Jatkuvan oppimisen laatutarkastelussa asiakastarpeiden ja tarjonnan tulee kohdata

Jatkuvan oppimisen laatua voidaan tarkastella oppijan, työelämän organisaatioiden, korkeakoulun ja yhteiskunnan näkökulmasta. Pohdimme tässä kirjoituksessa sitä, miten jatkuvan oppimisen laatua voisi tarkastella erityisesti työelämän näkökulmasta.

AMKmicro-hankkeessa tehtävänämme on kehittää ammattikorkeakoulujen henkilöstön kyvykkyyttä jatkuvan oppimisen ja pienten osaamiskokonaisuuksien toteuttamisessa. Osana hanketta meidän tulee tehdä pienille osaamiskokonaisuuksille laatumääritelmä, joka auttaa korkeakoulun toimijoita toteuttamaan laadukkaita pieniä osaamiskokonaisuuksia. Tavoitteena on vastata työelämän tarpeisiin, joten laatutarkastelukin tulee tehdä työelämän näkökulmasta.

Laadun määrittelyyn kriteerit korkeakoulutuksessa

Artikkelissaan Laadun monet kasvot: mitä kaikkea korkeakoulutuksen laatu pitää sisällään Virpi Slotte (2025), pohtii korkeakoulutuksen laatua ja sitä määrittäviä tekijöitä. Slotte toteaa, että korkeakoulutuksen laatua voidaan määritellä monesta näkökulmasta, ja että laatua on mahdotonta määritellä vain yhdellä tavalla, koska laatu on aina kontekstisidonnaista.

Virallisen näkökulman laadun määrittelyyn antavat viralliset määritelmät, kuten Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen Karvin auditoinnit, joissa tarkastellaan korkeakoulujen laadunhallintajärjestelmää niin kansallisen kuin eurooppalaisten standardien (ESG) mukaan (Karvi 2022).

Jatkuvan oppimisen ja pienten osaamiskokonaisuuksien osalta laatua määritellään lisäksi pienten osaamiskokonaisuuksien viitekehyksen luonnoksessa (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2024). Pienten osaamiskokonaisuuksien kehittämisen ideana ei ole paketoida korkeakoulujen olemassa olevia sisältöjä uuden nimilapun alle vaan tehdä jotain toisin. Tavoitteena on kehittää palveluita, jotka aidosti vastaavat työelämän tarpeisiin. Lisäksi viitekehys antaa selkeät kriteerit siihen, miten pieniä osaamiskokonaisuuksia tulee kuvata ja minkälainen todenne niistä tulee saada. Keväällä 2025 suomalaisella korkeakoulukentällä näytti siltä, että pieniä osaamiskokonaisuuksia vastaavia kokonaisuuksia toteutetaan jo, mutta tarjonta ei näyttäydy yhtenäiseltä ja selkeältä ulospäin (Iloranta & Laine 2025).

Osaamme kyllä olla laadukkaita omilla kriteereillämme. Tämän lisäksi meidän pitää olla selvillä siitä, onko osaamisen kehittämistä kaipaavalla yksilöllä tai yrityksellä erilaiset laatukriteerit kuin meillä.

Osaamisen kehittämisen keskiössä on oppija – miten laatu näyttäytyy hänelle

Työelämälähtöiset pienet osaamiskokonaisuudet voidaan nähdä osaamisen kehittämisen palveluina, joita tulee kehittää tulevaisuudessa yhteistyössä työelämän kanssa. AMKmicro-hankkeessa haluammekin nostaa palvelun laadun osaksi laatutarkastelua. Tärkeää on ymmärtää asiakkaan, niin organisaation kuin työntekijän, tarpeet osaamisen kehittämisessä, jotta voimme vastata työelämän tarpeisiin. Lisäksi osaamisen kehittämisen palveluiden tulee olla sellaisia, joista asiakas on valmis maksamaan.

Korkeakoulujen laatujärjestelmien mittaaman laadun lisäksi oppijan laatukokemukseen vaikuttaa palvelun laatu, joka muodostuu osana oppijan kokemusta palvelusta. Palvelun laatua voidaan tarkastella laatumittari SERVQUAL:n avulla, jossa käytetään viittä ulottuvuutta: empatia, konkreettisuus, luotettavuus, reagointialttius ja varmuus (Grönroos & Tillman 2020, luku 4). Palvelun laadun mittaamisessa nostetaan keskiöön asiakas ja hänen tarpeidensa ymmärtäminen. Monet näistä kriteereistä näyttäytyvät perinteisissä korkeakoulutuksen laadun mittareissa, mutta asiakkaan kokemaa tai kohtaamisen laatua ne eivät juurikaan määrittele.

Empatia näyttäytyy asiakkaalle siinä, miten hänet kohdataan ja kuinka hyvin hänen tarpeensa otetaan huomioon. Yksilötasolla henkilökohtaistaminen on osa empatiaa ja työelämässä oleva oppija joutuu usein sovittamaan työn ja perhe-elämän aikatauluihin myös oppimisen. Organisaatiotasolla vastapuolella on aina ihminen, joka edustaa organisaation tarpeita mutta myös haluaa tulla kohdatuksi yksilönä.

Konkreettisuutta tarkastellaan palvelun asiakkaalle näkyvien osien kautta. Näihin voidaan lukea esimerkiksi viestintä- ja markkinointimateriaalit, sisältöjen kuvaukset, todistukset sekä digitaaliset oppimisympäristöt, sekä muut konkreettiset ja digitaaliset ympäristöt. Oppimiseen käytettävien välineiden ja pedagogisten ratkaisujen tulee olla ajantasaisia ja tarkoitukseen sopivia. Lisäksi tärkeää on järjestelmien osalta myös helppokäyttöisyys ja saavutettavuus.

Palvelun luotettavuus kattaa sekä teknisen luotettavuuden että palvelun tarjoajan henkilöstön luotettavuuden ja osaamisen. Erityisesti osaamisen kehittämisen palveluissa tulee varmistua henkilöstön osaamisesta, sekä opetettavan sisällön ajantasaisuudesta ja luotettavuudesta. Myös muiden palvelua tuottavien toimijoiden luotettavuus ja osaaminen on tärkeää.

Reagointialttius takaa nopean ja selkeän kommunikaation asiakkaan ja palveluntarjoajan välillä. Osaamisen kehittämisen palveluissa tulisi olla selkeä palvelulupaus, siitä kuinka nopeasti asiakkaan kysymyksiin ja yhteydenottoihin palataan. Jatkuvissa asiakassuhteissa yhteyshenkilöiden sopiminen on tärkeä osa laatua. Myös opintojaksotasolla opettajan tulisi olla oppijan saatavilla tarvittaessa.

Varmuus voidaan ajatella palveluntuottajan toiminnan varmuutena ja maineena. Se sisältää esimerkiksi palveluntarjoajan yhtenäiset toimintatavat, yhtenäisen palveluympäristön, ja toimivat järjestelmät.

Lisäksi tulee muistaa, että kun tehdään osaamisen kehittämistä yhteistyössä työelämän organisaatioiden kanssa, voivat palvelun ostaja ja käyttäjä olla eri henkilöt. Tällöin palvelua pitää tuottaa laadukkaasti niin palvelun ostajalle kuin oppijalle, joka vaatii sen, että sekä ostajan että oppijan tarpeet tulee olla selvillä.

Laatu osana palvelun arvoa

Käytännössä pienen osaamiskokonaisuuden laatu työelämän näkökulmasta todentuu osana palvelun arvoa asiakkaalle. Tämä konkretisoituu niin, että ostaja on valmis maksamaan palvelusta. Pienet osaamiskokonaisuudet tulee siis kehittää sillä ajatuksella, että joku organisaatio tai yksilö on valmis ne ostamaan.

Juuri tämä on se, mikä korkeakoulujen toiminnassa tulisi tehdä aiemmasta poikkeavalla tavalla. Lähdemme usein kehittämään tarjontaa sen mukaan, mitä palasia meidän on helppo tutkinnoistamme irrottaa jatkuvan oppijoiden saataville. Mutta ovatko nämä palaset sitä osaamista, mitä työelämässä tarvitaan juuri nyt, tai saatavilla siinä muodossa, missä työelämä osaamistaan haluaa kehittää?

AMKmicro-hankkeemme tekemien työelämähaastatteluiden perusteella, näin ei ole. Tästä syystä meidän pitää kehittää omaa osaamistamme työelämälähtöisten pienten osaamiskokonaisuuksien kehittämisessä ja samalla luoda sellaisia osaamisen kehittämisen palveluita, joista asiakas on valmis maksamaan.

Kuva: