Reflektio vahvistaa liikkumisen puheeksioton toteutumista asiakastilanteissa

Liikkumisen edistäminen ei ole enää vain liikunnan ammattilaisten tehtävä. Sairaanhoitajat, terveydenhoitajat, fysioterapeutit, lääkärit, sosiaalialan ammattilaiset ja monet muut kohtaavat työssään ihmisiä, joiden hyvinvointiin liikkumisella voi olla merkittävä vaikutus.

Yksi keskeinen keino edistää liikkumista on ottaa se puheeksi erilaisissa asiakasohjaustilanteissa. Tälle osaamiselle on selkeästi kasvavaa tarvetta, ja sitä pyritään vahvistamaan monin eri tavoin.

Liikkumisen puheeksiton osaamisen tiedollinen ydin rakentuu ymmärrykselle liikkumissuosituksista, liikkumisen merkityksestä ja vuorovaikutuksen ja motivaation tuen menetelmistä. Aito muutos edellyttää näiden lisäksi reflektiota: pysähtymistä oman toiminnan, ajattelun ja asiakaskohtaamisten äärelle. Vasta tällöin ammattilainen voi tunnistaa, miten liikkumisen puheeksiotto toteutuu käytännössä tai miksi se ei toteudu. Reflektio onkin keskeinen tekijä siinä, muuntuuko opittu tieto konkreettiseksi toiminnaksi.

Tämä tieto reflektiosta ja sen merkityksestä on ohjannut Liikkumisen puheeksioton perusteet -itseopiskelumateriaalin suunnittelua Haaga-Helian ammattikorkeakoulun Liikunnan ja hyvinvoinnin yksikön SOTELI-hankkeessa. Kyseessä on ThingLink-alustalle rakennettu digitaalinen oppimiskokonaisuus, joka sisältää muun muassa tietoa, videoita sekä tehtäviä liikkumisen puheeksiotosta.

Materiaali on suunnattu erityisesti sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille tai tuleville ammattilaisille, jotka työssään tukevat asiakkaidensa hyvinvointia ja haluavat kehittää osaamistaan liikkumisen puheeksiotossa. Oppimiskokonaisuus on suunniteltu helposti suoritettavaksi ajasta ja paikasta riippumatta, jotta oppiminen olisi joustavaa ja saavutettavissa erilaisissa arjen tilanteissa.

Tämän artikkelin tavoitteena on avata ne pedagogiset lähtökohdat, joiden varaan materiaali on rakennettu, sekä tehdä näkyväksi reflektiivisen ajattelun merkitys ammatillisessa oppimisessa. Materiaalin kehittämisen ydinajatus oli, ettei oppiminen synny pelkästään uuden tiedon omaksumisesta, vaan tiedon kytkemisestä omaan työhön ja kokemuksiin. Tämän vuoksi reflektio on rakennettu keskeiseksi osaksi oppimisprosessia. Se auttaa ammattilaista liittämään sisällöt omiin asiakasryhmiinsä, tunnistamaan omia toimintatapojaan ja tarkastelemaan niitä uusista näkökulmista.

Kasvatustieteen näkökulmasta reflektio nähdään oppimisen välttämättömänä edellytyksenä (ks. esim. Dewey 1991; Kolb 1984). Mezirow’n (1995) ja Korthagenin (2017) mukaan reflektio mahdollistaa myös omien uskomusten ja toimintamallien kriittisen tarkastelun, jolloin ammatillisessa toiminnassa voi tapahtua aidosti pysyviä muutoksia.

Reflektio ei ole vain tapahtuneen tarkastelua jälkikäteen. Se auttaa ammattilaista yhdistämään omaksumansa uuden tiedon käytännön asiakastyöhön ja suuntaamaan toimintaansa tarvittaessa uudelleen. Tätä voi jäsentää esimerkiksi seuraavien kysymysten avulla:

• Miksi liikkumisen puheeksiotto auttaisi asiakkaitani?
• Miten nykyiset toimintatapani tukevat liikkumisen puheeksiottoa ja missä niissä olisi kehitettävää?
• Miten liikkumisen puheeksiottoon liittyvä teoriatieto muuttaa tapaani toimia asiakastilanteissa?

Reflektio mahdollistaa ammatillisen muutoksen

Tutkimus tukee vahvasti ajatusta siitä, että reflektiivinen työskentely edistää ammatillista kehittymistä (Cattaneo & Motta 2020; Hommel ym. 2023; Korthagen 2017; Lefebvre ym. 2023). Sen avulla ammattilainen voi tehdä näkyväksi toimintaansa ohjaavia ajattelu- ja toimintamalleja sekä tunnistaa vahvuuksia ja kehittämiskohteita.

Myllykoski-Laine ym. (2024) havaitsivat, että itsereflektio auttaa pysähtymään oman toiminnan äärelle ja tarkastelemaan sitä uusista näkökulmista. Pelkkä yksilöllinen pohdinta ei kuitenkaan aina riitä, vaan oppiminen syvenee, kun havaintoja käsitellään yhdessä muiden kanssa.

Saman suuntaisia tuloksia raportoivat myös Lefebvre ym. (2023) ja Tiainen ym. (2024). Reflektiiviset työkalut ja kollegiaalinen keskustelu auttoivat ymmärtämään oman toiminnan vaikutuksia aiempaa paremmin. Lisäksi reflektio syvenee, kun ammattilaisella on mahdollisuus tarkastella kokemuksiaan avoimesti ja suhteuttaa niitä sekä omaan työhönsä että muiden näkökulmiin.

Nämä havainnot ovat vaikuttaneet myös itseopiskelumateriaalin sisältöihin. Materiaalin tavoitteena ei ole pelkästään tiedon välittäminen, vaan osallistujan ajattelun ja toimintatapojen jäsentäminen. Materiaali sisältää reflektiokysymyksiä ja -tehtäviä, joiden avulla osallistujat voivat tarkastella toimintaansa suhteessa uusiin sisältöihin, tunnistaa osaamistaan ja arvioida kehittämistarpeitaan.

Vaikka materiaali on suunniteltu itsenäiseen opiskeluun, osallistujia kannustetaan myös vertaiskeskusteluun, jossa omia havaintoja voi peilata muiden kokemuksiin.

Reflektio rakentaa sillan teoriasta käytäntöön

Keskeinen havainto on, että oppiminen syvenee, kun tieto kytkeytyy omaan toimintaan ja saa merkityksen käytännön tilanteissa. Slade ym. (2019) kiteyttävät tämän prosessin kolmen kysymyksen avulla:

• Mitä tapahtui?
• Miksi se oli merkityksellistä?
• Mitä teen seuraavaksi?

Tällainen jäsentäminen tukee tiedon siirtymistä käytännön työhön ja auttaa kehittämään toimintaa systemaattisesti. Tästä näkökulmasta reflektio ei ole koulutusten lisäelementti vaan keskeinen osa oppimisprosessia, joka yhdistää tiedon, kokemuksen ja toiminnan myös liikkumisen puheeksioton osaamisen kehittämisessä.