee elämyksiä. Itäinen Eurooppa ja hyvin perinteikkäät viinimaat, kuten Georgia, jota pidetään viinin synnyinmaana. Tällaiset maat pulpahtelee Alkonkin hyllyille, ja ihmisiä kiinnostaa löytää uusia rypälelajikkeita. Ehkä on tullut tietty kyllästyminen: perus Cabernet Sauvignonit ja Rieslingit rupeaa olemaan tuttuja. Nyt haetaan jotain paikallista, tosi autenttista, mikä kertoo alueesta. Sitä näkee paljon tällä hetkellä.

[Maija]
Autenttisuushan on yksi isoista trendeistä kaikin puolin tällä hetkellä. No, mennään vähän sellaiseen, mikä viimeistään viime kesänä täällä pääkaupunkiseudulla tuli kaikkien huulille, kun oli niin paljon Lippakioski-viinibaarijuttuja: natuviinit, oranssi viini ja pet nat.

[Ilkka]
Joo.

[Maija]
Kerrotko ihan ensin, mitä on natuviini, mitä on oranssi viini ja mitä on pet nat? Tiivistetysti. [nauraa]

[Ilkka]
Natuviini kaikessa yksinkertaisuudessaan on viini, johon ei lisätty mitään lisäaineita. Rypäleet on viljelty luonnonmukaisin menetelmin. Se on käytännössä vaan käynyttä rypälemehua, joka on pullotettu. Piste. Sinne ei lisätä esimerkiksi sulfiitteja. Näistäkin löytyy vivahde-eroja, että mikä on natuviini, low intervention -viini ja niin edelleen. Periaatteessa natuviini on vaan viini, johon ei lisätty mitään eikä mitään otettu pois. Se on vähän niin kuin mantra.

Oranssi viini on käytännössä valkoviini, joka on valmistettu punaviinin tavalla. Valkoviinit tehdään pääsääntöisesti niin, että rypäleet murskataan ja kuoret heitetään pois. Tässä tapauksessa rypäleet murskataan, mutta kuoret jäävät mehuun käymään. Se saa siitä väriä ja tanniineja. Se on tyyliltään lähempänä punaviiniä kuin valkoviiniä.

[Maija]
Ja pet nat?

[Ilkka]
Pet nat! Tämäkin liittyy siihen nostalgian kaipuuseen ja autenttisuuteen – asioihin, joita joskus aikoinaan tehtiin. Se on käytännössä kuohuviini. Meillä Suomessa se löytyy valkoviinihyllystä, mutta se on pirskahteleva valkoviini. Se valmistetaan method ancestral -menetelmällä, mikä ei eroa hirveästi siitä, kun mummojen marjaviinit lähti kellarissa käymään itsekseen. Se pullotetaan kesken käymisen, ja kun hiilidioksidi ei pääse pakenemaan, syntyy kuplat. Tavallisesti kuohuviini käy kaksi kertaa, tämä pet nat käy vaan kerran siellä pullossa.

[Maija]
Eli tommonen perinteinen suomalainen sima?

[Ilkka]
Vähän. Nämä on yleensä vähän rosoisempia tyyliltään.

[Maija]
Onko joku näistä kasvava tai kehittyvä trendi?

[Ilkka]
On varmasti. Kuinka isoja ne tulee tulevaisuudessa olemaan, on eri juttu. Oranssi viini – eräs viinintekijä Etelä-Ranskassa kertoi, että joku päivä oranssi viini tulee olemaan yhtä iso kuin roseeviini. Se olisi todella merkittävää. En ole ihan varma, mutta se kasvaa. Näkisin, että nämä pet natit ja oranssi viini on vähän mikrotrendejä isomman trendin sisällä. Varsinkin natuviini kytkeytyy vahvasti ekologisesti kestävään viininviljelyyn ja ihmisten arvoihin. Ihmiset haluaa löytää tuotteita, jotka on valmistettu mahdollisimman ympäristöystävällisesti.

[Joel]
Pakko kysyä tähän väliin tyhmä kysymys kuulijoiden puolesta. Olen noin kymmenen vuotta sitten käynyt viinikursseja Haaga-Heliassa, ja siellä käytiin ne perinteiset mallit. Nyt puhutaan näistä, jotka on vähän sameampia, maistuu vähän navetalle tai luonnolle. Onko se se maku, vai onko se se, että ne on nosteessa ja trendikkäitä? Mikä on niiden suosion taustalla?

[Ilkka]
Tästä keskustellaan paraikaa kansainvälisesti. Natuviinille ei ole mitään kiveen hakattua sääntöä. Se ei ole viinityyli, vaan lähinnä tuotantomenetelmä – tapa tehdä viiniä ilman lisäaineita. Kun sinne ei lisätä säilöntäaineita, kuten sulfiitteja, ne on vähän ailahtelevia. Ne ei välttämättä kulkeudu maailman toiselta puolelta Suomeen ihan sellaisenaan kuin lähtivät. Saattaa olla pulloeroja ja sameutta, koska niitä harvemmin suodatetaan.

Ihmisillä on mielikuva, että ne maistuu siideriltä ja on sameita ja eläimellisiä. Toki jotkut niistä voi olla, mutta jotkut tavallisetkin viinit voi olla. Sen kategorian sisällä on hirveästi vaihtelua. Kymmenisen vuotta sitten mentiin aika extreme-päätyyn: haluttiin niin kireitä viinejä, että oranssi viini oli kahdeksan vuotta kuorien kanssa kontaktissa – todella hämmentäviä kokonaisuuksia. Se heiluri heilahti sinne suuntaan, ja nyt se on matkalla takaisin päin kohti keskitietä.

Natuviinipiireissäkin puhutaan, että on aika extremeä olla täysin natuviini. Se vaatii hirveästi ammattitaitoa. Viini pitää tehdä käytännössä virheettömästi. Pitää osua sukkana sisään koko ajan, jotta se säilyy hyvin pullossa. Virheille ei ole varaa. Se vaatii viinintekijältä teknistä taitoa, ja hygienian pitää olla tip top.

[Joel]
Jes, kiitos!

[Maija]
Näitten natuviinien taustalla vastuullisuus ja luonnonmukaisuus on kuitenkin se vaikuttava trendi.

[Ilkka]
Kyllä.

[Maija]
Vähän tilastotietoa tähän väliin: Alkon trendiraportti. Nyt ei puhuta viinistä, tai osa näistäkin on viinipohjaisia. Ready to drink -juomat kasvattavat suosiotaan. Niitä löytyy tuhansia erilaisia, osa myös viinipohjaisia, tölkistä suoraan nautittavia. Onko, Ilkka, helppous kuitenkin yks tämän päivän juttu?

[Ilkka]
On varmasti. Paatuneena viini-ihmisenä on pakko sanoa, että viinillä olisi paljon opittavaa tästä RTD-kategoriasta. Viinissä lähtökohtaisesti kautta historian mikään ei ole tehty helposti tai nopeasti. Koko konsepti nojaa siihen, että istutat viinitarhan – pelkästään siihen menee kolme-viisi vuotta, ennen kuin pystyt tekemään mitään. Mitä vanhempi, sen parempi. Kun viinit saavuttaa sadan vuoden iän, ruvetaan tekemään oikeesti hyvää viiniä. Kellarissa pitkä kypsytys – ai että. Kuluttaja saa viinipullon ja kypsyttää sitä vielä omassa kellarissa. Koko juttu on pitkälti rakennettu siihen, että se on hidasta ja vähän monimutkaistakin joskus.

Mutta viini pystyy olemaan sekä vakavaa että rentoa samaan aikaan. Nämä ei poissulje toisiaan. Markkinoilla näkyykin joitakin viinejä, jotka löytyy tölkistä. Jos me halutaan houkutella nuoria aikuisia viinien maailmaan, meidän pitää olla kangistumatta kaavoihin ja miettiä, miten näistä tuotteista viestitään. Se, että voit nauttia viiniä tölkistä, on ok, mutta voit myös pitkään kypsytettyä pölystä pulloa nauttia samalla mielihyvällä.

RTD-kategoria on mielenkiintoinen. Viinin taika on niukkuudessa: viini on käynyttä rypälemehua, piste. Se saa vähän makua tynnyrikypsytyksestä, mutta muuten rypälelajike ja kasvupaikka maistuu siinä. Toisin kuin olut, johon voit maustaa ihan millä vaan – mausteita, autonrenkaitakin. [nauraa] Meidän pitää alleviivata, että viinistä ainutlaatuista tekee nimenomaan kasvuolosuhteet, terroir. Se on viinin mauste.

Jotkut viinialueet, kuten portviini, jota pidetään vähän ikääntyvien ikäluokkien juttuna, ovat lähteneet tekemään RTD-juttuja. Esimerkiksi port tonic -juomaa tölkitetään. Eräs tuottaja sai hirveän byrokratian jälkeen luvan tehdä sitä, ja sillä menee vissiin ihan hyvin. Meidän pitää viinialana innovoida ja olla avoimia uusille jutuille.

[Maija]
Kokeilla, uudistua.

[Ilkka]
Kyllä.

[Maija]
Mahtavaa, että portviini tonic ready to drink kiinnostaa! [nauraa]

[Ilkka]
Kyllä.

[Maija]
Hei, sitten vielä vähän. Seeprajuomatapa nousi tässä Alkon trendiraportissa. Se on juomatapa, missä vaikkapa hienolla illallisella ei oteta viinipakettia eikä alkoholitonta juomapakettia, vaan otetaan joka toinen viiniä ja joka toinen jotain muuta. Se on matala-alkoholisuutta. Mitä mieltä olet tästä?

[Ilkka]
Ensinnäkin, seeprajuominen – en tiedä kuka sen keksi, mutta markkinointiosastossa se ansaitsee palkinnon, koska se jää mieleen. Juoko joku seepra vai virhepo, [nauraa] en tiedä onko eroa.

Tämä viestii lähinnä siitä, että ihmiset hakee tai vaatii samanlaisia aistillisia ulottuvuuksia alkoholittomilta juomilta kuin viiniltä. Nyt ei puhuta vaan väliveden ottamisesta, vaan halutaan oikeasti laadukkaita alkoholittomia juomia, joita voi illan aikana maistella. Maailma on polarisoitunut: joko juot alkoholia tai olet absolutisti, eikä siinä ole mitään välillä. Näin ei ole. Tämä seeprajuominen viestii siitä, että se ei ole joko-tai, vaan sekä-että. Voit nauttia molemmista.

[Maija]
Kyllä. Tämän taustalla on varmasti hyvinvointitrendi. Me ihmiset mittaillaan unia, urheilusuorituksia, stressiä. Mihin tämä käytännössä kiteytyy? Kävin alkuvuodesta Kupolissa nauttimassa äärimmäisen hienosti valmistetun cocktailin, ja siellä oli juomalistassa sen cocktailin alkoholiprosentti. Onko tämä suunta, johon ollaan menossa? Onko Kupoli edelläkävijä? Pitääkö cocktaillistassa näkyä…

[Joel]
…että voidaan optimoida ja suunnitella illanviettoa sen pohjalta?

[Ilkka]
Toivon, että ei oltaisi tietyllä tapaa. Alkoholi ei pitäisi olla se syy, miksi nautitaan viiniä tai cocktaileja. Cocktaileissa se on vähän eri, koska niiden alkoholi voi vaihdella rajustikin. Viinissä se on monelle tiedossa: puhutaan noin 10–15 prosentin juomista.

Tämä liittyy terveystietoisuuteen. Ihmiset on enemmän terveystietoisia, varsinkin uusi sukupolvi. Viime vuonna puhuttiin paljon, kuinka Z-sukupolvi vie alkoholialalta kaikki työt, koska he ei enää juo. Alkoholin kulutus laskee, ja me ollaan kohta työttömiä. Se on Z-sukupolven vika. [naurua]

Kärjistän. Vanhin lapseni on Z-sukupolvea, mutta hän täyttää vasta neljätoista. Puhutaan hyvin nuoresta sukupolvesta. On liian aikaista osoitella ketään sormella. Hekin kasvaa, heillekin alkaa rahaa ropista, elämäntilanteet muuttuu, ja viini löytää varmasti paikkansa heidänkin ruokapöydästään.

Terveysjuttu: kaikilla on älykellot ja Ourat sormessa. Tiedetään, onko akku latautunut viime yönä. Jos ei ole, se oli varmasti sen viinilasin vika. Fyysinen terveys ja hyvinvointi varmasti korostuu. Mutta jos se tapahtuu sen kustannuksella, että me ei enää nähdä toisiamme, ei jaeta sitä viinilasia yhdessä, ei kohdata ruokapöydässä, vaan rötvätään sohvalla suoratoistopalveluiden ja lähettipalveluiden kanssa ja WhatsApp-ketju laulaa, niin se on sitä yhdessäoloa? Viini ei siinä ympäristössä välttämättä loista. Viini on sosiaalinen juoma, joka vaatii ihmisiä ympärilleen.

Fyysinen hyvinvointi menee kattoon, mutta tuleeko se henkisen hyvinvoinnin kustannuksella, kun ihmiset syrjäytyy omiin asuntoihinsa Netflixin ääreen? En tiedä onko se hyvä juttu. Viini varmasti kärsii tässä, mutta toivottavasti ihmiset löytää tasapainon, että voidaan vieläkin kohdata toisiamme IRL [naurua] pöytien ääressä ja nauttia ruoasta ja juomasta yhdessä. Siinä viini on vahvoilla.

[Maija]
Eli tässäkin voisi olla sekä että. [nauraa]

[Ilkka]
Kyllä, joo.

[Joel]
Siirrytään vähän enemmän tähän Huomisen hotelli -hankkeeseen. Hotellit on paikkoja, missä on perinteisesti ollut ravintolaa, baaria. Usein hotellin ravintola tai baari kärsii siitä aulabaarileimasta: se on paikka, jonne mennään jos on pakko, eikä ole muita vaihtoehtoja. Paikalliset harvoin eksyy sinne, vaikka se voisi olla huippuunsa viritetty. Miten me voitais saada nämä hotellin baarit destinaatioiksi, jonne oikeasti halutaan mennä?

Kupoli on hyvä esimerkki Grand Hansa -hotellin jalokivi katolla. Sinne jonotetaan, sinne halutaan mennä. Mutta se on vähän irrallaan siitä aulasta. Miten me voitais muuntaa alaa, jotta ravintolat ja baarit, jotka on kytköksissä hotelliin, ei kärsisi siitä kytköksestä?

[Ilkka]
Kyllä se varmaan on: paikallisuus, tarina, laatu, mutta ennen kaikkea ihmiset. On puhuttu, kuinka viinibaarit trendaa Helsingissä ja nuoret aikuiset viettää aikaa niissä enemmän kuin yökerhoissa. Helsinkiin on tullut hienoja viinibaareja. Esimerkiksi uusi viinibaari Tales panostaa myös alkoholittomaan juomalistaan.

Mutta näissä viinibaareissa on hyvät viinilistat ja varmasti kivaa purtavaa. Se ei ole se syy, miksi ihmiset menee sinne. Ne on ne ihmiset siellä tiskin takana. Se on kantava voima. Jos Pinocchiosta ottaisi Giovannin pois, jos Lataperistä ottaisi Jaimen pois, jos Vinestistä ottaisi Likan pois, jos Minnestä ottaisi Tonin pois, se sielu lähtee paikasta kokonaan. Sit se on vaan neljä seinää ja katto, missä on vähän viiniä sisällä. Ne ihmiset tekee siitä paikan. Ihmiset tuntee olonsa tervetulleeksi, kun he näkee samaa tyyppiä useamman kerran. Se ei ole vaan joku paikka, vaan sen tyypin paikka. Siinä tulee inhimillinen fiilis.

Hotelliravintoloissa ja -baareissa hyödyttäisiin varmasti siitä, että panostetaan siihen ihmiseen ja työntekijöihin. Sitoutetaan niitä hommaan täysillä ja annetaan enemmän vastuuta rakentaa mielenkiintoisia juomaparituksia.

Ja by the way, minkä ihmeen takia cocktailit on vallannut kaikki hotellit? Viini tuntuu jäävän täysin sivuosaan.

[Maija]
Eli nyt hotellinjohtajat, miksi teillä ei ole siellä hotellin sisällä viinibaaria? Kysyn vaan.

[Ilkka]
Kuulemma trendaa. [nauraa] Olisi hauska nähdä hotelli, jonka ravintolassa tai baarissa panostettaisiin viinilistaan selkeämmin. Tuntuu, että cocktailit on siellä. Siihen on varmasti järkevä syy, jota en tiedä. Mutta ne tisleet ja cocktailit tuntuu pärjäävän siinä maailmassa paremmin.

[Joel]
Itsekin havainnut, että siellä on cocktaileja ja ehkä pienpanimo-oluita. Viinit on jääneet vähän paitsioon. Trendithän kulkee ylös ja alas. Miten nämä perinteiset hotellibaarit reagoi? Ehkä hotellin johdossa sanellaan paljon, miten ravintoloissa toimitaan, eikä siellä välttämättä olla sen osaston ammattilaisia.

[Ilkka]
Keskitytään kokonaisuuteen.

[Joel]
Kokonaisuuteen, hotelliin, eikä niinkään siihen, miten ravintolamaailman trendit ja juomalistat synkkaa.

[Maija]
Toki meillä on myös hotelleissa ulkoistettuja ravintoloita, kuten Folks Hotellin Albina-ravintola. Se on ihan ravintola itsessään, sillä on oma identiteetti.

[Ilkka]
Yksi osasyy on varmaan se, että viinit tarvii kontekstia. Jos teet cocktailin, ihmiset saattaa kysyä ainesosaluetteloa, mutta sun ei tarvitse kertoa tarinaa siitä rommitekijästä ja hänen tavastaan tehdä rommia. Oluillakaan ei tarvita tarinaa tueksi. Ihmiset ottaa vaan sen oluen. Mutta viini kaipaa usein jotain: miksi tämä juoma, miksi tältä alueelta, miksi tämä rypälelajike? Se vaatii tietoa, mikä tekee siitä ehkä raskaamman konseptiin. Se voi olla yksi syy, miksi viini vaihtuu olueen ja cocktaileihin tällaisissa paikoissa.

[Joel]
Suomeen toivotaan koko ajan enemmän kansainvälisiä vieraita, ja siitä meuhkataan, että ala saadaan nosteeseen. Miten se pitäisi huomioida juomalistalla? Tullaan eri kulttuureista, missä alkoholi ei ehkä ole se juttu. Onko sinulla näkemyksiä, mitä pitäisi huomioida juomalistaa suunnitellessa?

[Ilkka]
Kansainväliset asiakkaat on nähneet ja maistaneet sen Chablis’n ja samppanjan monta kertaa. Se on heille tuttua. Toki niitä voi olla listalla, mutta sen ei pitäisi olla ytimessä. Suomeen tullaan kokemaan Suomi, joten voisi nojata siihen juomalistalla. Suomessa tehdään oikeesti laadukkaitakin marjaviinejä. Se vaatii myyntityötä, että osaat selittää, miksi tämä eikä se Chablis. Paikallisuus on se juttu. Vaikka se meille kuulostaa ”marjaviini”, niin heille se voi olla tosi eksoottinen juttu.

Ihmiset, jotka matkustaa paljon, maistelee samoja viinejä oli paikka Suomi tai Amerikka. Jos me pystytään tuomaan jotain ainutlaatuista, mikä on meille ominaista, juomalistaan, sillä erottuu joukosta. Ja varmasti kasvavassa määrin pitää ottaa laadukkaita alkoholittomia vaihtoehtoja. Sen ei tarvitse olla alkoholiton viini. Se on konseptina aika uusi, ja tuotekehittely on vähintäänkin kesken.

Niiden rinnalle on tullut paljon tuotteita, joita kutsun pseudoviineiksi. Ne on tyyliltään ja makumaailmaltaan viiniä jäljitteleviä, mutta ei tehty rypäleistä. On teepohjaisia kuohujuomia, jotka on nostaneet suosiota ja on todella hyviä. Prosessi ei ole välttämättä yhtä raskas kuin alkoholittoman viinin valmistus, jossa pitää ensin tehdä viini, sitten poistaa alkoholi vakuumitislauksella, mikä on kallista ja muuttaa makua. Meiltä löytyy muita vaihtoehtoja, jotka tulee aistillisesti aika lähelle viinin maailmaa. Me viini-ihmiset ollaan usein suojelavia sen suhteen, mikä viini on ja mitä se ei saa olla. Meidänkin pitäisi ottaa rennosti ja todeta, että nämä on ihan hyviä vaihtoehtoja, vaikka ne ei nyt ole viiniä.

[Joel]
Pysytään vielä hotellikontekstissa ja hotelliaamiainen. Siitä puhuttiin edellisessä jaksossa. Klassikko, että aamiaisella on kuohuviiniä tai mimosaa, ja ajatellaan että se on luksusaamiaisen merkki. Vuonna 2026, terveystrendit ja holittomuus – onko lasillinen kuohuvaa aamulla muuttumassa junttimaiseksi?

[Ilkka]
Mun mielestä se on aina ollut junttimaista. Enkä yritä sanoa tätä holhoavasti, mutta en keksi mitään syytä viinille aamupalan noutopöydässä kuin humalahakuinen juominen. Viinistä saa humaltua, ja lämpimästi suosittelen kohtuudella sitä harrastamaan välillä. Mutta pitääkö sen olla kello yhdeksän aamulla aamupalapöydässä? Se ei ole välttämättä se paikka. Jos on brunssi, johon on mietitty juomaparit, se on eri asia. Mutta että noutopöydässä on ties milloin avatut kuohuviinipullot… mä kierrän sen yleensä kaukaa. Vladimirin ehkä silloin tällöin voi ottaa, mutta.

[Maija]
Tässä on hauska kulttuurillinen asia. Jos me ollaan porukalla ja päivä alkaa hotellin aamiaiselta, on yleisesti hyväksyttävää tilata kuohuvat tai mimosa. Mutta jos mä tilaan pekonin kylkeen punkkupullon, se on heti vähän niinku…

[Ilkka]
On vivahde-eroja. Se vesittää koko homman mun mielestä. Viinistä saa nauttia, ja jos olet lomalla ystävien kanssa ja tekee mieli aloittaa päivä kuohuvalla, go for it. Mutta isossa mittakaavassa se paikka ei ole järkevä viinille tai oikeastaan millekään alkoholijuomalle heti aamusta. Se nautinto, aistillisuus, maku ja tuoksut, ei ole enää se juttu. Sitten vaan halutaan semmonen pieni pöhnä heti aamusta. That’s fine, mutta se ei ole viinille ehkä se paras paikka.

[Maija]
Seuraavan kerran aion kokeilla tota [nauraa] punkkupullon. Ihan vaan nähdäkseni, onko tämä vaan mun päässä.

[Ilkka]
Joo, kyllä.

[Maija]
Hei! Koska puhumme huomisesta ja ilmastonmuutoksesta. Viininviljelyalueet – ilmastonmuutos näkyy viinintuotannossa, eikö vaan?

[Ilkka]
Kyllä vahvasti. Sen takia mulla on tää lippis päässä: ”Make Harvest Late Again”, sanaleikki Late Harvest -makeasta viinistä. Yks asia, minkä on huomannut lähes kahdenkymmenen vuoden aikana, on se, että monet viinintekijät viestii, kuinka paljon aikaisemmin ne joutuu keräämään rypäleet. Lämpötilat nousee, sadonkorjuut aikaistuu. Sokeripitoisuudet nousee, alkoholiprosentti nousee, hapot laskee, ja meillä on tuhteja, täyteläisiä, ehkä vähemmän mielenkiintoisia viinejä.

Se ei ole pelkästään lämpenemistä, vaan sään ääri-ilmiöt: rankat sateet, tulvat. Niitä on nähty. Tällä hetkellä Pohjois-Portugalissa ja Galiciassa on kovia tulvia. Ja sitten kuivuutta: Kataloniassa on ollut pitkiä ajanjaksoja ilman sadetta. Viiniköynnökset, jotka on yleensä sitkeitä, kuolee kirjaimellisesti pystyyn viinitarhalla, kun ne ei saa tarpeeksi ravinteita ja vettä. Se on aito ongelma.

Kävipäs mielenkiintoinen juttu Perussa viime vuonna. Menin Ica-nimiselle viinialueelle, joka on käytännössä aavikkoa. Ennen matkaa luin, että siellä ei sada ollenkaan. Menin sinne, ja siellä tulvi. Pari kuukautta myöhemmin kävin Mendozassa, myös hyvin kuivalla alueella, ja sielläkin satoi huomattavasti. Ei ole pelkästään lämpenemistä, vaan tulee erikoisia sääilmiöitä alueilla, joissa ei ole totuttu niihin. Se hankaloittaa maataloutta ylipäätään. Viini on maataloutta. Jos et pysty suunnittelemaan työtä viinitarhoilla, se on ongelma.

Luomuviljelijätkin luopuu sertifikaateista, koska niiden pitää ruiskuttaa tarhoilla, jos ne haluaa pitää toiminnan taloudellisesti kannattavana. Muuten ne menettää satoa. Kaikenlaista tapahtuu. Ilmastonmuutos on todella huolestuttava aihe viinissä, ja siitä pitäisi puhua enemmän. Kun puhutaan kestävästä viininviljelystä, pointti on se, että meillä olisi tulevaisuudessakin mahdollisuus viljellä viiniä. Meillä on vaan tämä yksi planeetta, missä tätä maailman mahtavinta juomaa voi tehdä. Kuussa tai Marsissa sitä ei vielä voi tehdä.

Kun puhutaan luonnonmukaisesta, biodynaamisesta ja nyt viime vuosina regeneratiivisesta viljelystä, ajatuksena on vielä enemmän maaperän terveys ja se, että ympäristö ja viinitarha saadaan elinvoimaisemmaksi kuin aiemmin. Koko ajan yritetään parantaa toimintaa. Nämä on isoja kysymyksiä, joita viiniala tosissaan pohtii ja yrittää ratkoa. Viiniala yksistään ei voi tätä ongelmaa ratkaista, mutta sen eteen tehdään töitä koko ajan.

[Maija]
Leveyspiirit: pohjoisella pallonpuoliskolla viininviljelyn ideaali on ollut 30–50. Nyt mennään pohjoisemmaksi. Onko joku maa, ei ehkä vielä Suomi, mutta joku, joka on ilmastonmuutoksen vuoksi soveltuvampi viininviljelyyn?

[Ilkka]
On varmasti. Englanti on tästä isoin ja tunnetuin esimerkki. Viinintekijät siellä sanoo, että Etelä-Englannissa on tällä hetkellä sama ilmasto kuin Champagnessa oli 70-luvulla. He kykenevät tuottamaan kuohuviinejä, jotka helposti kilpailee Champagnen laadun kanssa, ja yhä enemmän myös still-viinejä. Kanada, ja naapurimaassa Ruotsissa on kymmeniä viinitiloja. Ilmaston lämmetessä tätä tapahtuu. Raja siirtyy ylöspäin.

Alueet, joissa aiemmin oli hankalaa saavuttaa fysiologista kypsyyttä, kuten Saksassa tai Itävallassa, ei enää ole sitä ongelmaa. Tasalaatuisuus on parantunut. Ennen oli kolme hyvää vuosikertaa kymmenessä vuodessa, nyt yli puolet on vähintään hyviä. Jotkut alueet tällä hetkellä hyötyvät ilmastonmuutoksesta, mutta ”voittaa” on vahva sana. Kukaan ei voita ilmastonmuutoksessa mitään. Se on muutos, ja se liikkuu koko ajan eteenpäin.

Raja ei liiku pelkästään pohjoiseen, vaan myös korkeussuunnassa. Mennään vuorenrinteille korkeammalle, missä on viileämpää, koska laakson pohjalla on liian kuumaa. Tätä näkee Kataloniassa ja Etelä-Amerikassa. Haetaan suotuisampia ilmastoja laadukkaalle viinille. On hyvä, että löytyy nokkeluutta ja tietotaitoa, mutta joskus sekin loppuu. Joskus raja ei voi mennä pohjoisemmaksi, joskus vuoren huippu tulee vastaan. Mitäs sitten tehdään?

Pitää olla notkea ja löytää keinoja jatkaa viinin valmistusta, mutta koko ajan pitää pitää mielessä, että tämä ei ole kestävä ratkaisu. Muuten me menetetään viini. Ennen viiniä me menetetään monta muuta asiaa maataloudessa. Yksin me ei täältä lähdetä. Se on ongelma, joka pitää ottaa vakavasti. Jotkut alueet hyötyy, kuten Englanti. On ihanaa, että meille tulee uusia alueita, jotka tarjoaa jotain mielenkiintoista, mutta kannattaa pitää takaraivossa mielessä, että se syy ei välttämättä ole niin positiivinen loppupeleissä.

[Maija]
Tästäkin viinin kuluttajien pitäisi tietää viinin laadusta, tuotantotavasta, vastuullisuudesta, alkuperästä.

[Ilkka]
Hirveästi pitää tietää.

[Maija]
No ei välttämättä tarvitse, mutta jos haluaa mennä omassa kulutuksessa vastuullisempaan suuntaan. Viineissä on seitsemäntuhatta kahdeksansataa yhdeksänkymmentäkahdeksan eri sertifikaattia. No ei ehkä ihan. Miten tämmöset…

[Ilkka]
Sounds about right, läheltä liipataan kuitenkin.

[Maija]
Mitä meidän kuluttajien pitäisi tietää, että me voidaan tehdä vastuullisempia valintoja Suomen Alkon hyllyillä ja ravintoloissa? Mitä mun kannattaa kysyä sommelierilta?

[Ilkka]
Joku hiilijalanjälkitodistus voisi olla aika vahva. Nämä sertifikaatit on vähän ongelmallisia, koska niitä löytyy jos jonkinlaista. Ne on hyviä suuntaviittoja, mutta niihin ei kannata liikaa takertua. Ne antaa osviittaa, että tuottaja ajattelee näitä asioita. Mutta sertifikaatit rajautuu tiettyihin osa-alueisiin. Esimerkiksi luonnonmukaisessa viljelyssä keskitytään lähinnä siihen, mitä viinitarhalla tapahtuu ja mitä saa ruiskuttaa.

Mutta kun rypäle on muuttunut viiniksi ja se pakataan todella painavaan prestiisilasipulloon ja raahataan toiselle puolelle maapalloa, hiilijalanjälki kasvaa huimasti. Herää kysymys: kiinnostaako sinua luomuviini vai ympäristöystävällinen viini? Sitten huomaa, etteivät ne ole sama asia. Sertifikaateilla yritetään kommunikoida monimutkainen asia monimutkaisesti. [nauraa]

Sosiaalinen media korvaa sertifikaatteja tietyllä tapaa. Tarina ja arvot välittyy sieltä. Ihmiset etsii ja samaistuu tuotteisiin, joista tykkää ja haluaa ostaa. Sertifikaatin tarve ei ole enää niin suuri. Ihmisille tulee sertifikaattiväsymys hyllyillä: ei jaksa enää seurata ja lukea näitä. Mikä on hiilijalanjälki, kestävää, luomua, biodynaamista? Jossain kohtaa tulee raja vastaan.

Sertifikaatit on työkalu viinitiloille, kaupallinen työkalu. Suomen systeemi suosii kestävällä tavalla tuotettuja viinejä. Se on joskus raskasta viinitiloille: sertifikaatit maksaa, niissä on hirveä byrokratia. Jotkut viinitilat ei ota sertifikaattia, koska niillä ei ole massia tai ne ei vaan jaksa. He ovat aina olleet luomuja, eikä mikään sertifikaatti muuta sitä.

Jotkut viljelijät poistuu systeemistä ilmastonmuutoksen takia. Ääri-ilmiöt yleistyy. Luonnonmukaisessa viljelyssä saa ruiskuttaa miedommilla aineilla, mutta koska ne on miedompia, pitää ruiskuttaa useammin, mikä tarkoittaa useampia traktoriajoja ja suurempia määriä. Missä vaiheessa kuppi menee nurin, eikä se ole enää taloudellisesti kannattavaa eikä välttämättä enää ympäristöystävällistä? Tämä on totta Venetossa, mutta ei välttämättä Piemontessa. Jokainen alue on omanlaisensa. Monimutkainen aihe, mutta ihmiset löytää oman tapansa etsiä itsensä näköisiä tuotteita.

[Maija]
Ehkä tuottajille semmonen, että tehkää kaikki läpinäkyvästi, niin ette tarvitse sertifikaattia. Nykypäivän ihmiset ottaa selvää ja viherpesusta jää kiinni. Mitä avoimemmin kerrot, että jouduttiin siirtymään tästä, ei oteta tätä sertifikaattia tulvien takia…

[Ilkka]
Ihan varmasti. Tieto harvoin on pahasta. Enemmän tietoa ja läpinäkyvyyttä. Mutta olen ehkä vähän pessimistinen: monet meistä tykkää ajatella, että suosimme ekologisesti kestäviä tuotteita. Mutta ostotilanteessa katsot hintoja, ja otatkin sen toisen. Ihan sama onko avokado luomu vai ei. Pelkään, että annetaan liikaa painoarvoa sille, että uskotaan itsestämme vähän liikoja. Ihmiset, varsinkin vaikeina aikoina, katsoo aika paljon hintalappua. Jos luomu on kalliimpi, monesti valitsee sen toisen. Pitäisi olla isompi insentiivi ottaa luomutuote, mutta kaikilla ei ole siihen varaa, kun pitää maksaa lasten harrastusmaksut.

[Maija]
Eli me teemme näitä ihan samoja valintoja ruokakaupan hevi-osastolla kuin mitä teemme Alkossa.

[Ilkka]
Käytännössä varmasti.

[Joel]
Just näin. Hei! Hypätään suomalaisen juomaosaamisen tilaan ja tulevaisuuteen. Meillä oli valtava ginibuumi. Kyrö Distillery löi läpi maailmalla, ja voittokulku on jatkunut. Suomalainen tislausosaaminen on huipussa. Me ollaan varmaan aina osattu tislata, mutta nyt se on tullut esille.

[Ilkka]
Uudelleen löydetty se.

[Joel]
Missä muissa asioissa me ollaan hyviä juomaosaamisessa? Onko meillä palveluosaamista, tuotekehitystä? Markkinointi ei varmaan ole meidän ykkösjuttu. Mitä ajatuksia herää?

[Ilkka]
Suomalaisista puhutaan vähän insinöörikansana. Viinipuolella ihmiset tykkää tietää, mikä se pH-arvo olikaan. [nauraa] Suomalaiset lähestyy asioita järjestelmällisesti ja laatutietoisesti. Se on aika iso vahvuus.

Viineissä meillä on ihan maailmantason osaamista. Väkilukuun nähden meillä on hyvin vahva viiniosaaminen. Löytyy huipputason Master of Wine -asiantuntijoita, ja eloisa sommelier-kulttuuri. Juomaosaaminen on vahvoissa kantimissa.

Tuotantopuolesta voin puhua viinin osalta: on tietyt syyt, miksi viiniä ei tehdä Suomessa. Kuka lähtee sijoittamaan johonkin, jos sitä ei edes voi myydä viininä? Lakitieteelliset seikat estää kehitystä, ei tekijöiden puute. Ihmiset ajattelee, että se on ilmastokysymys. Nykyään on laadukkaita hybridilajikkeitakin, jotka voisivat löytää paikkansa Suomesta, mutta ollaan vielä kaukana siitä. Tulevaisuudessa se saattaa muuttua, ja nähtäisiin investointeja rypäleen viljelyyn Suomessa. Naapurimaassa Ruotsissa on jo kymmeniä viinitiloja. Pääsevät vähän etelämmäs ja ilmasto on lempeämpi. Uskon, että mekin voisimme tehdä mielenkiintoisia asioita, varsinkin kun se yhdistetään natu-buumiin. Hybridilajikkeet on kansainvälisesti nosteessa. Seuraavan kymmenen-kahdenkymmenen vuoden kysymys on, lähteekö se kehittymään. Meistä ei tule Ranskaa tai Espanjaa, [nauraa] mutta olisi hauska nähdä. Suomalaiset osaa käymisen. Se on meille tuttua. [nauraa]

[Maija]
On se tislaaminenkin.

[Ilkka]
Ja tislaaminen myös.

[Maija]
Historiaa.

[Ilkka]
Kyllä. Siinä mielessä en usko, että tuottaa ongelmia opetella se homma.

[Joel]
Tuo kuulostaa kilpailuvaltilta: viedään tätä tietotaito-insinöörimäistä osaamista, jota Haaga-Heliassakin opetetaan, ja se tulee meillä verissä – pedanttius, tarkat mittaukset. Voisiko se toimia kilpailuvalttina, että sen sijaan että odotellaan ilmastonmuutoksen tuovan kelit tänne, me mennään sinne, missä on mahdollisuuksia, ja viedään osaamista?

[Ilkka]
Totta kai. Suomalaisia kun maailmalla matkustaa, tulee monesti fiilis, että kun ihmiset kuulee suomen kieltä, ne hyppää puskaan häpeissään. Mulla on päinvastaisia kokemuksia. Suomalaiset on tosi arvostettuja, heidät koetaan luotettavina työntekijöinä ja osaajina. Se on meidän export-valtti: meiltä löytyy sekä akateemista osaamista että rationaalista, insinöörimäistä lähestymistapaa, ja hyvin järjestelmällistä ja laadukasta työskentelykulttuuria. Se on meidän vahvuus.

[Joel]
Tähän liittyen, mitä meidän Haaga-Heliassa tulisi sun mielestä opettaa tulevaisuuden viinimaistroille, sommeliereille, ravintoloitsijoille? Mitä taitoja tarvitaan tästä eteenpäin?

[Ilkka]
Yleensä viinikursseilla opetellaan, miten viiniä maistellaan ja mistä se tulee. Siinä se. Opit maistelutaidon. Mutta viini on poikkitieteellinen asia. Sitä voi lähestyä historian, matematiikan, kemian kautta. Lista on pitkä. Viinimön kanssa halutaan korjata se puutteellisuus, se jälkipeli. Siemen istutetaan, viinikärpänen puree, mutta sen jälkeen on hiljaista. Opetetaan palvelua, viestintää, ja mitä tällä tiedolla tehdään, miten viinialalle pääsee, minkälaisia työmahdollisuuksia on.

Meillä on uusimpana Viinimö TET-päivä. Ideana on avata ovia viinin ystäville, harrastajille ja ammattilaisille, että he pääsee näkemään, minkälaista työ on viinimaahantuojan luona ja ravintolapuolella – Suomen viinialan kaksi isointa työllistäjää. Näytetään, minkälaista työ on, päästään osallistumaan. Mennään eteenpäin siitä, että ”näin maistat viiniä, tämä on Cabernet Sauvignon”, ja se loppuu siihen. Mennään pidemmälle, että on edes tieto, että tämmöistäkin on. Voisin harkita tätä, tai ainakin tietää, etten halua tätä. Sekin on arvokasta oppia.

Suomessa viinitöihin vähän päädytään, sinne ei tietoisesti hakeuduta. Olen poikkeus, koska tiesin lukiossa haluavani viinialalle. Ihmiset päätyy eri reittejä: kaupallisen työn kautta maahantuontiin, tai ravintoloissa vuosien varrella viini alkaa kiinnostaa ja erikoistutaan. Harvoin se on tietoinen asia alussa. Jos sitä vähän esittelisi, se ei ole rakettitiedettä. Kaikki alat tekee työelämään tutustumista ja harjoittelua. Meidän pitäisi enemmän tehdä tätä viinin parissa, ja varmasti muutenkin HoReCa-alalla. Voidaan keksiä keinoja, millä saadaan näytettyä, avattua ovia ja houkuteltua talenttia alalle, etteivät he lähde ulkomaille tekemään siistejä juttuja, koska täällä kaikki kuppikunnat oli niin sulkeutuneita ja viinipiirit niin pieniä. Se on ollut meidän riippakivi viinialalla: sisäänpäin lämpeneviä kuppikuntia. Halutaan korostaa omaa asiantuntijuutta sillä, että ei jaeta tietoa muille. Se on väärä lähtökohta.

Uskon oikeesti, että Suomella on valoisa viinikulttuuri tulevaisuudessa, mutta se tapahtuu ainoastaan jos me rakennetaan se yhdessä. Jos lähdetään yksittäisinä nörtteinä nipottamaan ja pitämään tietoa itsellämme, me ei päästä mihinkään. Jos avataan ovet – ”tämmöstä viiniala on tai voi olla, kiinnostaako?” – niin saadaan houkuteltua ja rakennettua pohjaa tulevaisuuden viinialalle.

[Maija]
Ja sitähän Viinimö tekee. [nauraa]

[Ilkka]
Sitä yritetään vähän tässä tehdä.

[Joel]
Aivan mieletöntä. Tämä on yks asia, mistä on puhuttu Haaga-Heliassa: miten me voidaan näyttää sitä alaa opiskelijoille. Harjoittelupaikatkin on vähän kiven alla, ei ehkä oteta niitä.

[Ilkka]
Siitä on uutisoitu, joo.

[Joel]
Opiskelijat miettii, että miksi opiskelen tälle alalle, jos en pääse edes harjoitteluun? Pitäisi avata keskustelua laajemmin ja saada yhteisymmärrystä, että jotta me saadaan valmiimpia tekijöitä alalle, niille kannattais tarjota harjoittelupaikkoja, missä voi epäonnistua ja oppia, ja sitten ollaan valmiimpia kun tullaan palkkalistoille.

[Ilkka]
Tekemällä oppii hirveästi. Viinimö TET-päivän idea oli vähän niin kuin reverse pop up – pop in. Yks päivä, kun kaikki vähän avaisi oviaan, että voi mennä tutustumaan työpaikkaan ja näkemään, minkälaista työ on. Viinimö TETissä kolme tuntia ravintolassa ja kolme tuntia maahantuojalla. Kolme tuntia ei ole mitään – uusi Avatar-leffakin on pidempi. Mutta se voi olla mittaamattoman arvokas, jos saat joko itsevarmuutta, että viini kiinnostaa tästäkin huolimatta, ja sait kipinää. Tai sitten osaat poissulkea, että ei kiitos ainakaan tätä puolta.

[Joel]
Ennen kuin vedetään jakso pakettiin, taas katse tulevaisuuden hotelliin ja erityisesti hotellihuoneeseen. Minibaari. [naurua] Monesti hotellihuoneen ehkä surullisin nurkkaus: ylihintainen Pringles-purkki ja lämmin olut. Voiko nämä uudet juomatrendit, viinit uudella aallolla, pelastaa minibaarin surulliselta unohdukselta? Onko minibaarilla enää roolia?

[Ilkka]
Kyllä sillä ehkä joku rooli on, mutta häviävän pieni. Se sellaisenaan kuin me se tunnetaan, on reliikki männä vuosien ajoilta. Siellä on tasan tarkkaan ne pähkinät, Pringles-purkki, Jim Beam ja vettä.

[Maija]
Minipulloja. Totta.

[Ilkka]
Voisiko sitä miettiä uusiksi? A) Tarvitaanko minibaaria? Voisiko room service -palveluun kehittää enemmän asioita? B) Jos minibaari on, niin sisältö. On käynyt hotelleissa, missä on tosi mielenkiintoisia juttuja – jää tutkimaan. On ilmaista Berocca-vitamiinia ja muita maksullisia juttuja. Suomeen tullaan kokemaan Suomi: voisiko siellä olla suomalaisia tuotteita? Puolukkaviini, suomalainen juusto, Tatu ja Patu -kirja lapsille. Jotain, millä saa sen minibaarin oven heilumaan. Pringles-purkki ja Jack Daniels ei kiinnosta, se on nähty. Siinä voidaan helposti parantaa.

[Joel]
Tätä on hankkeessa pohdittu, mutta ei viety pitkälle. Mitä muita funktioita minibaarilla voisi olla? Tosi paljon oppia tuli: natuviineistä, ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Erityisesti jäi käteen se, että juomakulttuuri on muuttunut tietoisemmaksi. Tilannekohtaisesti se on nautiskelua tai hyvinvointiin suuntautuvaa. Tiedostetaan, mitä ollaan hakemassa.

Kun peilataan hotelleihin, hotellibaareihin ja -ravintoloihin, ne ihmiset siellä on avain. Ne, jotka majoittuu hotellissa, ei ensimmäisenä mieti, mihin mennään syömään, vaikka alakerrassa olisi täysin toimiva ratkaisu.

[Ilkka]
Se kuulostaa kivuliaan yksinkertaiselta: panostaminen ihmisiin. Vaikka viinistä tykkään, se juoma itsessään on aika pieni osa siitä, miksi haluan tätä työtä tehdä. Ne ihmiset ympärillä, tarinat. Sen takia teen tätä työtä innoissani joka päivä: saan tavata ja haastatella ihmisiä. Ne kaikki ihmiset juoman ympärillä on valtava voimavara. Kuulostaa yksinkertaiselta, varmasti todellisuudessa hankalampi toteuttaa ja panostaa ja kouluttaa, mutta se on avain kaikkeen.

[Joel]
Jos se kuulostaa hankalalta, se ei välttämättä ole. Se on ihmiseltä ihmiselle. Ihmiset on tullut tälle alalle kohdatakseen. Tämä on kohtaamisala. Ja se, minkä nostit, paikallisuus: ei vaan hanavettä, vaan oikeasti tuodaan marjaviinejä, paikallisia tuotteita ja osaamista, ja ollaan ylpeitä siitä, että meillä on asioita, jotka tekee meistä suomalaisia. Kun lähdetään Ranskaan, haetaan muuta kuin marjaviinejä, mutta haetaan paikallisuutta.

[Ilkka]
Kyllä.

[Joel]
Tarina Lontoosta: menin pubiin, kysyin ”Can I have something local?” He tarjosivat Foster’s-olutta. Se oli heille paikallista. Jos jotain kotiin vietäväksi, pari pointtia, jotka haluat nostaa lopuksi? Tuli mielettömästi asiaa, mutta jos joku hyppää suoraan loppuun, mitä haluat muistuttaa?

[Ilkka]
Vaikka viini on juoma, se on ennen kaikkea asia, joka tuo ihmisiä yhteen. Jos et ole people person, voi olla ettei viini ole juoma sinulle. Se tuo ihmisiä yhteen, ja kun ollaan yhdessä, jaetaan ideoita ja vaihdetaan kuulumisia. Se on tärkeä osa viinin DNA:ta.

Kestävyys viinialalla on ehdottomasti tämän hetken ja tulevaisuuden isoimpia kysymyksiä: miten valmistaa viiniä vahingoittamatta ympäristöä, jotta tulevaisuudessakin voidaan jatkaa tuotantoa.

Ja niin kuin alussa sanottiin, vaikka viinillä on vähän snobi maine, se voi olla jotain todella arkista, helppoa, ihanaa. Se voi olla ruokapöydässä ilman että sitä miettii. Se ei tarvitse tohtorin tutkintoa takataskuun joka kerta, kun viinipullon avaa. Se voi olla vaan läsnä ruuan kanssa. Älä stressaa liikaa. Toki hyvä, jos kiinnostaa, ottaa selvää, lukee – aina parempi. Mutta se ei ole pakollista, jotta voit nauttia lasin viiniä.

[Joel]
Just näin.

[Maija]
Aivan mahtavaa! Luulen, että moni kuulija jää odottamaan tämän jakson jälkeen, että milloin johonkin hotelliin tulee viinibaari sen DNA:han ja identiteettiin. Ja jään myös odottamaan, mitä kaikkea minibaari huomisen hotellissa voikaan olla. Nämä sun ideat oli nerokkaita – tässä on jo konkretiaa. Hienoja!

[Ilkka]
Minibaariin on sisäänrakennettu vähän humalahakuinen latautuminen. Se voisi olla vaikka suomalainen hyvinvointialttari, jossa on kaikkea ihanaa mitä meidän maasta ja luonnosta löytyy. Sen ei tarvitse olla aina alkoholiakaan.

[Joel]
Ja mä jään odottamaan porttonikkia, [naurua] milloin se tulee.

[Ilkka]
Vahva suositus.

[Maija]
Meillä on tässä podcastissa vakiokysymys, ja se kuuluu näin: Mikä sinun mielestäsi on ihmisen ja koneen välinen suhde prosentteina asiakkaan palvelemisessa huomisen hotellissa?

[Ilkka]
60 prosenttia ihminen, 40 prosenttia kone – tekoäly, mikä nyt onkaan. Kone hoitaa ne datapohjaiset asiat, jotka tuo kitkaa ja tylsiä asioita, kuten maksut, rekisteröitymiset ja sisäänkirjautumiset. Se vapauttaa aivosoluja ihmisiltä tekemään muita juttuja. Mutta ihminen on tärkeä, koska se tuo lämpöä koko prosessiin. Se tuo fiiliksen, että oikeasti tunnet olevasi tervetullut paikkaan. Ilman ihmistä sitä harvoin tapahtuu. Sellaista tilanneälyä, hoksnokkaa, tunneälyä, millä asiakkaan voi kohdata niin, että hänelle jää fiilis, että vau, tänne pitää päästä joskus uudestaan.

[Joel]
Yes!

[Maija]
Aivan loistava vastaus.

[Joel]
Iso kiitos omasta puolesta. Kiitos kuuntelijoille, jotka ovat kuunnelleet ja katsoneet tätä jaksoa. Pysykää kuulolla – tulossa vielä runsaasti mielenkiintoisia, inspiroivia, hauskoja jaksoja tämän kevään aikana. Ottakaa meidät seurantaan, tykätkää, kommentoikaa. Mistä sinut löytää, jos joku haluaa tehdä tuttavuutta?

[Ilkka]
Instagramista @ilkkasiren, sieltä löytyy.

[Joel]
Mahtavaa, iso kiitos!

[Ilkka]
Kiitos teille!

[Maija]
Tämä podcast pohtii ajatuksia ja luo keskustelua siitä, missä suhteessa meitä palvelee ihminen ja kone tulevaisuuden hotellissa. Miten teknologiset ratkaisut voivat mullistaa hospitality-alaa ja kuinka pitkälle ne kykenevät asiakaspalvelussa? Onko henkilökohtainen palvelu ihmiseltä ihmiselle tulevaisuuden luksusta? Me pyrimme löytämään käytännönläheisiä ideoita, inspiroivia esimerkkejä sekä strategista näkemystä tulevaisuuden haasteisiin ja mahdollisuuksiin.

[Joel]
Podcastin taustavoimana on hanke Finnish Hotel of Tomorrow FHoT 2.0, joka on Metropolian ja Haaga-Helian yhteinen hanke. Se kehittää ja innovoi tulevaisuuden hotellia. Uusilla ja testatuilla palvelukonsepteilla sekä kiinteistöteknologisilla ratkaisuilla tuetaan majoitus- ja rakennusalan liiketoimintaa. Hankkeen rahoitus: Uudenmaan liitto ja Euroopan unionin osarahoittama Euroopan aluekehitysrahasto EAKR.