Systeeminen ajattelu kestävän digitaalisen liiketoiminnan ja innovoinnin opetuksessa

Innovointia ja digitaalista liiketoimintaa opetettaessa lähtökohtana käytetään usein perinteistä innovation sweet spot -mallia, jossa innovaation onnistumista tarkastellaan haluttavuuden, toteutettavuuden ja kannattavuuden muodostamassa kolmiossa (esimerkiksi Brown 2008). Malli on ollut vuosikymmeniä käyttökelpoinen tapa jäsentää innovointia opetus- ja yrityskonteksteissa. Sen rajoitukset tulevat kuitenkin näkyviksi etenkin tilanteessa, jossa teknologisen kehityksen vaikutukset ulottuvat laajemmalle yhteiskunnallisiin ja ekologisiin järjestelmiin.

Tutkimuksissa on esitetty tarve täydentää innovointimalleja tuomalla niiden ytimeen kestävyyden periaatteet (Bocken ym. 2014; Boons & Lüdeke-Freund 2013). Tämä tarkoittaa sitä, että innovaation arviointi ei voi enää nojata pelkästään markkina- ja toteutusnäkökulmiin. Siihen on sisällytettävä sen vaikutukset muun muassa ympäristöön, ihmisten hyvinvointiin ja laajempiin taloudellisiin rakenteisiin.

Kestävyyden lisääminen innovoinnin arviointikehikkoon muuttaa opetuksen luonnetta

Opiskelijat ovat tottuneet pohtimaan, miten ratkaisu palvelee käyttäjiä, millä teknologioilla se voidaan toteuttaa ja onko liiketoimintamalli taloudellisesti kestävä. Kun mukaan tuodaan kestävyysulottuvuus, näiden tarkastelujen rinnalle nousevat uudet kysymyksenasettelut: minkälaisiin resursseihin innovaatio nojaa, kenen ehdoilla se toimii ja millaisia seurauksia sen käyttöönotolla voi olla laajemmassa järjestelmässä?

Kestävyyttä ei voi kuitenkaan ymmärtää pelkkien lisäkysymysten kokoelmana. Kuten Warren, Archambault & Foley (2014) tuovat esiin, kestävyyden ymmärtäminen edellyttää ajattelutapoja, jotka auttavat hahmottamaan ilmiön laajuutta ja monimutkaisuutta. Tämä haastaa opiskelijoita laajentamaan ajatteluaan perinteisestä ongelmanratkaisusta kohti kokonaisuuksien hahmottamista. Se on ajattelutapa, joka vaatii kykyä hahmottaa sekä suoria että välillisiä vaikutuksia. Opiskelijoilta tämä edellyttää siirtymistä yksittäisten ongelmien ratkaisemisesta kohti ilmiöiden ja järjestelmien kokonaisvaltaista tarkastelua. Tämä edellyttää myös uudentyyppistä ajatteluosaamista, jossa korostuu suurien asiakokonaisuuksien ja niiden yhteyksien hahmottaminen.

Korkeakouluilla on tärkeä tehtävä tukea tulevaisuuden asiantuntijoita ymmärtämään muuttuvan toimintaympäristön monimutkaisia yhteyksiä ja kokonaisuuksia sekä kehittää uutta ajatteluosaamista.

Kestävyys edellyttää systeemistä ajattelua

Digitaalisen liiketoiminnan kontekstissa systeeminen ajattelu tulee erityisen näkyväksi. Moni digitaalinen innovaatio vaikuttaa käyttäjän näkökulmasta kevyeltä ja aineettomalta, mutta sen taustalla on usein laaja teknologinen infrastruktuuri, joka kytkeytyy muun muassa energiankulutukseen, datavirtoihin, materiaalien saatavuuteen ja lukuisiin globaaleihin sidosryhmiin. Myös sosiaalinen ulottuvuus on vahva. Digitaalinen innovaatio voi muuttaa käyttäjien toimintatapoja, arvonmuodostuksen rakenteita ja jopa institutionaalisia normeja. Tällaisten muutosten ymmärtäminen vaatii kykyä tarkastella ilmiöitä yli yksittäisten komponenttien.

Systeemisen ajattelun tuominen opetukseen auttaa opiskelijaa tunnistamaan näitä monimutkaisia yhteyksiä. Innovaatiot eivät ole yksittäisiä komponentteja. Ne tulee hahmottaa osana kokonaisuutta, jossa useat toisiaan vahvistavat tai heikentävät vaikutukset risteävät. Opiskelija oppii kysymään, mitä järjestelmässä tapahtuu, jos innovaatio yleistyy, miten resurssien käyttö muuttuu, miten vastuu ja valta jakautuvat ja millaisia pitkän tai keskipitkän aikavälin seurauksia innovaatiosta voi syntyä. Tämä näkökulma tekee myös innovoinnin käsitteestä toisenlaisen. Innovaatio ei ole enää vain ’onnistunut ratkaisu’, vaan mahdollinen muutoskohta järjestelmässä.

Opetuksessa tämä avaa mahdollisuuden uudenlaiseen oppimisen sweet spotiin. Tämä on tila, jossa liiketoiminnallinen ajattelu, innovaatiotyökalut ja kestävyysnäkökulma kohtaavat. Opiskelija oppii näkemään ratkaisujen seurauksia tavalla, joka ylittää perinteisen innovaatioanalyysin rajat. Tällaisessa kehyksessä innovointi voi olla aidosti kestävää, koska se ei ole vain teknisesti toimivaa tai taloudellisesti houkuttelevaa, vaan myös ekologisesti ja sosiaalisesti perusteltua.

Käytännössä systeemisen ajattelun pedagogiikkaa on kokeiltu Haaga-Heliassa tietojenkäsittelyn koulutusohjelmassa Digitaalinen liiketoiminta -opintojaksolla. Kestävyyteen liittyvät näkökulmat on tuotu opintojaksolle mukaan koko opintojakson läpileikkaavana teemana. Uusien digitaalisten liiketoimintakonseptien innovointiprosessi opetellaan opintojaksolla ankkuroimaan moninäkökulmaiseen kestävyysajatteluun. Samalla opitaan systeemisen ajattelun taitoja ja sovelletaan niitä käytännössä.

Kuva: Haaga-Helia/kuulu.fi